tiistai 26. toukokuuta 2015

NUTS Karhunkierros 31 k - raportti

Terveiset Kuusamosta! Olen kuullut paljon hyvää polkujuoksutapahtumista, ja sanat eivät ole olleet yhtään liioiteltuja. NUTS Karhunkierros oli aivan huikea!

Itse ilmoittauduin viime syksynä tähän ensimmäiseen polkujuoksukoitokseen. Uskoin, että luonnossa juoksentelu olisi eniten mun juttu ja niinhän tuo totta vie olikin. Viime syksynä suunnittelin treenaavani huolellisesti polkujuoksua varten, mutta äkillinen työmuutos muuttikin suunnitelmia ja juoksukilometrit jäivät kevään aikana erittäin vähille. Onneksi Repoveden lenkki toi itseluottamusta tekemiseen ja lähdin 31 kilometrin "sprinttimatkalle" luottavaisin mielin. Suunnittelin juoksevani sellaista hyvältä tuntuvaa vauhtia ja nautiskella matkasta ja maisemista.

Saavuimme Rukalle perjantai-iltana ja kisapaikalla ollut hyvä fiilis oli aistittavissa. Ensimmäiset hurjat 160 kilometrin juoksijat olivat jo yötä vasten lähteneet liikkeelle ja screenin ääressä porukka seurasi juoksijoiden menoa. Aamulla lähtisi liikkeelle sitten ennen meidän starttia 80km ja 53km juoksijat. Ilmoittautumisen yhteydessä vielä ajattelin, että olisipa hienoa lähteä 53 km:n matkalle, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kokeillaan nyt eka tämä retki.




Säätiedotus näytti arvaamattomalta, ja luvassa mahtoi olla sadetta. Ilta kuluikin juoksuvarustusta miettiessä ja viime hetkeen asti arvoin lähtisikö liikkeelle takissa vaiko pelkässä juoksupaidassa. Sää oli tuulinen, harmaa ja sateinen. Meidän porukan startti lähti liikkeelle Juumasta, johon saavuimme bussikyydillä Rukalta. Meidät tuotiin paikalle jo hyvissä ajoin, reilu tunti ennen starttia. Istuskelimme kahvilassa takkatulen ääressä ja haimme hyvää juoksufiilistä tutustuen kanssajuoksijoihin. Ilmapiiri oli rento, mutta mukavan malttamatonkin. Kovin halusimme jo poluille.






Juoksijaystäväni starttasivat A-ryhmässä. Pikaiset tsempit tytöille ja itse jäin odottelemaan omaa starttiani B-ryhmästä. Vielä viime hetkellä heitin takin päältäni pois ja lähdin liikkeelle pelkällä juoksupaidalla, joka oli todellakin oikea ratkaisu. Lähdimme hyvällä fiiliksellä liikkeelle. Niin me päästiin taivaltamaan pitkin pienen karhunkierroksen maisemia. Matkan varrella oli todella upeita maisemia, kuohuvia koskia, riippusiltoja. Kovin kaunista, lumoavaa luontoa. Alkuvaihe oli varsin helppokulkuista maastoa ja sitä olikin mukava juoksennella eteenpäin. Ainoa ongelma minulla oli jo varhaisessa vaiheessa juomarepussa. Jostakin syystä ei juomaletkusysteemi toiminut ja pariin otteeseen yritin ratkaista ongelmaa, siinä onnistumatta. Ensimmäiselle huoltopisteelle saavuttaessa pyysin yhtä juoksijaa auttamaan juoksureppuni kanssa. Letku kiertyi aina mutkalle laittaessani repun selkään, joka oli ongelma. Suurensuuri kiitos avustasi sinulle M. Tämän jälkeen juomapussi toimi moitteettomasti. 

Ensimmäisen huoltopisteen jälkeen muistaakseni reitti muuttui mutaisemmaksi ja siellä sai loikkia yli pahimpien lätäköiden. Taisin päästä kuivin jaloin reitin puoleen väliin asti, kunnes suo vei mennessään ja reittiä jatkettiinkin märin jaloin. 16 kilometriä olin taivaltanut pariin tuntiin. Sen jälkeen lähdimmekin jo hieman haastavampaan nousuun ja pohdin, että näinköhän tässä käy niin, että nyt tämä juoksu vasta oikeasti alkaa. Ja niin se olikin. Loppua kohden reitin haastavuus kasvoi. 21 kilometrin kohdalla mietin, että vaan kymppi jäljellä.


Vaaralta toiselle noustessa kuitenkin pohdin, että minkähänlainen "vaan kymppi" se onkaan jäljellä. Viimeiset nousut Valtavaaran huipulle ja sieltä Rukalle oli aika tylyä meininkiä. Siellä juoksennellessa oli ajatuksissani kaikki ultrajuoksijat. Ajattelin, että on se niille vasta rankkaa, kun paikoitellen polku oli myös varsin teknistä ja jäykistyneillä jaloilla taatusti hankalaa. Itsellä jalat kuitenkin olivat hyvässä kunnossa, mitä nyt toki väsyneet mutta mitään kangistumisia ei ollut. Tuumasinpahan vain Valtavaaralle kivutessa, että onneksi olen sittenkin vain tässä 31km:n matkalla. ;) Nämä nousut tuntuisi varmasti maratonin (saatika pidemmän juoksun) jälkeen jo aikamoisen imakalta. Nousut oli sen verran tiukkoja, että ne mentiin ylös kävellen, mutta alamäkeen koetin aina juosta. Alamäkijuoksu tuntui hyvältä ja loppuvaiheessa kun pääsi viillettämään alamäkeen, sai juoksustakin taas kunnolla kiinni. Tosin ei sitä herkkua kauaa kestänyt, kun sitten taas lähdettiin nousuun Rukalle. Viimein kuitenkin alkoi olla viimeisen vedon paikka, kun pääsimme viilettämään maaliin alamäkeen. Maaliin irtosi tietysti kunnon spurtti ja saavuin 4:35 ajassa hyvävointisena ja hyväntuulisena maaliin!A-startissa startanneet ystäväni olivat juosseet koko matkan kärkikahinoissa ja molemmat pääsivätkin mitalisijoille alle neljän tunnin hurjan juoksun päätteeksi. Onnittelut vielä kerran tytöille.






Kokonaisuutena juoksuni oli oikein mainio. Nautin säännöllisesti energiaa ja nesteitä, eikä missään vaiheessa ollut uupumusta eikä jalkojen kanssa mitään ongelmia. Enkä edes kaatunut ;) Olen todella tyytyväinen tähän ensimmäiseen polkujuoksukokemukseeni! Tämä oli kyllä paras tapahtuma, mihin olen osallistunut. En siis yhtään ihmettele kasvavaa polkujuoksubuumia. Luonnossa juokseminen on ihan parasta ja myös sää tarjoaa mielenkiintoisen lisäsäväyksen juoksun eri vaiheisiin. Lauantaisen juoksun aikana välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko, välillä tuuli tuiversi varsin kovaa ja kerran kohahti kunnon raekuuro, joka kasteli aivan läpimäräksi. Ollaan todella luonnon armoilla!

Tämä ei taatusti jää viimeiseksi polkujuoksuksi, vaan mynextrun-sivusto käy kuumana, että mihin seuraavaksi. Nyt kuitenkin alkuun pitää keskittyä seuraavaan triathlonhaasteeseen ja hankkia viimeisen kuukauden aikana luottamusta moiseen meininkiin. Mutta pian koittaa paluu poluille, oli se sen verran huikeaa menoa.


Loppuun todettakoon, voin suositella kaikille kyseistä tapahtumaa! Nyt vaan jo ensi vuodeksi kalenteriin muistutus. Maisemat ovat todella upeat. Jäimme ystäväni kanssa nauttimaan useammaksikin päiväksi vielä Kuusamon tunnelmasta ja palasimme  maanantaina Valtavaaran huipulle kuvailemaan juoksumaisemia. Tämän raportin aurinkoiset kuvat eivät ole tapahtumasta, mutta näissä maisemissa me kyllä juostiin. Tosin ei ihan yhtä kepeästi noustu rinnettä lauantaina muutaman tunnin juoksun jälkeen. ;)

Karhunkierros on kyllä myös patikoimisen arvoinen reitti. Voisi palata vaikka jo heti tänä kesänä rinkka selässä moisiin maisemiin nautiskelemaan kosken kuohussa kupposen kuumaa. :)

perjantai 22. toukokuuta 2015

Pikamoi lähtötohinoista!

Pikainen moikkaus lähtötohinaista. Kulunut viikko on ollut varsin työntäyteinen. Oon tehnyt pitkää työputkea, joten 'valmistautumisviikko' ei ole ollut varsin optimaalinen. Tänä aamuna pääsin siis yövuorosta töistä, onneksi tuossa sain aamulla nukuttua muutaman tunnin ja sai herätäkin valtavan ihanaan auringonpaisteeseen. Voi kunpa paistaisi huomennakin, mutta näyttää tällä hetkellä siltä, että taitaapi sataa vettä.

Noh, satoi tai paistoi. Eteenpäin mennään suomalaisella sisulla ja heittäydytään lumoavan luonnon armoille. ;) Fiilis on hyvä, vaikka jalat onkin totaalisen jumissa yövuoron jäljiltä, mutta josko se huomenna sitten vetreytyisi. Se, mitä huomenna tuleman pitää, ei ole hajuakaan. Mutta luulen kuitenkin tykkääväni koitoksesta, että uskaltauduin arpalipukkeen heittää kehiin myös vaarojen maratonille. Joku tässä hommassa kiehtoo.. vaikka mitään varsinaista kokemusta ei olekaan.

Mutta nyt adios vaan kaikille. Auto pakataan täyteen kamaa, kun ei tässä kiireen keskellä ole kerennyt kunnolla miettimään, mitä sitä tarviakaan. Ja siis jos joku on uusi lukija, niin huomenna tosiaan osallistun NUTS Karhunkierroksen polkujuoksutapahtumaan, 31 kilometriä pitäisi siellä taivaltaa. Katotaan miten likan käy! Mutta nyt alkoi loma,ja se hymyilyttää!!

Tässä loppuun kuva tältä talvelta Iso-Syötteen huippua valloittaessa, mitenhän Rukalla - jää nähtäväksi.  ;) Mutta nyt moimoi kaikille! Ja instassa voi meininkiä seurata @satsska - nimimerkin takaa.

..Yhen jutun toivon, ettei Rukalla enää oo noin paljon lunta. :p

Mahtavaa viikonloppua kaikille!!


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kolmenkympin kriisikö?

Kylläpä on tämä puolivuotinen mennyt vauhdilla. Aika lentää. Viimeisemmän puolen vuoden aikana työ on ottanut aika ison otteen elämästä ja välillä sen parissa on tuskastellutkin, että miksikäs näin. Kirjoittelin helmikuun lopussa tässä postauksessa elämänhallinnasta uuden elämänmuutoksen keskellä ja siinä mielestäni olen onnistunutkin, etten ole juossut oravanpyörässä. Täytynee kuitenkin myöntää, että vaikka itse en ole fyysisesti juossutkaan paikasta toiseen, on mieli sen sijaan tehnyt sen puolestani. Kutsutaankohan tätä kolmen kympin kriisiksi?



Sitä on hiljaisina yksinäisinä, valvottuina öinä tullut mietittyä kaikenlaista. Mitä haluaa, haluaako? Mihin uskoo, uskooko? Kuka minä olen, olenko? No, ehkä ihan kaikki pohdinnat ei välttämättä ole olleet sentään näin filosofisia, mutta sanottaisko että kaikenlaista on tullut mietittyä. Erityisesti perheen perustamista. Toisaalta tässä kaksin elämisessä houkuttelee vapaus, ja sitäkin punnitsee niin kovasti että onko valmis tästä luopumaan. Olenko siis itsekäs, kun näin ajattelen? 

Ystäväpiirissäni on jo pitkän tovin ollut lapsia, ja vauvabuumit on alkaneet jo vuosia sitten. Minuakin on siunattu ihanilla rakkailla kummilapsilla ja olen saanut olla monen perheen apuna heidän ruuhkavuosinaan. Vaikka rakastankin lapsia, on silti sitä mietityttänyt niin suurta kysymystä, kuin onko minusta äidiksi. Tällaisesta hulluttelijasta, joka nauttii extreme-elämyksistä ja tekee päätöksiä hetken mielijohteesta. Tietyllä tavalla haluaisi taistella aikaa vastaan kun tietää biologisenkin puolen tässä hommassa, ja erityisesti sen, ettei kaikki tapahdu sormia napsauttamalla. Joku osa minusta vain niin haluaa elää tätä huoletonta elämää kahdestaan.. vaikka tiedänkin, että pieni käärö toisi kyllä jotakin käsittämättömän ihmeellistä elämään, josta ei osaa edes vielä kuvitella.

No mutta, ei ehkä ollut tarkoituksena avautua tällaisesta elämän pohdinnoista, mutta menkööt. Kyllä on nimittäin mielenpäällä ollut sellaista pohdintaa elämästä, että jaettakoon julkisesti näitä mietteitä. Tuskinpa kuitenkaan ajatuksien kanssa ihan yksin olen. 



 Sen verran positiivinen seikka on kuitenkin, että meistä molemmat ollaan kuitenkin toistaiseksi samoilla linjoilla. Pianhan me pakataan matkalaukut, käännetään lomamoodi päälle ja huikataan Aloha Hawaii. Josko silloin saisi käännettyä tämän ajatusoravanpyörän off-asentoon ja keskittymään nauttimaan vain hetkestä, maailman toisella puolen. Ehkä joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Voihan olla, että monessakin suhteessa tulee reissusta takaisin jälleen paljon viisaampana. Sitä ainakin toivon. Haaveilen iltakävelyistä meren rannalla auringonlaskua ihaillen. Sitä, että voimme kylkikyljessä katsella maailman kauneutta ja kuunnella meren kohinaa.

Tuntuuko ajatusten oravanpyörä yhtään tutulta? Onko kukaan pohtinut samanmoisia?  

perjantai 15. toukokuuta 2015

Tapahtumakuhina alkaa - tsempit HCR:n menijöille!

Onpa ollut mukava seurata somessa sellaista kunnon juoksubuumia ja hypetystä eri tapahtumien tiimoilta. Seurailin eilisiä bodomtrail-tunnelmia ja fiilistelen myös huomenna juostavaa Helsinki City Runia, jonne on menossa moni blogituttukin. Nämä tapahtumaa edeltävät päivät ovat aina varsin jännittäviä, erityisesti jos edessä on ensimmäinen koitos. Minun ohjeeni on, että kannattaa lähteä rennoin mielin ja nauttimaan tapahtumasta! Seuraavalla kerralla sitä on jo viisaampi kaikkien varusteiden, syömisten yms. suhteen. On tosin varsin hauska fiilistellä näitä valmistautumisia, kun itsekin muistan muutaman vuoden takaa ensimmäisen osallistumiseni HCR:n. Eka kerta jännittää aina. Vuosi sitten sitä valmistauduttiin paniikin sekaisin tunnelmin Tukholman maratonille. Nyt kuitenkin kun juoksutapahtumia on tullut jo jokunen juostua, niin itse valmistautuminen ei jännitä enää niin paljon.. vaikkakin onhan tässä mietittävää, millaisella varustuksella lähtee viikon päästä koittavaan NUTS- Karhunkierros 31 k- koitokseen. Kevättulvat ovat olleet siellä suunnilla riesana, joten voi valmistautua, että vetinen ja märkä reitti on tiedossa. Tosin viime vuonnahan sitä oli kahlattu lumessa, jota tänä vuonna ei ilmeisimmin enää siellä ole. Mutta seikkailumielellä kohti uusia haasteita.
 

 
 
Kesä on tapahtumien suhteen varsin monipuolinen, ja tapahtumafiilistelyjä on kiva seurata ja toisten raportteja kiva lueskella. Nyt on startannut ns. virallinen kisakausikin ympäri Suomea ja sekös on mukava, jos saa ihmisiä liikkeelle urheilun pariin. Kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti haastamaan itseään ja mukaan erilaisiin urheilujuttuihin. Tapahtumista löytyy kaikentasoisia, ja vaikka monet puhuvatkin kisoista, ei sitä kannata säikähtää. Jokainen lähtee tapahtumaan omalla motiivilla, ja harva kuitenkin oikeasti kisaamaan. Itselle se on enemmän juoksusta nauttimista ja itsensä voittamista. Tapahtumissa on oma tunnelmansa, ja siksi touhu on varsin mielenkiintoista ja innolla lähtee mukaan kaiken maailman tapahtumiin. Katsotaan nyt, mistä kaikesta sitä itsensä vielä tämän kesän aikana löytää, mutta aloitetaanpahan nyt ainakin Kuusamon polkujuoksutapahtumasta. :) 
 
Tähän loppuun kuvamuistelmat parin vuoden takaa ja tärkeimmät pääpointit puolimaratonille.

I. Syö runsas aamupala, joka soveltuu omalle mahalle. 
 Ei uusia juttuja kisa-aamuna.
 

II - Valmistaudu omalla tutulla tyylillä koitokseen.
Vitsailtiin säbäaikoina, että tärkeintä pelissä on näyttää hyvältä. Hihi ;)


III - Pukeudu mukaviin vaatteisiin, lähde liikkeelle hymy huulilla kohti uusia haasteita. 
Nauti juoksusta! 

 
 Tsemppiä huomiseen HCR:lle! Innolla seuraan teidän menoa ja meininkiä Suomen suurimmassa tapahtumassa. Toivottavasti sää suosii ja saatte nauttia keväisestä menosta!!

Listasin tähän alle muutaman blogin, jotka on ainakin menossa HCR:n, joissa siis luvassa varmastikin puolimara-fiilistelyjä. 
 
 
Ja puolestaan  BodomTrail- tunnelmia odottelen Hannan Sporttaillaan- blogista. 


Kuinkas moni starttaa huomenna "kisakauden"? Mitäs tapahtumia tiedossa kesälle? Onko joku menossa Tukholman maratonille?

tiistai 12. toukokuuta 2015

Muutama miete syömisistä

Lukuisten erilaisten ruokavaliotestausten jälkeen olen tainnut löytää vatsalleni sopivan ruokavalion ja myös löytänyt niitä tuotteita, jotka ei vain sovi minulle. Joskus kuitenkin uhmaan vatsaani ja syön esimerkiksi suklaata, koska se nyt vain on niin hyvää, mutta useimmiten kyllä kärsin sitten seurauksista. Viime vuonna lihattoman lokakuun aikana testasin myös maitotuotteiden poisjättämistä ja siitä oli merkittävä hyöty, joten sen jälkeen olen vain satunnaisesti syönyt maitotuotteita. Enää en osta kaupasta juuri mitään maitotuotteita, lukuunottamatta juustoja. Soijamaidosta ja muutoinkin soijapohjaisista tuotteista on tullut minulle lemppareita, ja käytän niitä smoothiessa yms. ruoanvalmistuksessa maitotuotteiden sijaan. Kotona käytän kahviin soijamaitoa, mutta kahviloissa yms. käytän laktoositonta maitoa.. ja satunnaisesti myös syön maitotuotteita, jos jossakin on sellaista tarjolla. Olen jäätelöhirmu, joten jäätelövalinnan suhteen tämä maidottomuus on tehnyt tiukkaa, mutta onneksi valikoimassa on myös maidottomia vaihtoehtoja, jotka maistuu myös. Kesä on sen suhteen onneksi pelastettu ;)

Viljatuotteista välttelen edelleen vehnää, ohraa ja ruista, ja käytän pääosin siis gluteenittomia tuotteita esim. pastassa. Syön kauraleipää, joka kyllä sisältää pieniä määriä muita viljaa, mutta en ole huomannut sen aiheuttavan ongelmia. Olen huomannut myös, että omena, punajuuri ja kaali ei sovellu, joten olen ne jättänyt minimiin. 

Onneksi olen kuitenkin innokas kokeilemaan kaikkia uusia reseptejä, enkä koe näitä ruokarajoitteita rasitteeksi. Kun vatsa voi hyvin, tuntuu se koko kropassa, joten mieluusti pohtii ruokailujaan itselleen sopivaksi. Olen innostunut myös testailemaan vegereseptejä, joista olen löytänyt todella monia maukkaita reseptejä. Helsinki-visiitillä pääsin käymään myös paljon kehutussa Sandrossa brunssilla ihanien Karoliinan ja Hannan kanssa. Siellä pöydät notkuivat vegeruokaa, ja ah miten hyviä ruokia siellä olikaan. Nam. :) Muutoinkin oli vain niin varsin ihanaa vaihdella kuulumisia näiden aurinkoisten blogisiskojen kanssa. Onni on bloggaamisen kautta saadut ystävät! <3



Nyt kun kesää kohti mennään, tulee mietittyä myös minkämoisia grillitarjottavaa sitä saisikaan ideoitua vegesapuskasta. Jotain vaihtelua kaipaisi! Siispä ideat jakoon grillieväistä! :) 

Kuinkas moni on muuten aloittanut jo grillailukauden? Täällä ei ole vielä korkattu, mutta josko kohta.. :) 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Luonnossa sielu lepää / lähimetsää ja Repoveden kansallispuistoa

Voi miten onkaan ihmisen hyvä olla luonnossa, rauhoittua kiireen keskellä, ihastella Luojan luomaa kauneutta ja kuunnella hiljaisuutta. Välillä on vain niin hyvä lähteä kävelemään metsään, aivan rauhassa. Katsella sitä, miten luonto oikein puhkeaa kukkaan ja kuunnella kuinka linnut laulavat. Taas kerran hämmästelin kävellessäni lähimetsässäni, miten onnekas olenkaan asuessani tuhansien järvien maassa ja keskellä kauneinta luontoa. Upeat vaihtelevat maastot, satumetsät ja kauniit lukuisat järvet tuovat niin sykähdyttävän vivahteen. Täällä luonnon sydämessä on niin hyvä olla. Auringonpaiste kruunaa elämyksen. Auringonsäteet lämmittävät ja voi kuinka se pitkän talven jälkeen taas tuntuukaan niin mahtavalta, ja ne valoisat illat. Vuosi toisensa jälkeen, tämä sama ilmiö saa suupielet kipuamaan väkisinkin ylöspäin. Pimeä talvi on voitettu, tulee valoisa kesä. 






Tällaista luonnon kauneutta on omassa "kotimetsässäni", mutta tämän kesän aikana haluan kyllä kulkea enemmänkin kansallispuistoja polkujuosten tai patikoiden. Ensimmäiseen kunnon reissuun minulle tarjoituikin mahdollisuus, kun Hanna pyysi minua mukaansa juoksemaan Repoveden kansallispuistoon. Repoveden kansallispuisto sijaitsee Etelä-Savon ja Kymen-Laakson rajamailla, Kouvolasta matkaa on noin 50 kilometriä. Minulle Repovesi on jo lapsuudesta tuttu kansallispuisto, mutta en ollut käynyt siellä vuosiin. Ja tuon reissun jälkeen vain kovin mietin, että miksi ihmeessä?

Onneksi aikataulumme osui yhteen Hannan ja Tiinan kanssa, ja pääsimme nauttimaan lumoavasta kevätpäivästä upeissa maisemissa. Pari edeltävää päivää satoi lunta ja räntää, ja siinä hieman jo mietitytti minkämoisessa säässä sitä oikein tallustetaan. Mutta juurikin lauantaina oikein taivas repesi ja saimme nauttia pilvettömästä taivaasta ja auringonpaisteesta. Tämä jotenkin minua muistutti myös vertauskuvallisesti siitä, että "myrskyn jälkeen tulee auringonnousu". Elämässä ollut viime aikoina hektisiä ajanjaksoja, joten tämä sään vaihtelu ja loppuviimein auringonpaiste sai uskomaan, että kaikki järjestyy. 

Meidän suunnitelmamme oli juosta Kaakkurin kierros (26km). Tämä on rengasreitti ja merkattu maastoon oranssilla maalimerkeillä. Hannalla oli myös opaskartta, joten hän vastasi meidän pysymisestä kartalla, kun minä vain pystyin haahuilemaan mukana ja juoksemaan mihin oppaat ohjaa. Aivot narikkaan - tyylisesti. Rengasreitti oli kuitenkin pääosin varsin hyvin merkattu, joten uskoisin jatkossa itsekin selviäni. ;) 

Me starttasimme matkaan Tervajärven pysäkointialueelta. Ennen lähtöä aika tavalla jännitti, koska vastaavasta polkujuoksusta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Tämä juoksu oli osittain "testijuoksu" varusteiden suhteen Rukalle. Testissä oli ostamani Salomonin juomareppu ja myös energiatarpeen arviointi ja niiden nautiskelu. Onneksi seuranani oli kokeneet konkarit, jotka ovat valloittaneet jo vaikka minkämoista metsää ja tunturia. Sain erittäin paljon hyviä vinkkejä polkujuoksuun. 




Reitillä tarjotaan monenlaista elämystä, on lossia ja riippusiltaa. Maisemat on kauniita ja polut hyväkuntoisia. Näiden naisten kanssa matka taittui kuin itsestään. Välillä pysähtelimme ihailemaan maisemia ja ottamaan energiaa, ja tietysti aika ajoin kuvailemaankin. ;) 













 Oli kyllä huikea reissu! Kyllä juttu luisti koko ajan ja fiilis oli mitä mainion. Kaakkurin kierros tuli kipaistua rapiaan neljään tuntiin ja oli kyllä huikea fiilis. Sain hyvää kokemusta polkujuoksusta ja varusteiden testaamisesta. Oltiin hymy korvissa koko ajan! Oltiin tosi hyvä tiimi! Luulen, ettei tämä jäänyt meidän viimeiseksi yhteiseksi polkujuoksuksi, vaan tätä lisää:)

Endorfiinipöllyissä jatkoimme peseytymään Valkealan uimahalliin ja vielä syömään yhdessä, ennen kuin tytöt jatkoi matkaansa etelään ja minä pohjoisempaan. Ja jos joku miettii, että kannattaako ajaa pari tuntia Repovedelle, jotta pääsee juoksemaan. Niin Todellakin kannattaa! Voin lämpimästi suositella myös ko.aluetta parin päivän patikointireissulle. Maisemat ovat upeita, joten joskus toiste voisi tulla kunnon eväiden ja kahvitermarin kanssa. Repovesi on tunnettu myös upeista melontareiteistään, joten ei kun vaan kaikki kesällä ihastelemaan kaunista luontoa! Lisätietoja reiteistä, majoituspaikoista yms. löytyy ainakin täältä. Ja Hannan raporttia meidän polkujuoksusta löytyy oheisesta linkistä. "Sporttaillaan - pitkien lenkkien riemua".

Mutta olipahan ihanaa! Tämmöistä lisää! Ja onneksi tosiaan tämmöisiä maisemia ei tarvitse lähteä etsimään kovinkaan kauas, koska elää metsän keskellä. Siitä olen NIIIN kiitollinen. <3

 Oikein ihanaa viikkoa kaikille! 
Kuinkas monelle Repovesi on tuttu? Onko keväälle/kesälle patikointisuunnitelmia? Suosituksia kansallispuistoista otetaan vastaan:)