Ajatuksia omasta arvokkuudesta

Kuinka monelle tuli kylmät väreet katsoessaan taannoin Vain elämää- sarjaa ja Chisun vetoa Anna Puun biisistä "Mestaripiirros". Miten kaunis onkaan tuo biisi ja miten ihanat sanat ovatkaan. Tätä kuulee laulettavan usein lasten ristiäisissä/nimiäisissä. Onhan pienet vauvat, suloisuudet - täydellisen kauneuden ilmentymiä kaikessa pienuudessaan.

Kuinka moni kuitenkin voi tänä päivänä laulaa biisiä siten, että Sinä päivänä kun Luoja teki Minut, Hän ei muuta tehnytkään.. Mestari valmisti Mut. Se kuva oli kaunis. Oi ihme suorastaan.." 

Jokainen meistä on ollut se pieni vauva, virheetön. Mestaripiirros. Mutta eikö me yhä olla? Jokainen meistä. Ainutlaatuinen. Erilainen. Yksilöllinen. Kaikkien piirteidemme kanssa kuitenkin niin täydellinen. 

Epäilen, että moni meistä häpeilee itseään, vartaloaan, ääntään, luonteenpiirrettään, tiettyä ominaisuuttaan, kropan muotoaan, elämäntilannettaan.. Haluaisi olla erilainen, toisenlainen. Vähemmän rasvaa. Enemmän lihasta.  Kevyempi. Painavampi. Nopeampi. Vahvempi. Mitä ikinä..

Entä jos kaiken tyytymättömyyden sijaan vakuuttaisikin itselleen.
"Minä olen ihme, ja Kiitän Sinua Luoja, siitä".

Nämä ajatukset nousivat oikeastaan eilen, kun kävin pitkästä aikaa vaa'alla. Paino oli itseasiassa enemmän kuin olin ajatellut. Mutta samanaikaisesti, jo pitkään mulla on ollut valtavan hyvä olo itseni kanssa, eikä lukema vaa'alla hetkauttanut. Muistan ajan, kun vaa'alla kävin joka ikinen aamu, ja määritin itseäni tiettyjen mittareiden kautta. Minulla ei ollut hyvä olla itseni kanssa, vaikka kuinka painoa sainkin alemmaksi. Ei hyvä olo johtunut ulkonäöllisistä seikoista, koska lopullinen itsensähyväksyminen tulee sisältäpäin. Oman arvokkuuden ymmärtämisestä. Armollisuudesta. Rakkaudesta ja lempeydestä itseään kohtaan. Ja juuri nyt on hyvä näin.

Tottakai, varmasti jokaiselle naiselle tulee aika-ajoin niitä hormonihöyryjä omasta ulkonäöstä, mutta enää ne ei saa suinkaan minkäänlaista otetta kuten vuosia aikaisemmin. Ajatukset täytti oma riittämättömyys tai mitä voi syödä tai mitä ei. Ja lopulta liiallinen kurinalaisuus johti iltaisin ahmimiskohtauksiin ja lopulta nukahtamiseen itkien. Huh niitä aikoja.

Onneksi nyt asiat on toisin. On hyvä olo, kaikinpuolin. 
Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa toisia. 
Ja uskoa siihen, että jokainen meistä on mestaripiirros.

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vain
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Ne rupeis uskomaan.

Mitä ihaninta päivää kaikille! Rakastetaan itseämme sellaisina kuin olemme. Tällöin me pystymme tekemään elämässä valintoja, jotka tukevat myös omaa hyvinvointiamme. Opimme asettamaan rajoja ja hallitsemaan mieltämme sekä omia ajatuksiamme. 


Postauksen kuvat on elokuiselta reissulta Lofooteille, joka oli aivan HUIKEA! Itsensärakastaminen ja hyvä olo luo myös uskalluksen tehdä enemmän, mikä tekee onnelliseksi.

Seikkailujen lisäksi ihan paras juttu on ollut oman kodin ostaminen, jossa ollaan vuoden päivät saatu asua ja elää. Oma koti, jossa on todellakin niiiin hyvä olla. Kiitollisuus huokuu! <3


Ihanaa marraskuista viikkoa! Juurikaan ei tässä lumisessa maisemassa ei ole tarvinnut kaamostaistella, koska lumi on tehnytkin maisemasta niin valoisan ja kauniin. Nautitaan tästä! <3

Ps. Muista, että JUST SÄ oot huippu tyyppi - ainutlaatuisen arvokas, Mestaripiirros!



Kommentit

  1. Täyttä timanttia! ❤

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana teksti!! Kylmätväreet meni ja hymy nousi huulille ❤ Oot niin taitava kirjoittaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana että sain hymyilemään - juuri sitä tällä hainkin. Ja kiitos Tiina. :)

      Poista
  3. Ensinnäkin aivan ihania kuvia, ja todella arvokas muistutus meille kaikille. Sinä se jaksat nostaa tällaisia tärkeitä aiheita esille. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini, "sydämen kyllyydestä suu puhuu" vai miten sitä sanotaan. Posiitivisella ajatuksella on voimansa. <3

      Poista
  4. Ihana kirjoitus, joka oli täyttä asiaa. Mukavaa marraskuuta sinulle Satu ❤ Ja ihanaa että on lunta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja samoin sinulle Sari ihanaa lumista marraskuuta. Maisema on tosiaan satumainen. <3

      Poista
  5. Vau Satu, mikä teksti :) <3 Mä olen aina miettinyt, että joo, vauvat ovat mestaripiirroksia, niitä vielä puhtoisia ja virheettömiä, mutta toisaalta me aikuiset olemme kaikkine kokemuksineen, kolhuineen ja onneineen juuri sellaisia arvokkaita, kuten olemmekin. Ne asiat, joita häpeää tai jotka tuottavat iloa, kaikki kokemukset.. ne tekevät meistä juuri sellaisia kuin olemme. Se on arvokasta muistaa! :) Ihanaa, että sullakin on asiat nyt hyvin ja olet oppinut rakastamaan itseäsi. <3 Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kommentistasi. Toit esiin erittäin tärkeitä asioita.. Elämän kolhut, ilot, onnet, surut tekevät meistä tosiaan omanlaisen, eikä ketään saisi tuomita. Ikinä ei tiedetä, millainen tarina on meillä kullakin taustalla. Ihanaa viikonloppua myös sinne!:)

      Poista
  6. Kaunis kirjoitus ja todellakin: olemme kaikki arvokkaita ja kauniita. Ja se pitää muistaa. :) Leppoisaa viikonloppua,
    Minna P-K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, samoin sinne rentouttavaa viikonloppua!:)

      Poista
  7. Kiitos viisaista sanoista. Näitä oman mielen kehuja tarvitsemme ❤ olet taas kerran "lausunut" päivääni osuvia, tärkeitä sanoja. Aurinkoista viikonloppua ja hyvää mieltä meille kaikille ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihanaa. Kiitos Sari. <3 Rentouttavaa viikonloppua ja ihanaa upean marraskuun jatkoa!

      Poista

Lähetä kommentti