Loma Lofooteilla - huippuja ja helmihetkiä

Reilu viikko sitten lähdimme ajelemaan yhdessä ystäväni kanssa kohti Pohjois-Norjaa. Päämääränä oli paljon puhuttu ja kehuttu saariryhmä, Lofootit. Lähdimme matkaan seikkailumielellä, vailla tarkkoja suunnitelmia, mitä tehdään ja minne mennään. Rinkat oli pakattu täyteen retkeilyvermeitä ja pussiruokaa, jotta pärjättäisiin mahdollisimman pitkälti omin eväin ja tarvikkein. Matkassa oli mukana myös vaelluskamppeet, koska suunnitelmana oli paluumatkalla pistäytyä vielä Kebnekaisen kautta. 

Huh hei millainen ikimuistoinen reissu tästä kaikesta muodostuikaan. Taatusti yksi parhaista. Seikkailumielisyys, extemporeus, aikatauluttomuus ja positiivinen meininki tekivät meidän lomasta unohtumattoman. Ja tietysti ne Lofootit - lähes taianomainen maailma. Kirkas meri, jylhät vuoret, kiemurtelevat serpentiinitiet ja upea vehreys teki niiin syvän vaikutuksen, että uskallan väittää, että Lofootit on kaunein paikka maailmassa, jonne todellakin haluan uudestaan!!

 

Lofootit oli täynnä upeita maisemia, että pistimme vähän väliä auton parkkiin ja pysähdyimme kuvailemaan näitä huikeita maisemia. Pistäydyimme muutamissa kalastajakylissä ja upeiden luontokohteiden lähettyvillä. Kävimme haikkailemassa muutamilla huipuilla ja ihastelemassa kauniita autioita biitsirantoja. Ajelimme neljän päivän aikana Lofoottien päästä päähän ja vielä takaisin, ja meininki oli sen verran rentoa ettei päivämatkat tuntuneet liian puuduttavilta, koska etenimme aina vaiheittain ja välillä kävimme useammankin tunnin haikkailun lumoavissa maisemissa. Aamulla ei vielä tiedetty, mikä olisi päivän suunnitelma - vaan mentiin fiiliksen mukaan, ja se teki tästä reissusta niin parasta. Elettiin todellakin hetkessä. Carpe diem. Tällä teemalla meni koko Lofoottien reissu, ja hetkessä elämisestä seurasi lopulta muun muasssa tällaisia helmihetkiä ja huippujuttuja.

Haikattiin Festvågtindenille (561m), 

sijaitsee lähellä Henninsvaeren kalastajakylää

Käveltiin Henningsvaeren kalastajakylässä ja nautittiin illallista auringonlaskua ihaillen

 

Uitiin (tai paremminkin kastauduttiin) ilta-auringossa huikealla valkoisella hiekkarannalla

Ajeltiin auringonlaskuun

Tällaisen päivän jälkeen nukuimme kuin pikkuvauvat makuupussiin sulloutuneena auton takaboxissa ja seuraavana päivänä

ihasteltiin  Kvalvika Beachia ja haikattiin Rytenin huipulle  (n.500m)

Kvalvikan jälkeen päätimme lähteä rentoutumaan kahvilaan ja etsimään wifiä, jotta voisimme vähän (somettaa) pohtia seuraavan päivän suunnitelmia

 Meidän reissulla säät suosivat lukuunottamatta toisiksi viimeistä päivää, jolloin meillä oli ollut tarkoitus haikata Reinesbringenille. Aamulla tuli vettä kaatamalla ja tuuli oli todella voimakas, joten päätimme lähteä odottelemaan sateen taukoamista kahvilaan. Sää ei kuitenkaan näyttänyt juuri paranevan ja päätimme lähteä katselemaan Reinen lähettyville, josko haikkailu onnistuisi kuitenkin. Erään miehen kehotukseen luottaen päätimme kuitenkin jättää tämän haikkailun väliin huonon sään vuoksi, koska hänen mukaansa polku oli niin mutainen ja  siinä sääolosuhteissa hyvin vaarallinenkin. Siispä päädyimme jälleen kahvilaan ja tsekkasimme uusia vaihtoehtoja netistä, ja tällaiset mahtavat huiput ja biitsit löysimmekin.

 Mannen (400m)

 Offrsoykammen (436m)

Illaksi ajelimme vielä vilaisemaan Unstadin tunnelmaa, joka on tunnettu surffaajien keskuudessa. Hurjat aallot siellä olikin ja iltahämärässä vielä muutamia surffaajiakin. Hetken ihmeteltyämme surffaajien touhuja lähdimme leiriytymään viimeiseksi yöksi Lofooteilla.

Viimeisenä päivänä nautimme ihanan järven tuntumassa aamupalaa ja olimme niin kiitollisia siitä kaikesta, mitä jo tähän mennessä olimme saaneetkaan kokea. 

 Pistäydyimme paluumatkalla vielä Lofoottien pääkaupungissa Svolvaerissa ihastuttavassa kahvilassa ja Jaana tikutti vielä yhden huipun. Minä päätin jo palautella jalkoja Kebnekaisen vaellusta varten.

Lofootit tarjosi vielä enemmän kuin odotimmekaan. Jäimme jo haaveilemaan seuraavasta reissusta tänne vuorten ja vuonojen uumeniin.

Ajelimme Lofooteilta Kiirunaan, ja päätimme buukata hotellin. Sekin extempore-ratkaisu oli nappivalinta useamman päivän leirielämän jälkeen. Kyllä vaan se lämmin suihku, kunnon yöunet ja runsas hotelliaamiainen oli juuri sitä mitä me tarvitsimme ennen Kebnekeisen vaellustamme, josta tarinaa sitten myöhemmin.

Nyt kuitenkin päätän nämä ylistyssanat Lofooteista  ja kiitän joka hetkestä. Uskomaton reissu, ei voi muuta sanoa. 

Onko siellä ruudun toisella puolen Lofooteilla käyneitä? Mitäpä tykkäsitte?