sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Liikunnallinen vuoteni 2014

Istun kotikotona. Valkea lumipeite on onneksi täälläkin maassa. Söin äitin tekemiä pipareita. Istun pirtin pöydän ääressä ja on erittäin sopiva hetki palata menneeseen liikunnalliseen vuoteen sillä välin, kun kummityttö vetää hetken vielä sikeitä. Tänä vuonna on todellakin hurahdettu kestävyysurheilun saloihin. Se on mun juttu! Pidin ensimmäistä kertaa liikuntapäiväkirjaa, ihan perinteistä vihkoa, joka tuli juoksija-lehden mukana. Sen avulla on kiva muistella miten sitä onkaan liikuttu eri kuukausina.


Tämänkaltainen postausidea olikin mielessä, mutta Hannan Töppöjalkaa-blogista sain idean, miten tästä vuodesta oikein kirjoittaisi. Blogipostauksesta tulee piiitkä. Toivottavasti pysytte mukana koko vuoden. ;)


Tammikuu

-Aloitin systemaattisen maratonharjoittelun, mutta pidin juoksumäärät maltillisena joulukuisen nilkan nyrjähdyksen vuoksi. Nillkka turposi herkästi juoksulenkkien jälkeen. Kokeilin olisiko Zeropointin kompressiosukista helpotusta turvotukseen, ja olihan niillä.
-Hyödynsin myös alkuvuoden kuntosalitutustumisia ja kävin testaamassa erilaisia ryhmäliikuntatunteja, kahvakuulaa, pumppia, balancea, crosstrainingia, cxworkia jne.

- Kävin fysioterapeutilla saamassa ohjeita nilkan kuntoutukseen. Fyssari kiinnitti huomiota koko kehon tasapainoon, ja sain ohjeita fustra-tyyppiseen
harjoitteluun.
-Tammikuussa juoksin jo kaksi pitkää lenkkiä, joista toinen 16km ja toinen 24km. Yhteensä juoksin 100 km.
- Salibandytreenit jätin tuolloin kokonaan väliin, koska nilkka ei tuntunut stabiililta äkillisten suunnanmuutosten aikana. Tällöin jo mietin, että 13 vuotta jatkunut salibandyura taitaa olla paketoitu. Nyt on muut haaveet mielessä.

Helmikuu

-Leuto talvi mahdollisti ns. helpon talvijuoksuvuoden ja lenkkikertoja kertyikin jo huomattavasti tammikuuta enemmän. Helmikuu oli varsin juoksupainotteinen kuukausi. Kerran viikossa pidin lihaskuntoharjoitteita yllä kotikahvakuulailulla, mutta muutoin lenkkipolut vei mennessään. Helmikuussa pari pitkistä, 16km ja 20km. Yhteensä juoksin 110km.
-Tutustuin helmikuussa Hannaan, Tiinaan ja Karoliinaan yhteisen blogimiitin muodossa, jolloin kävimme tutustumassa crossfitiin.
- Flunssa vaivasi viikon.
Maaliskuu

-Juoksupainotteisuus näkyy myös maaliskuun osalta. Juoksin maaliskuussa keskimäärin kolme kertaa viikossa, + kerran viikossa jotain lihaskuntoharjoittelua + kerran-kaksi kertaa viikossa myös pitkiä palauttavia kävelylenkkejä. Tein erilaisia juoksulenkkejä, pitkiksiä, kovia ja tasavauhtisia. Pitkikset olivat 16km, 26km,18km,21km.
-Maaliskuu alkoikin jo vaikuttaa maratonharjoittelulta, kilometrejä kertyi 130km ja harjoittelin energiageelien käyttöä pitkillä lenkeillä. Muistan kyllä vielä fiilikset itsensävoittamisesta, kun kerta toisensa jälkeen tuli pidempiä ja pidempiä kilometrejä nakuteltua. Maraton alkoi vaikuttaa jo lupaavalta.

Huhtikuu

-Alkuvuosi oli mennyt lihaskunnon osalta vähän miten sattuu, ja huhtikuussa olin herännyt siihen, että kaipa ainakin käsitreeniä voisi tehdä. Juoksut jatkui entiseen malliin, mutta kävin myös salilla tekemässä käsipainotteista treeniä. Juoksut noudattivat entistä kaavaa, paitsi että kevätkelit antoivat näemmä vauhtia jalkoihin, kun vauhtia tuli lisää ja esim. 10km lenkin juoksin 47 minuuttiin.  Pitkiksetkin pidentyivät ja ensimmäinen 30 kilometrin lenkki tuli juostua kaverin kanssa. Juoksimme viereiseen kaupunkiin, ja menimme siellä suoraan kylpylään! Muistan kun hirmuisissa endorfiinipöllyissä huutelin vastaantulijoille, että me ollaan juostu Kuopiosta asti. Haha! Mietittiin jo tuolloin, että Tukholmassa saattaa olla vähän enemmänkin kannustajia:)
-Huhtikuussa lomailtiin myös Lapissa, jossa hiihdin ja kiipesin Pyhäkero-tunturin laelle. ;) Huhtikuun juoksut: 154km. Pitkikset 15km, 30km,31km.  


Toukokuu

-Toukokuussa pääsin jo kesän makuun, kun lähdettiin "etelän leirille" Mallorcalle. Meidän reissu oli varsin liikunnallinen. Pyöräiltiin, patikoitiin, juostiin ja uitiin. :) Testasin ensimmäistä kertaa elämässäni maantiepyörää. Huikee reissu täynnä upeita aktiviteetteja!
-Suomessakin juoksenneltiin ja alkoi olla jo maraton vahvasti mielessä ja toukokuun puolessa välissä sairastuin flunssaan ja iski paniikki. Ennätänkö parantua ennen Tukholmaa. Viimeiset viimeistelyviikot ennen maratonia oli ihan hirveitä, kun piti säästellä. :) 
-Elämäni ekan maratonin juoksin Tukholmassa aikaan 4:07. Maratonista jäi positiivinen fiilis, nälkää tosin jäi. Tein negative splitin, eli toisen puolikkaan juoksin nopeammin.  Tunnelma oli huikea, mutta mun makuun juoksijoita oli liian paljon. Maratonilta jäi mieleen myös omiin jalkoihin sotkeutuminen 10 kilometrin kohdalla ja polvet ruvella maaliin asti. Juoksijaristeily oli kyllä älyttömän kiva, ja meillä oli toodella hauskaa! :p


Kesäkuu

-Kesäkuu olikin palauttelu kuukausi. Jalat olivat kipeät noin 1 ½ viikkoa maratonin jälkeen ja ensimmäiset päivät olivat varsin hankalia ja kävely aavistuksen tönkköä. :) Polte oli kuitenkin salille jo kova, ja liian varhain menin jalkatreenin pariin. Penikat alkoivat vaivata.
-Kesäkuussa ostin fillarin. Kesäkuussa tuli sitten uinti ja pyöräily uusiksi lajeiksi harjoitteluun. Pari viikkoa maratonin jälkeen poltteli myös juoksun vauhtilenkit. Matkat lyhenivät keväästä, mutta vauhti kiihtyi. Juoksua 30km. Vähän vähemmän kuin viime kuukausina :)  


Heinäkuu

-Heinäkuussa tuli kuvioihin mukaan yhdistelmälenkit. Alkuun pyöräilyä, jonka päälle juoksua. Syntymäpäivänäni pyöräiltiin A-M:n kanssa 40 km, jonka päälle juostiin 10 km. Aikamoisen hyvä fiilis tuommoisen repäisyn jälkeen:) 
- Treffattiin Hannan ja Suvin kanssa juoksun, uinnin ja nepalilaisen ruuan merkeissä:)

-Heinäkuun kuumuudessa alkoi myös juoksu jälleen maistua. Juostiin kesäillassa A-M:n synttärilenkki, 26km, ajatuksena joka vuodelle yksi kilometri. Aika hauskoja tapoja juhlia synttäripäivää.  -Olin näemmä unohtanut lihaskuntoharjoittelun kokonaan ja keskittynyt vain juoksuun, pyöräilyyn ja myös uintiin.
Juoksua 106km. Pyöräilyä 183km.


Elokuu

-Elokuu oli varsin monipuolinen kuukausi ja erilaisten treenien täyteinen kuukausi. Oli juoksua, pyöräilyä, uintia ja salitreeniä.

-Kevään mittaan olin juossut paljon pitkiä rauhallisia lenkkejä. Mietin, että löytyykö vauhtia vielä esim. puolimaratonille ja päätinkin juosta omatoimisen puolimaratonin. Juoksin sen aikaan 1:46.
Vauhtia löytyi. :)

-Sitä seuraavalla viikolla olikin uudenlainen haaste edessä. Elämäni eka pikatriathlon polttarihumun merkeissä. Olimme ilmoittaneet polttarisankarin pikatriathlonille, jonne me muut menimme mukaan. Tapahtuma oli käsittämättömän huikea ja oli ihan hurjan hyvä fiilis!:) Uintikaaos yllätti, eikä vapaauinnista tullut yhtään mitään. Räpiköin rintauinnilla maaliin, jonka jälkeen hyppäsin fillarin selkään. Juoksuosuus meni kuin siivillä ja juoksin vitosen 22 minuuttiin. Loppuaika oli kokonaisuudessaan 1:18. Huikeeta!! :) 


- Kävin melomassa.
-Elokuussa pyöräiltiin myös parit pitkät 100 kilometrin pyöräilylenkit.

-Aloitin systemaattisen saliharjoittelun ja koko kroppa kiitti!
-Juoksin cooperin testin lenkkeilyn ohessa,  2850m.


Syyskuu
- Syyskuussa liityin kuntosalille jäseneksi.
- Juoksin Kuopiossa puolimaratonin, 1:43:52. Ennätys!:)
- Kasasimme vanhan säbäjoukkueen kasaan ja aloitimme säbävuorot kerran viikossa.
- Pidettiin Hannan, Karoliinan ja Tiinan kanssa toinen blogimiitti ja kävimme Nuuksion metsässä retkeilemässä.
- Syysflunssa vaivasi.

Lokakuu
-Lokakuu jatkui säännöllisellä salitreenaamisella.
-Kävin ystävien kanssa patikoimassa Kolilla vanhan herajärven kierroksen
-Ilmoittauduimme ensi kesän perusmatkan triathlonille H:n kanssa, joten uintikin piti ottaa haltuun. Aloin käymään pari kertaa viikossa uimassa ja opettelemassa omatoimisesti vapaauinnin alkeita.
- Osallistuin Tahkon vuorijuoksuun, joka oli kyllä ihan käsittämättömän huikea kokemus! Maisemat oli valtavan upeat! :) Tämänkaltainen yhdistetty polku-maastojuoksu vei todellakin mennessään.. Juoksureitti meni kauniilla Tahkon pururadoilla, poluilla, rinteissä ja metsäteillä. 21 km juoksin 2:06.
- Kävin juoksemassa myös ensimmäisiä kertoja lenkkejä poluilla. Polkujuoksuhuuma vie mennessään. Kiitos myös inspiroivien blogien.




Marraskuu

- Pitkä ja pimeä marraskuu on oiva kuukausi testata erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Treenikaverini H lähti lomailemaan Thaimaaseen, ja itse tarvitsin tsemppiä salitreenaukseen. Aloin siis käymään erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla, joista kerroinkin edellisessä postauksessa.
- Marraskuussa uintitreenit vakiinnuttivat paikkansa. Menin triathlonseuran uintitreeneihin, josta sain todella hyviä vinkkejä uintiin. Uuden oppimisen riemu oli ihan valtavaa ja uintikerta toisensa jälkeen oli todella kivaa!!
-Marraskuun lopussa oli pientä flunssaa.

Joulukuu

-Joulukuussa jatkui juoksu, uinti ja erilaiset salitreenit.
- Nähtiin Juoksuttaa-blogin Piian kanssa juoksulenkkitreffien merkeissä.
- Sain H:n takaisin treenikaveriksi. <3
-Testasin pitkästä aikaa myös spinningiä, josta tykkäsin!
- Juoksentelin myös lumisilla poluilla.. Lumi valaisi pitkää ja pimeää talvea!



Kokonaisuudessaan urheilullisesti tämä vuosi on ollut ihan huikea! On ollut uusia saavutuksia monenlaisista lajeista. Ennen kaikkea on ollut ihan parasta, että olen saanut nauttia ilman loukkaantumisia kokonaisen vuoden. Muutamat flunssat ovat vaivanneet, mutta pääosin olen säilynyt varsin terveenä. Tämä vuosi on lisännyt uskoa omaan itseeni ja saanut entistä enemmän rohkeutta siihen, että kannattaa heittäytyä uusiin haasteisiin. Säilyttää tekemisessä rento ote ja nauttia matkan teosta. Tavoitteet vievät eteenpäin, mutta ne ei saisi olla pelkästään itsetarkoitus. On todella tärkeää, että nauttii treenaamisesta ja siitä mitä tekee. Ei vertaa itseään toisiin, vaan uskoo itseensä ja uskaltaa mennä rohkeasti eteenpäin, askel askeleelta.
Olen myös viikottain pitänyt kerran tai kaksi lepopäivää ja jokaisen flunssan yhteydessä olen tyystin lopettanut  harjoittelun ja odottanut, että kroppa alkaa tuntua normaalilta. Voin rehellisesti sanoa, ettei koko vuotena ole ollut kertaakaan sellaista oloa, että "onko pakko lähteä treenaamaan?". Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani ja jos tuntuu siltä, että tarvitsen lepoa, olen todellakin levännyt. Vaikka tekeekin tiettyjä treeniohjelmia tai suunnitelmia, on viisautta muuttaa niitä tarpeen vaatiessa. Mikään tavoite ei mene pilalle vaikka joku treenikerta jäisikin väliin. Kunto ei lopahda, vaikka olisit viikon tekemättä mitään. Muistakaa armollisuus. Muistakaa oman kropan kuuntelu. Maratonillekin valmistautuessa en ottanut stressiä juoksumääristä. Jotkunhan juoksee tuplasti enemmän, mutta mitä sitten. Tällaisellakin harjoittelulla pääsee varsin hyvään lopputulokseen!:)

Minulla on mielestäni rento, mutta päämäärätietoinen ote kohti uusia seikkailuja! Tärkeintä on, että nauttii siitä, mitä tekee! Tällaisiin ajatuksiin voinkin toivottaa teille kaikille oikein ihanaa joulunaikaa! Tehkää omannäköisenne joulu.<3 Pitäkää huolta lähimmäisistä ja itsestänne. Se on kaikkein arvokkainta. Tunnelmallista joulunaikaa!<3

Mitäs teidän vuoteenne onkaan sisältynyt? Uusia juttuja? Lajilöytöjä? Pettymyksiä?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Polkujuoksua lumisessa metsässä!

Luminen maisema. Sinistä taivasta. Onnistunut häähumu. Hobitti-leffatreffit miehen kanssa. Rakkaita ystäviä. Joulutunnelmaa.

 Aikamoisen monta syytä hymyyn. Siksi kait istun tässä koneen äärellä typerä hyväntuulinen virne kasvoillani ja nautiskelen joulukahvia. Toivon saavani välitettyä hyvää mieltä myös sinne ruudun toiselle puolen, koska joka päivähän on aihetta kiitokseen!:) 

Kylläpä oli kuin kaksi pientä lasta tänään juoksentelemassa metsän siimeksessä ja ihastelemassa lumista talvimaisemaa. Lumipeite tuo tähän pitkään jatkuneeseen harmauteen niiin kauniin säväyksen. Lumi myös pehmentää mukavasti polkujen juurakkoa, koskapa tänään oli tiedossa polkujuoksutreffit! Jossakin mielenhäiriössähän me molemmat olemme ilmoittautuneet ensi kevään polkujuoksutapahtumaan Karhunkierrokselle. Matkana 31 kilometriä ja siellä mennään pitkin polkuja jokunen tovi. Matka päättyy Rukan huipulle, joten tiedossa on varmastikin aikamoinen seikkailu! Katsotaan mitä tuleman pitää. Mutta eipä sitä haasteita ole ennenkään pelännyt, joten sinne vain seikkailuja kohden. :) 

Tänään kävimme yhdessä juoksemassa metsässä ja maasto on kohtalaisen haastavaa. Ylös-alas meininkiä. Polkujuoksu on mielestäni paljon monipuolisempaa! Ja onhan se nyt täysin toisenlaista juosta keskellä metsää kuin tien varressa. Eikä juuri muita näy, paitsi että oli siellä keskellä korpea joku metsuri juuri päiväkahvilla. Ei ollut kuulema meille kuitenkaan sumppeja osannut varata. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. ;)

Mutta olipahan kiva juoksulenkki tämmöisissä lumisissa maastoissa rakkaan ystävän seurassa. Tämmöistä lisää!! :)
Juoksulenkin jälkeen olikin mukava istahtaa suihkunraikkaana lounaalle lukemaan lehdestä toisenlaisista haaveista.. 



Oottekos te kokeillut polkujuoksua? Olisiko Kuopion seudulla kiinnostuneita yhteisjuoksulenkille? Alkuun voisi aloittaa maastojuoksusta ja käydä välillä poluilla.. ja sillä tavoin totutella maastossa juoksuun.
Tähän loppuun vielä pari vinkkausta liittyen polkujuoksuun!
Sporttaillaan Hanna on järjestänyt useita yhteislenkkejä etelä-suomessa, joten menkää ihmeessä mukaan!
Niiden yhteislenkkien innoittamana  Candy on the run on myös tainnut hurahtaa polkujuoksuun..
Käykäähän tsekkaamassa myös tyttöjen ajatukset!

Mukavaa viikkoa! Kohta on joulu! Hihiiih:)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Muistetaan ottaa välillä rennosti

Tasapainoiseen hyvinvointiin kuuluu myös taito poiketa rutiineista ja ottaa rennosti. Esimerkiksi juhlat onkin niitä hetkiä, jolloin ei todellakaan tarvitse miettiä jokaista suupalaa tai mitä voisikaan syödä.

Erityisesti heille, jotka syövät terveellisesti ja liikkuvat viikottain useita tunteja, ei maailma kaadu överiherkutteluviikonloppuun taikka liikkumattomaan viikkoonkaan. Älkää vain pilatko omaa juhlatunnelmaa miettimällä kaloreita tai muita murheita. Arkena voi palata sitten takaisin perusasioihin, mutta juhlahumussa ei sellaisia kannata miettiä vaan nautiskella pöydän antimista ja juhlahumusta. Niin itsekin todellakin tein. Kyllä pohjalaisten pöydät on häissä korreena ja suklaabuffetissakin tuli vierailtua kerran jos (kymmenennen..) toisenkin. ;)

Heittäytykää näin joulun allakin oikeaan rauhoittumisen tunnelmaan, kuunnelkaa kroppaanne ja tehkää asioita, mitkä tuntuu juuri näin jouluna erityisen hyvältä! Toisilla joulunseutu lisää varmasti liikkumisen määrää, toiset mieluummin rentoutuvat sohvan nurkassa. Mikä se mieluisin tapa sinulle onkaan, niin toteuta se. Näin vuoden lopussa, joulun aikana voi unohtaa suorittamiset, tietyn rutiininomaisuuden ja kiristelyt. 


 Rentouttavaa joulun odotusta! Nautitaanhan tästä vuoden lopusta ihan täysillä! Itse odotan kovasti jo joulua ja sitä, että pääsen lähtemään maaseudulle joulun viettoon peuhaamaan (toivottavasti lumessa) rakkaiden siskon tyttöjen kanssa. <3

Minkäslaisia joulusuunnitelmia teillä on?


torstai 11. joulukuuta 2014

Pelon voittaminen

Eilen kirjoittelin siitä, kuinka kannattaa mennä rohkeasti eteenpäin kohti uusia haasteita ja mieltymyksiä. Haastoin toisia uskomaan itseensä ja menemään pois välillä mukavuusalueelta. Ja sitten samaisena päivänä istun itse kyykyssä jumppamaton reunalla ja en meinaa selviytyä touhukalenterin päivän haasteesta. Istun kyykyssä ja pohdin, että mitähän tästä seuraa. Voiko tässä epäonnistua. Uskallanko, enkö. Mietin saman päivän blogitekstiäni, jossa kerron ennakkoluulotonta suhtautumistani ja heittäytymistäni uusiin haasteisiin. Ja sitten minä yhä kyyhötän kyykyssä, enkä uskalla tehdä kuperkeikkaa.

Eilinen touhukalenterin luukku taas muistutti minua siitä, että olen kyllä rohkea, mutta en rämäpää. Pelkään kaikkea sellaista, missä joutuu tukeutumaan välineisiin, tai on liikaa vauhtia tai mahdollisuuksia esimerkiksi kaatua. Jyrkkien epätasaistan alamäkien lasku pyörällä on suuri haaste. Myös laskuvarjohyppy, sukeltaminen, kiipeily ja kaikki sellainen extremetouhu aiheuttaisi kyllä useammankin lisälyönnin tykytyksen. Tai noh, ehkei tarvitse edes niin extremeä lähteä miettimään, kun pelkkä kuperkeikkakin aiheuttaa jo sydämen tykytystä. Saatika se pää edellä hyppääminen veteen. Jokin siinä vain pelottaa. Ai että, kyllä mä olen sitten hurja.

No, onneksi tuli lähdettyä mukaan touhukalenteriin, jotta tulee mentyä "äärirajoille". ;) Touhukalenteri on siis Liikunnan ja urheilun nuorisokometian suunnittelema joulukalenteri. Jokaisen luukun takaa löytyy jotakin pientä haastetta, jonka tarkoituksena on kannustaa meitä aktiiviseen vapaa-aikaan. Luukuissa on haastettu muun muassa porrasjuoksuun ja hissittömään joulukuuhun. On ollut myös punnerrus- ja leuanvetohaastetta, loikkia, keppijumppaa, tasapainoilua, hyötyliikuntaa ja myös kehoitusta ihan vain rentoutumaan. (Vielä ehtii mukaan - jouluun on aikaa:)

Ja eilen oli haaste tehdä (vähintään) kymmenen kuperkeikkaa! Huhhei, hyvä edes jos yhdestä selviäisin, ajattelin. Kiitos vain työkaverille, joka tsemppasi minua tässä suuren suuressa haasteessa. Siinä jonkin aikaa kyykyssä kyyhöttäessä päätin kuitenkin pistää vain leuan rintaan ja pään mattoon ja uskaltautua kokeilemaan. Ja vitsit, mä tein sen. KUPERKEIKAN! Wuhuu! Kokeilin vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Ohut jumppamatto lattialla oli kuitenkin sen verran kova alusta ja siksi jätin loput seitsemän pehmeämmille alustoille. Ja tiedättekö mitä. Tein ne kuperkeikat justiin tuossa sängyllä. Oon mä sitten todellakin ylittänyt itseni. ;)

Tässä muutamia kuvia omista kokemuksista, kun ollaan jännän äärellä..

 LASTEN LEIKKIPAIKAT
tarjoaa aikamoista haastetta ja hämmästelyä lasten rohkeudesta.
Miettiiköhän sitä liikaa mitä käy, jos tuosta putoaa..


  MAASTOPYÖRÄILY
on kyllä upea kokemus, etenkin Espanjan maisemissa. Maasto oli välillä kuitenkin sellaista, että mieluummin otin alamäissä fillarin kantoon. Pitäisi opetella sitä pyörän hallintaa. Ehkä jonain päivänä.


VUOREN HUIPUTUS 
on kyllä siistiä, eikä pelota niin paljon silloin, kun voi pitää jalat maassa. 
Mutta kyllähän sitä silti vähän tässä Kebnekaisen huipullakin jännitti. Ei uskaltanut edes nostaa ylös molempia käsiä:) Mutta huikee fiilis! Tuossa ruotsin lippujen vierestä lähti jyrkkä lasku alas syvyyteen.Kuten myös oikealla puolen, mutta jyrkänne oli hitusen kauempana. Tai sitten lumivalli vain hämäsi..


VAELLUS
 on kyllä mukava tapa liikkua luonnossa. Kyllähän minua valtavasti kiehtoo korkeat paikat, vuoren huiputukset ja jyrkänteetkin. Jonain päivänä olisi kyllä todella siistiä kokeilla kiipeilyä, vaikka tiedän että se jännittäisi varmasti ihan hulluna.. Mutta ne maisemat on varmasti ihan käsittämättömät..


No mutta, ollaanhan tässä jo askeleen lähempänä extremeä. Sentään saavutin kuperkeikan, ehkä jonain päivänä voin tulla teille kertomaan, että uskallan hypätä pää edeltä veteen.

Mukavaa loppuviikkoa!!
T. Itsensä ylittänyt ;)

Kuinkas moni on muuten mukana touhukalenterissa?
Mitä pelkäät? Minkä pelon sinä haluaisit voittaa tai olet jo voittanut?
Olisi hienoa kuulla kokemuksia itsensä ylittämisestä.



keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Tsemppi vie eteenpäin

Näin uuden blogin alkumetreillä on hyvä kertoa, mitä tämä blogin sisältö tuleekaan pitämään sisällään. Blogit  ovat olleet ihan uudessa nosteessa viime vuosina, ja moni hakeekin blogeista vinkkejä, inspiraatiota tai eräänlaista sosiaalisuuttakin. Itsekin luen lukuisia blogeja, jotka keskittyvät positiiviseen elämänasenteeseen ja urheiluhullutuksiin. Sellaisena haluan pitää myös tämän oman blogini.  

Erityisenä painoalueena haluan kuitenkin näillä teksteilläni olla tsemppaamassa teitä muitakin terveelliseen elämäntapaan ja tasapainoiseen hyvinvointiin.



Toivon, että nämä omat "saavutukseni" liikkumisen parissa saisi teitä toisiakin innostumaan niistä lajeista, jotka on teille mieluisia. Liian moni jää paikoilleen, koska pelkää epäonnistuvan. Liian moni on jo lapsuudesta lähtien kokenut sitä, ettei pysty eikä kykene. Entä jos joku sanoisikin sinulle, että kyllä sinä pystyt! Entä jos joku kulkisikin rinnalla kannustamassa ja valaisi uskoa mahdollisuuksiisi. Oli elämäntilanne mikä tahansa, tarvitsemme toinen toistamme, mutta tarvitsemme myös uskoa itseemme.  Entä jos teetkin päätöksen, että alat enemmän uskomaan itseesi sen sijaan että toistuvasti tuijottaisit niitä vajavaisuuksia tai heikkouksia, mitä meiltä jokaiselta kyllä löytyy. Entä jos tänään sanoisitkin itsellesi: "minä pystyn" ja menisit kohti niitä omia haaveita, joita sydämelläsi on. 
Because you can.

Olenhan itsekin vain tavallinen kuntoilija, joka on saavuttanut pieniä omia tavoitteita, joihin muutamia vuosia sitten ei tosiaan olisi uskonut (jos niitä olisi pidemmän aikaa jäänyt pohtimaan). Lapsena olen pelaillut pallopelejä, mutten koskaan ole ollut missään lajissa mitenkään erityisen hyvä. Nyt sitten pikkuhiljaa vuosien aikana on löytynyt niitä omia juttuja, joihin olen toden teolla koukuttanut ja saanut niiden myötä kokea onnistumisia. Onneksi en ole liikoja miettinyt tai puntaroinut mahdollisuuksiani selviytyä. Olen ilmoittautunut erilaisiin tapahtumiin tai lähtenyt kavereiden kanssa matkalle sen suurempia miettimättä. Onneksi niin, koska olisi jäänyt moni elämys kokematta. Toki joissakin asioissa pidemmän linjan pohtiminen olisi tietty järkevää, mutta ei siitä sen enempää.. ;)

Joten nyt kun näin vuoden lopulla saatat ehkä miettiä uuden harrastuksen aloittamista, tai ilmoittautumisia ensi vuoden tapahtumiin, ehkä matkustamista tai jotakin muuta vastaavaa, niin ei kai tämänkaltaisen tekstin päätteeksi voi sanoa muuta kuin "ei kun menoksi vaan"! Tosin en vastaa sitten seurauksista, mitä hetken mielijohteessa tehdyistä hullutuksista seuraa. ;)

Ainahan sitä ei välttämättä tiedä, mitä tuleman pitää..



 Mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkene..



Ja jos ei koskaan rohkene lähteä, voi jäädä moni elämys kokematta..



Ainakin näin olisi meille käynyt. Olisi taatusti jäänyt tämä Mallorcan serpentiinitiekin polkematta, jos olisi liikaa jäänyt pohtimaan etukäteen, että selviämmekö 120 kilometrin pyöräilystä, jos kokemus maantiepyöräilystä on täysi nolla ja pisin yksittäinen pyöräilymatka taisi olla edellispäivänä citypyörällä polkemamme reipas 60 kilometria.  ;)

Näiden kuvien, sanojen ja omien kokemuksien perusteella voin tsempata teitä kohti uusia haasteita!
Parhaimmat muistot syntyvät usein hulluimmista ideoista ;)

 Onko sinulla joitakin toteutumattomia haaveita, joihin kenties kaipaisit rohkaisua? Onko teissä yllytyshulluutta? Uskallatteko heittäytyä vai pitääkö olla tarkat suunnitelmat?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Uusi alku - askel askeleelta

Aika ajoin tulee hetkiä, kun haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Aloittaa aivan alusta. Joskus tulee elämässäkin ajanjaksoja, jotka ikäänkuin tulevat "tiensä päähän". Tästä syystäkin minä nyt kirjoitan ihan ensimmäistä tekstiä, aivan uudessa blogissani. Tämäkin päätös lopulta tapahtui hetken mielijohteesta, kuten luonteeseeni kuuluu.

Blogin sisältö tulee varmastikin pysymään samansuuntaisena, mistä olen ennenkin kirjoitellut. Kirjoitan jatkossakin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, juoksuista ja liikkumisistani ja terveellisistä elämäntavoista. Ote on välillä myöskin syvällisempää ja pohdin erilaisia asioita, jotka liittyvät hyvinvointiin.

Haluan olla osaltani tsemppaamassa teitä ja kannustamassa menemään kohti omia unelmia ja astumaan askeleita eteenpäin. Uskomaan itseensä ja rohkaistumaan. You can do it!  

Muistuttakoon nämä pari vuoden takaiset Kebnekaisen vaelluskuvat jotakin siitä elämänasenteesta, jossa tässä blogissa haluan peräänkuuluttaa. Joskus kannattaa lähteä kohti tuntematonta, koska silloin voi löytää itsestä aivan uudenlaisia puolia. Kebnekaisen huiputus oli ensimmäinen vaellukseni, ensimmäinen kunnon "hullutukseni" ja sillä tiellä ollaan nyt edelleen. Nämä viimeiset vuodet ovat sisältäneet monenlaista pienempää hullutusta erilaisten urheilullisten tapahtumisen parissa taikka matkailujani maailmalla. Samanaikaisesti lähipiirissäni on ollut järisyttäviä menetyksiä ja suurta surua, mutta kaikkiin näihin on pätenyt sama asenne.  

Eteenpäin. Askel kerrallaan. Step by step.












Joskus matkanteko voi olla yllättävänkin haastavaa ja tie varsin kivistä, mutta kyllä niistä selviää. Ja kaikki koetut vaikeudet ja haasteet vievät meitä eteenpäin.


Ja sinulle lukija - olen erittäin iloinen, että löysit tänne blogiini! Toivottavasti jäät seuraamaan:)
Tulossa on postauksia ainakin uuden vuoden suunnitelmista ja päivitystä siitä, mitä kaikkea tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään. 

Miltäpäs uusi blogi ja uudet ajatukset näyttää?:) 
Löysikö "vanhat lukijat" tänne?