Kipu ja juoksu ei kuulu yhteen / kehonhuollon paikka

Voi miten kiitollinen siitä saakaan olla, että olen koko tämän vuoden saanut olla varsin terveenä, ilman minkäänmoisia pahempia kolotuksia tai kipuja, saatika edes pidempiaikaisia flunssia tai edes vatsatauteja. Olen kiitollinen terveydestä ja vahvasta kropasta,  jota olen voinut haastaa erilaisiin koitoksiin. Terveyttä, hyvää oloa ja kivuttomuutta tulee arvostettua erityisesti silloin, kun jokin kiputila tai sairaus yllättää. Viime viikon lopulla juoksulenkki loppui kuin seinään, kun vasempaan pohkeeseen ilmaantui outoa kipua. Juoksentelin tovin, mutta pohkeen kipu ei tuntunut miltään normaalilta lihasjumilta, joten lopetin juoksun.. Kummastelin hieman, että mistähän ihmeestä kipu yhtäkkiä tuli. Jatkoin loppulenkin kävellen. Seuraavana päivänä pohje oli todella kipeä ja portaita oli todella hankala mennä alaspäin. Vaikka varsin hyvin tiesikin, että oletettavasti kroppa toipuu vielä edellisviikon kuormittavasta urakasta metsäpoluilla ja eritoten mäkitreenistä, tuli kipu kuitenkin vähän puun takaa ja säikäyttikin. Vaikka järjellä itselleen pystyikin selittämään, että kyse on tuskin mistään vakavammasta, laukkasi ajatus jo kuukausien telakkajaksoihin ja juoksemattomuuteen. Tämä tunne pakotti myös minut miettimään sen, miten tärkeä juoksu tosiaan minulle on. Tietynlaista terapiaa, josta irti päästäminen tuntuisi valtavan hankalalta. Näissä hetkissä heräsi kuitenkin myös valtava kiitollisuus tähänastisesta. Täysin terveitä ja onnellisia juoksukuukausia on takana jo lukuisia, ja siitä saa toden totta olla valtavan kiitollinen.

Olen nyt tosiaan pitänyt juoksutaukoa, rullaillut kroppaa, verrytellyt ja venytellyt, sekä myös soimannut itseäni siitä, että olen laiminlyönyt kehonhuoltoani. Hyvin kevyet viikot ovat jääneet näin juoksuflow:n syttyessä vähemmälle ja sitä on innoissaan tahkonnut mäkiä, intervallitreenejä, pitkiä reippaita juoksuja ja pitkiä polkujuoksuja. Joka viikosta löytyy toki lepopäiviä, useampiakin, mutta myös kuormittavia treenejä.. ja hyvin vähän kevyttä taikka kehonhuollollista harjoittelua. Ei siis ihme, että kropan lihakset on juminut ja epäilen, että myös pohjekipu on seurausta monen tekijän summasta, eikä vain yksittäisestä tekijästä. Tässäkin tilanteessa iloitsen, että olen pitänyt liikuntapäiväkirjaa, jotta voi selata viikkoja taaksepäin ja katsoa kokonaiskuormitusta, ja löytää mahdollisia syitä myös kropan kiputiloihin tai tuntemuksiin.

Sen verran intohimoinen liikkuja kuitenkin olen, että halusin saada jo nyt heti ammattilaisen arviota siitä, mikä kivun syy mahtaisi olla ja eritoten, mitä voisin itse tehdä helpottaakseni kipua. Kivun kanssa en juokse, enkä sitä suosittele kenelle muullekaan. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää lopettaa juoksu ja etsiä syitä kivulle, jotta vaiva ei pitkity ja seurauksena voisi sitten olla oikea telakkajakso. Hakeuduin OMT-fysioterapeutin tykö apua saamaan. Epäilin itsekin, että nilkkanivel on ainakin jumissa ja kaipaisi käsittelyä, kuten olikin. Fyssari käsitteli nilkan seudun, avasi alemman nilkkanivelen lukon, hieroi ja käsitteli pohkeen lihakset ja myös pakaralihakset, koska useimmiten vaivojen syy voi löytyä muualta, missä itse kiputuntemus on. Sain ohjeet nilkan liikkuvuuden ylläpitämiseen ja myös lonkan ulkokiertoon osallistuvien lihasten harjoitteluun. Näillä keinoin ja tovin juoksutauon jälkeen uskon, että olen jälleen back in business. Myönnän kuitenkin, että hieman jännittää iskeekö kipu uudestaan sitten tämän tauon jälkeen juostessa. Toivon, että ei, mutta olen myös varautunut siihen henkisesti ja päättänyt, että niin kauan kun on kipua, en aio juosta. Kipu on mielestäni kehon signaali siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja jotakin pitäisi tehdä toisin. Kipu ja lihasväsymys ovat eri asia, ja ne toki tulee erottaa myös toisistaan. On varmasti selvää, että pitkissä juoksuissa ei aina ole kivaa, ja saattaa esiintyä kiputuntemuksia, mutta se on eri asia. Ehkä tiedättekin, mitä tarkoitan. 

 Mutta palatakseni vielä alkuun, terveyteen ja siitä iloitsemiseen. Se on kyllä sellainen asia, josta saa olla päivittäin kiitollinen. Näissäkin hetkissä, kun pahin hurrikaani on tämmöisen kivun tullessa mennyt ohitse, voi myös iloita tästä hetkestä ja niistä mahdollisuuksista, joita edelleen on. 

Kehonhuoltoharjoitteista.

"Napa suorassa", lonkan ulkokiertoa

 '

kävelylenkeistä ja uinnista

sekä tietysti lepopäivistä, hyvästä ruuasta, auringosta ja kirjojen lukemisesta. 

Juoksu on tärkeä osa elämää, mutta ei ole elämäni. 

Ihanaa viikkoa kaikille, aurinkoista mieltä ja kauniita kesäpäiviä! 

Muistakaa huoltaa kehoa, helliä kroppaa ja pitää keveitä viikkoja!:)

Näin pysyy vahvana, ehjänä ja terveenä, ja voi olla valmiina uusiin haasteisiin.

Millaisia keinoja sinulla on pitää kroppa kuosissa? Miten suhtaudut kiputiloihin? Lähteekö samanlainen hurrikaani koskaan myrskyämään mielessä, kuten meikäläisellä? ;)

Miten huollat kehoasi - kaikki kehonhuoltovinkit otetaan vastaan:)