maanantai 30. toukokuuta 2016

Oodi elämälle!

Viikonloppu oli ikimuistoinen. Ihanaa rakkauden juhlaa. Erityisen paljon tunnetta. Palaan kuitenkin hetkeksi taaksepäin. Teistä lukijoista lie moni on kulkenut matkassani jo pitkän ajan, senkin ajan kun hyvin lähellä tapahtui traumaattinen,  äkillinen kriisi, joka vei minut rinnallekulkijaksi ystävälleni ja kummitytölleni. Lähelle keskelle elämän suurinta katastrofia, suurinta surua. Niistä hetkistä on jo vuosia, mutta jotkut asiat edelleen muistaa kuin eilisen päivän. Nämä vuodet ei ole olleet helppoja, ei todellakaan, mutta niihin on kuitenkin kiteytynyt Jumalan siunaus, näin uskon. Luottamus Jumalaan on auttanut heräämään uuteen päivään toiveikkaana. Ja nyt kuitenkin on ollut käsittämätön ilo ja onni ollut myös todistamassa uuden alkua, ikäänkuin uuden sivun kääntymistä, monessakin asiassa.

Ihana Tiina-ystäväni kirjoittikin minulle viestin, joka kiteytti hyvin ajatuksiani.. "Välillä elämä antaa kestettäväksi enemmän kuin tuntuu, että voi kantaa, mutta niin upeaa ja koskettavaa nähdä, miten hyvät asiat sieltä nousevat esiin ja myös me ihmisetkin entistä vahvempina."

Tämä tie on opettanut minua myös paljon kriisin keskellä elämisestä, tukemisesta, omista voimavaroistani ja vastuustani. Ja lopulta ymmärtänyt sen, että vahva ei ole se, joka kestää kaiken, vaan se joka tunnistaa omat voimavaransa ja asettaa omat rajansa. Ja miten helpottavaa, kun on myöntänyt itselleen olevan niin pieni, keskeneräinen ja heikko - ja juuri siinä hetkessä saanut tunteakin olevansa vahva. Näissä hetkissä olen oppinut elämästä ja itsestäni enemmän kuin koskaan. Kovasti on koulittu, mutta hellävaraisesti hoidettu. Rakkaudelle rakastettu. Ja tänään voi onneksi sanoa, että juuri nyt on helpompi hengittää. Haluan myös rohkaista sinua, joka olet elämän kriisin keskellä. Aika todellakin helpottaa. Meille on annettu voima yhteen päivään, päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Enempää ei vaadita, eikä edes tarvitse. Ole levollisin mielin. Muistetaan myös, että niin meillä jokaisella on oma elämän tarina taustalla, emmekä koskaan tiedä millaisen kriisin keskellä kukakin meistä elää, joten kohdellaan toisiamme ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Rehellisyys ja välittömyys 
tekevät sinusta haavoittuvan.
Ole rehellinen ja välitön
siitä huolimatta.
Anna kivun koskettaa.
Lähellesi jäävät ne
joilla on herkkyys nähdä
heikkoudessa vahvuus.
Sinä riität.


Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
suurelta onnelta
 - Tommy Tabermann

Jotkut tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann

Mutta miten onnellisiin asioihin tämän postauksen saakaan päättää ja näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Jumala johdattaa ja elämä todellakin kantaa..







Tänä vuonna ei tosiaan ennätetty nyt Karhunkierrokselle polkuja tallaamaan, kun oli vähän muita bisneksiä.. ;) Viime vuonna oli muuten hitusen erilainen sää, mitä tänä vuonna.. Kurkatkaapa esim. Hannan blogia, joista lähipäivinä saatte lukea ultramaratoonarin tunnelmia.. puolestaan minun juoksutarinaani viime vuoden "pikamatkalta" voitte lukea täältä.


Tähän loppuun todettakoon.
What doesn't kill you, makes you stronger.

Tänään saadaan jatkaa yhteistä matkaamme, uuden sivun alkua myös ystävyydessä, molemmat nyt aviovaimoina.
Ja se, jos mikä on sairaaan siistiä. 

Oodi elämälle! Todellakin!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kesän ihanuutta

Heihei mitä kuuluu?! Tänne oikein hyvää. Toukokuu on tarjonnut parastaan ja auringonpaiste on saanut pisamat poskille ja hymyn huulille. :) Viime aikoina olen kyllä istunut myös nenä kiinni ruudussa opintoihin liittyvien hommien vuoksi, mutta josko välillä vähän kirjoittelisi astetta kevyempää. Eilen kävelin kaupungilla ja iloitsin siitä ihmispaljoudesta mikä kaduilla näkyy. Porukka istuu jätskillä, kahvilla taikka terdellä nauttien kesäauringosta. Ihanaa, kun kesä saa meidät tosiaan nauttimaan juuri tästä hetkestä! Ja mikäs tässä nautiskellessa, kesäkelit on nyt kohdallaan. Nautitaan nyt, kun juhannuksena kuitenkin on jo jäätävän kylmä.. ;) Pessimisti ei pety vai miten se oli. ;) 

Mutta hei, mitäs tänne viime aikoina onkaan kuulunut. Töitä ja opintoja, mutta myös..

Aamubrunssia ystävän kanssa,
istuttiin terdellä tunti jos toinenkin. 


Avovesiuinnin ihanuutta. 
Huippua, kun vesi alkaa tuntua jo lähes lämpimältä. 



Rehellistä rentoa vapaapäivää aurinkoa ottaen ja käen kukkumista kuunnellen 


Maukasta grilliruokaa ulkona nautiskellen
 



Ai että kesä on kyllä vaan niin ihanaa aikaa! 
Nautitaan!

Mainiota kesän jatkoja kaikille!:)

perjantai 20. toukokuuta 2016

Pohdintaa urheilullisista haasteista

Viime vuosina olen kolunnut urheilutapahtumissa, ja olen asettanut erinäisiä haasteita itselleni. On ollut puolimaratonia, vuoren huiputuksia, pitkiä pyörälenkkejä, tutustumista triatloniin pika-ja perusmatkan kisoissa, kertaalleen maraton, polkujuoksua tuntureilla ja erinäisiä muita pikku hullutuksia aika lailla extempore. Näiden haasteiden myötä olen kokenut monia monia hienoja hetkiä ja saanut onnistumisen ja ilon kokemuksia. Ennen kaikkea näiden myötä olen löytänyt myös sen jutun, mistä eniten nautin. Luonnon todellisesta lumosta. Siksi ehkä olenkin juuri syttynyt polkujuoksulle ja myös avovesiuinnille, koska siinä pääsee todellakin luonnon keskelle. 

Näitä erilaisia tapahtumia kolunneena saan usein vastata kysymykseen, että "mitäs seuraavaksi?". Eikä sinänsä ihme, olenhan jo tapahtuma toisensa jälkeen ollut suunnittelemassa uutta haastetta. Tätä kutsutaan tapahtuman jälkeiseksi endorfiinipöllyksi, joita ympärillä olevat ihmiset joutuvat sietämään ainakin pari viikkoa. Silloin tuntee itsensä voimamimmiksi, joka selättää kaikki haasteet. Pikkuhiljaa kuitenkin hehkutus laantuu, ja pitääkin palata takaisin arkeen. ;) 

Luulen kuitenkin, että liian moni pelkää asettaa itselleen tavoitteita tai lähteä starttiviivalle. Moni saattaa jopa vuosia valmistautua johonkin tapahtumaan tai asettaa itselleen jo ensimmäisille kerroille esimerkiksi aikatavoitteita, jotka asettaa paineita tapahtumaan. Toki meitä on moneksi, ja osa rakastaa juosta aikatavoitteiden perässä, mutta muistattehan ettei kaikkien tarvitse. Tapahtumaan voi ja saa mennä ilman mitään aikatavoitteita. Tärkeintä, että nauttii siitä mitä tekee!! 

Näin kesän alussa pyörähtää käyntiin erilaiset tapahtumat, ja siellä ruudun takanakin saattaa olla sellaisia ketkä vielä pohtii, uskaltaisiko. Tahdon sanon sinulle. TODELLAKIN! Jos koet mielenkiintoa johonkin uuteen tapahtumaan tai harrastuksen aloittamiseen, niin kokeile! Älä jätä ilmoittautumistasi ensi kesään "sitten kun olen treenannut tarpeeksi". (Ellei tietysti kyse ole jostakin triathlonin täysmatkasta - siihen on syytä valmistautua pidempäänkin;)) Mutta muistetaan, että jokainen meistä on ollut ensikertalainen starttiviivalla tai uuden harrastuksen treeneissä. Kenestäkään ei tule kokenutta kertaheitolla, ja samat kysymykset ja pohdinnat on kaikilla aloittelijoilla. Siitä ei kannata tuntea siis huonommuutta, eikä tyhmiä kysymyksiä ole.. Sen myös tahdon sanoa, että älä vertaa itseasi toisiin vaan luota siihen, että olet oman elämäsi teräsmies tai -nainen!:)






Tykkään asettaa itselleni uusia haasteita ja kokeilla uusia juttuja. Jos haluaisi kehittyä juuri tietyssä lajissa, pitäisi satsata varmaankin täysillä siihen, mutta ei kaikkien tarvitse. Itse olen utelias ja elämyshakuinen liikkuja, joten en malta jäädä liikaa kiinni tiettyyn lajiin. En ole koskaan noudattanut mitään tiettyä harjoitusohjelmaa. En ole suunnitellut viikkotuntimääriä, enkä viikkokilometreja..enemmänkin liikkuminen on ollut niin elämäntapa, että en ole kokenut tarvitsevani ohjelmia. Toisekseen arkeni on vuorotyön puolesta niin vaihtelevaa, ja kokonaiskuormituksessa tulee huomioida esim. työvuoroista palautuminen ja se riippuu aina vuorosta. Siksi tiettyä tarkkaa suunnitelmaa ei edes voi tehdä etukäteen, vaan pitää kuunnella kroppaa. Tiedän, että systemaattinen harjoitusohjelma varmastikin tukisi kehittymistä, mutta nyt näinkin on oikein hyvä. Tiedän kuitenkin perusperiaatteet harjoittelun kokonaisuudesta, ja se tulee ikäänkuin "selkärangasta". Pidän siis toki hyvänä ohjelman noudattamista, mikäli on vasta-alkaja, eikä oikein tiedä miten harrastusta kannattaisi aloittaa. Ja toki niidenkin kohdalla, jotka haluaa erityisen paljon kehittyä, niin toki silloin pitää enemmän miettiä, millaisia harjoituksia tekee. Mutta kun itse on tälläinen fiilistelijä ja elämäntapaliikkuja, en koe itse tarvitsevani systemaattista harjoitusohjelmaa. Annan fiiliksen viedä. ;) Ja siltikin nyt olen paljon vahvempi, nopeampi ja kestävämpi kuin vuosia sitten. Uskaltaisin sanoa jopa, että olen nyt elämäni kunnossa. ;) Olen onnellinen siitä, että jo pitkän aikaa olen saanut harrastaa ilman mitään vammoja tai kiputiloja.. ja uskon, että yksi merkittävä tekijä on levon ja palautumisen noudattaminen. 



Siispä summasummarum. Olkaa rohkeita, nauttikaa kesästä, liikkukaa paljon ulkona, uikaa järvessä, kolutkaa lähimetsiä, hyppikää ruutua, kokeilkaa uusia lajeja, menkää metsäretkelle, tehkää kuntopiiriä pihalla! Halkokaa puita, kitkekää kasvimaata syväkyykyssä taikka muuta vastaavaa hyötyliikuntaa. Ennen kaikkea nauttikaa siitä, mitä teette. Oli se sitten tavoitteellista taikka ei. Tärkeintä, että saa kokea todellista liikunnan riemua! Se on se juttu, mikä saa minutkin asettamaan itselleni aina uutta ja uutta tavoitetta. Siksipä odotankin heinäkuun swimrun-tapahtumaa, jonne lähdetään yhdessä Hannan kanssa kokemaan taas jälleen yhtä uutta juttua, ja taatusti tulee taas niin siistiä!:) Onneksi ei kuitenkaan tarvitse edes heinäkuulle odotella, koska jo treenaillessa saa kokea ihania elämyksi.


Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille uusiin haasteisiin!!:) 

lauantai 14. toukokuuta 2016

Viime viikkojen endorfiinipöhinää / pitkiä lenkkejä ja swimrunia

Heipsis pitkästä aikaa! Nyt luvassa endorfiinihuuruisia tunnelmia viime viikoilta. Onpa ollut mahtava kesäinen sää, ja se on saanut viihtymään ulkoilemassa. On tullut kokeiltua myös uutta lajiakin, josta postauksen loppuosassa vielä lisää. Nyt kuitenkin ensin päivän ajankohtaiseen asiaan, eli HCR:n. Tänään on tosiaan Helsingissä korkattu virallinen juoksukausi käyntiin perinteikkäällä Helsinki City Runilla, joka on tietääkseni Suomen suurin puolimaraton. Itsekin olen siellä ollut kertaalleen juoksemassa kolme vuotta sitten. Se oli eräänlainen startti meikäläisen juoksuhumputuksiin, ja sillä tiellä ollaan nyt edelleen. Tänään olen elänyt vahvasti mukana HCR-tunnelmissa, ja selaillut innolla niin instagramia kuin blogejakin. On ollut ilo seurata upeita juoksuja ja itsensävoittamisia. Sen verran innoissani olin juoksutunnelmista, että päätin täällä etänäkin osallistua juoksutunnelmaan ja startata oman puolimaratonini iltapäivän tienoilla. Oli mukava lähteä juoksemaan reippaampaa vauhtikestävyystreeniä, kun tiesi että samaan aikaan myös toiset juoksevat. Katsoin ensin suomen MM-lätkäpelin, jonka jälkeen laitoin kolmen vuoden takaisen HCR-paidan päälle, shortsit jalkaan, juomavyön lanteille ja ei kun matkaan. Juoksu sujui varsin mallikkaasti, mitä nyt aika ajoin purin hammasta kipitellessäni ylös niitä loputtomia ylämäkiä, mitä matkan varrelle sattui. Hoin itselleni, että mähän niiiin rakastan tätä mäkistä Kuopiosta. ;) Mutta toisaalta vasta vuoroisesti alamäkiä oli ihana rullailla varsin vauhdikkaastikin. En tiedä, olisko etelämmässä päässyt juoksemaan hiukan tasaisemmalla reitillä? Mutta joka tapauksessa hyvät endorfiinipöhinät sai juoksussa aikaiseksi, ja pakarat ainakin kiittää näitä Kuopion mäkiä. Haha :p!




Viikko sitten puolestaan nautiskelin pitkästä polkujuoksulenkistä Etelä-Savon maisemissa. Lähes kolme tuntia vierähti näistä maisemista nautiskellessa. Matkaa kertyi yhteensä 25 kilometriä. Loisto pitkis poluilla, vaikka helle meinasi välillä vähän hyydyttääkin. Urheilujuoma olisi ollut kyllä ihan ehdoton, enkä ilman sitä kyllä lähde enää pitkille lenkeille hellesäillä. Tosin tämä helle tuli kuitenkin vähän puun takaa, vastahan lumet suli? Mutta enpä valita - ihana kesäsää!!!






Yksi ehdottomista treenien kohokohdista oli kuitenkin  tällä viikolla suorittamani, elämäni ensimmäinen swimrun-treeni. Instagramissa minua seuraavatkin ovat jo tämän jutun lukeneetkin, mutta tässä instagramin päivityksessä kiteytyy hyvin oleellinen:

"Kun on sopivasti sekopää, voi lähteä kokeilemaan uusia lajeja. Mutta mikäs sen mahtavampaa kuin yhdistää nämä itselleni rakkaat lajit. Uinnin ja juoksun. Huvittavintahan tässä touhussa on se, että varusteet on samat, oli vuorossa sitten juoksu tai uinti. Saattaa olla, että naapurit luulee ettei mulla oo kaikki ihan kunnossa, kun juoksen kumipuku päällä pitkin metsäpolkuja. Tää oli mahtava ensimmäinen swimrun-treeni - just niin hauskaa kun kuvittelinkin sen olevan."


 Aivan mahtavaa endorfiinipöhinää ja hullutusfiilista sai tuo treeni aikaiseksi. Vesi tosin oli vielä aika jäätävän kylmää, mutta uskaltauduin kuitenkin pulahtamaan pienesti aina juoksujen välissä. Oon aivan varma, että tästä hommasta tulee niiiin mun kesän juttu! Sekopäisen hauskaa seikkailua :) 

Hyvää viikonloppua kaikille ja onnittelut HCR:n juosseille!!:) 

Kuinkas siellä ruudun takana on toukokuu pärähtänyt käyntiin? Miten treenailut sujuvat? Onko joku muu kokeillut swimrunia?:)  Entäs kuinka moni oli HCR:ssa?

tiistai 3. toukokuuta 2016

Less is more

Viime vapun pitkällä juoksulenkillä tuli paljon ajatuksia, joita halusin tulla jakamaan kanssanne tänne blogiin. Huikkasin lähtiessäni miehelle, että juoksen tunnin tai puolitoista. Suuntasin alkuun läheisille metsäpoluille ja -teille ihastelemaan kaunista toukokuun ensimmäistä päivää. Päälläni oli ensimmäistä kertaa tälle keväälle pelkkä ohut juoksupaita, ja pian tajusin että pelkällä t-paidallakin olisi pärjännyt. Juoksentelin vehreässä metsässä pieniä polkuja, jonka jälkeen suuntasin metsäteille jatkamaan matkaa. Välillä edessäni oli valtava ylämäki, joka pisti puuskuttamaan toden teolla, ja mäen päällä hengähdin hetkeksi ihailemaan kaunista maisemaa. Mietin kulunutta viikkoani, joka oli työn ja opiskelujen puolesta ollut varsin raskas, ja tänään vappupäivänä oli niin oikea päätös olla tekemättä mitään suunnitelmia, vaan antaa vaan fiiliksen viedä. Fiilis vei juoksupoluille, jossa koin todellisen juoksuflow:n, jossa askel oli kevyt ja oli valtavan hyvä tunne juosta. En seurannut vauhtia, en kilometrejä, vain laitoin töppöstä toisen eteen ja nautin todellisesta kesän tunnusta.

Tämä sai myös minut miettimään paljon sitä hetkessä elämisen taitoa, josta olen aikaisemminkin jo kirjoittanut. Jotakin siitä, että tämä hetki on oikeasti erittäin arvokas. Miten monta päivää saatammekaan kuluttaa ajatuksissamme siitä, kun mietimme eilistä, taikka murehdimme huomista. Kuinka monesti unohdamme, että meille on annettu vain tämä päivä.

Olen viime aikoina tehnyt paljon erilaisia ratkaisuja, mitä vielä viime vuosina. Olen ollut aina innokas säntääjä siellä täällä, ja olen tykännyt mennä ja touhuta. Kuitenkin nyt olen ymmärtänyt, että vaikka ympärillä olisikin paljon kivoja juttuja, joskus vain less is more. Tottakai aika ajoin on ihanaa juhlia ystävien kanssa taikka reissata kyläilemään, mutta enää en voisi ajatellakaan, että jokaiselle vapaapäivälle olisi suunnitelmia. Silloin ei jää mahdollisuutta mennä fiiliksen vietäväksi. Toki kaikelle on ollut aikansa, ja hienoja hetkiä on muistoina viime vuosista, mutta nyt on aika toisenlaisen. Ja tämä aika - levollisempi ja rauhoittuneempi elämäntyyli on kyllä erittäin jees! 






Olen miettinyt myös paljon sitä, mitä kaikkea arkeen sisältyy. Tuo maaliskuussa kirjoittamani blogiteksti herätti myös lukijoissa paljon ajatuksia, ja toiveena esitettiinkin postausta "arjen karsimisesta". Olen paljon miettinyt, mitä arki pitää sisällään, ja onko siellä joitakin rutiineja jotka ovat vuosi toisensa jälkeen vain toistuneet. Joskus huomaamme, että elämässä on niin paljon kivoja asioita, että kokonaisuus alkaakin tuntua kuormittavalta. Silloin täytyy alkaa rehdä rajanvetoa. Ja ensimmäinen askel on oppia sanomaan niin itselle, kuin asioille ja ystävillekin aika ajoin "ei"., ja olemaan itselleen erityisen rehellinen.

Olen kysynyt itseltäni näitä kysymyksiä, joita nyt asetan sinulle?

Tuntuuko arki kuormittavalta? (rehellisesti)
Onko sinulla joitakin harrastuksia, joita vain olet jatkanut vaikkei tunnu enää hyvältä? 
Pakotatko itsesi ilta toisensa jälkeen salitreeniin, koska ohjeissa sanotaan niin?
Teetkö asioita, koska muut haluaa niin sinun tekevän?
Näpräätkö jatkuvasti puhelinta ja elät vain somessa?
Tunnetko huonoa omaa tuntoa siitä, jos et tee mitään? 
Onko sinulla tunne, että sinun pitäisi olla aina saatavilla?
Onko sinun vaikea sanoa "ei"?
Määritätkö arvosi tekemisen kautta?

Tiukkoja kysymyksiä, eikös. En tarvitse niihin vastauksia sinulta, mutta pyydän sinua kysymään näitä kysymyksiä itseltäsi. Joskus on vain tärkeä päästää irti joistakin totutuista tavoista, omista ajatusmalleista, harrastuksista, unelmista tai tietyistä rutiineista.. Ja erittäin tärkeää on oppia sanomaan myös ei, vaikka kuinka tulisikin eteen niitä kivoja juttuja. 

Koin taannoin tästä blogistakin pientä puserrusta, mitä kirjoittaisin - kirjoittaisinko. Näemmä pieni irtipäästäminen, joka kesti kuitenkin vain tovin auttoi asiaan. Ei tätä pakolla pidä tehdä, mutta mahtavaa olikin taas oivaltaa juoksulenkillä, että tästä mä haluan kirjoittaa blogiin. Juoksulenkki jatkui ihanassa flow:ssa reippaan pari tuntisen verran. Välillä seisahduin järven rannallekin katselemaan kuinka jäät ovat lähes lähteneet. Hullu ajatus iski sulaa avovettä katsellessa, ja teki mieli hypätä pulahtamaan järveen, onneksi kuitenkin osasin tälle ajatukselle sanoa kuitenkin "ei". Luulen, että ajatus järveen pulahtamisesta olisi ollut kivempaa kuin itse toteutus. Pulahtaa nyt jääkylmään veteen ja juosta märissä vaatteissa kotiin.. Tämän suunnitelman voin toteuttaa sitten myöhemmin, kunhan pikkasen järvivesi lämpenee.. :)


Mutta hei - sen enempää jatkamatta, toivotan sinulle juuri tähän päivään oikein aurinkoista ja levollista mieltä! Nauti olostasi & elostasi.

Olisipa kiva, jos jaksaisit jokusen ajatuksen kirjoittaa kommenttiboxiin, koska kyllähän bloggaamisen parasta puolta on myös vuorovaikutus. Ymmärrän kyllä, jos kesäkelit houkuttelevat ulkoilemaan, mutta olisi kiva kuulla, ketä siellä ruudun takana vielä on. :) Yhtä syvällistä ei välttämättä tarvitse jakaa kommentissa, jos ei halua, mutta voit vaikka kertoa mikä on ollut tämän päivän "syy hymyyn taikka mitä kuuluu?:)