Tsemppi vie eteenpäin

Näin uuden blogin alkumetreillä on hyvä kertoa, mitä tämä blogin sisältö tuleekaan pitämään sisällään. Blogit  ovat olleet ihan uudessa nosteessa viime vuosina, ja moni hakeekin blogeista vinkkejä, inspiraatiota tai eräänlaista sosiaalisuuttakin. Itsekin luen lukuisia blogeja, jotka keskittyvät positiiviseen elämänasenteeseen ja urheiluhullutuksiin. Sellaisena haluan pitää myös tämän oman blogini.  

Erityisenä painoalueena haluan kuitenkin näillä teksteilläni olla tsemppaamassa teitä muitakin terveelliseen elämäntapaan ja tasapainoiseen hyvinvointiin.



Toivon, että nämä omat "saavutukseni" liikkumisen parissa saisi teitä toisiakin innostumaan niistä lajeista, jotka on teille mieluisia. Liian moni jää paikoilleen, koska pelkää epäonnistuvan. Liian moni on jo lapsuudesta lähtien kokenut sitä, ettei pysty eikä kykene. Entä jos joku sanoisikin sinulle, että kyllä sinä pystyt! Entä jos joku kulkisikin rinnalla kannustamassa ja valaisi uskoa mahdollisuuksiisi. Oli elämäntilanne mikä tahansa, tarvitsemme toinen toistamme, mutta tarvitsemme myös uskoa itseemme.  Entä jos teetkin päätöksen, että alat enemmän uskomaan itseesi sen sijaan että toistuvasti tuijottaisit niitä vajavaisuuksia tai heikkouksia, mitä meiltä jokaiselta kyllä löytyy. Entä jos tänään sanoisitkin itsellesi: "minä pystyn" ja menisit kohti niitä omia haaveita, joita sydämelläsi on. 
Because you can.

Olenhan itsekin vain tavallinen kuntoilija, joka on saavuttanut pieniä omia tavoitteita, joihin muutamia vuosia sitten ei tosiaan olisi uskonut (jos niitä olisi pidemmän aikaa jäänyt pohtimaan). Lapsena olen pelaillut pallopelejä, mutten koskaan ole ollut missään lajissa mitenkään erityisen hyvä. Nyt sitten pikkuhiljaa vuosien aikana on löytynyt niitä omia juttuja, joihin olen toden teolla koukuttanut ja saanut niiden myötä kokea onnistumisia. Onneksi en ole liikoja miettinyt tai puntaroinut mahdollisuuksiani selviytyä. Olen ilmoittautunut erilaisiin tapahtumiin tai lähtenyt kavereiden kanssa matkalle sen suurempia miettimättä. Onneksi niin, koska olisi jäänyt moni elämys kokematta. Toki joissakin asioissa pidemmän linjan pohtiminen olisi tietty järkevää, mutta ei siitä sen enempää.. ;)

Joten nyt kun näin vuoden lopulla saatat ehkä miettiä uuden harrastuksen aloittamista, tai ilmoittautumisia ensi vuoden tapahtumiin, ehkä matkustamista tai jotakin muuta vastaavaa, niin ei kai tämänkaltaisen tekstin päätteeksi voi sanoa muuta kuin "ei kun menoksi vaan"! Tosin en vastaa sitten seurauksista, mitä hetken mielijohteessa tehdyistä hullutuksista seuraa. ;)

Ainahan sitä ei välttämättä tiedä, mitä tuleman pitää..



 Mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkene..



Ja jos ei koskaan rohkene lähteä, voi jäädä moni elämys kokematta..



Ainakin näin olisi meille käynyt. Olisi taatusti jäänyt tämä Mallorcan serpentiinitiekin polkematta, jos olisi liikaa jäänyt pohtimaan etukäteen, että selviämmekö 120 kilometrin pyöräilystä, jos kokemus maantiepyöräilystä on täysi nolla ja pisin yksittäinen pyöräilymatka taisi olla edellispäivänä citypyörällä polkemamme reipas 60 kilometria.  ;)

Näiden kuvien, sanojen ja omien kokemuksien perusteella voin tsempata teitä kohti uusia haasteita!
Parhaimmat muistot syntyvät usein hulluimmista ideoista ;)

 Onko sinulla joitakin toteutumattomia haaveita, joihin kenties kaipaisit rohkaisua? Onko teissä yllytyshulluutta? Uskallatteko heittäytyä vai pitääkö olla tarkat suunnitelmat?

Kommentit

  1. Ihana rohkaiseva ja tsemppaava teksti! <3 Toi on kyllä niin totta oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla, että jos ei koskaan yritä, ei myöskään saavuta mitään. Ja parhaimmat muistot tosiaan syntyy niistä hulluimmista ideoista! :D Tällä hetkellä itsestäni tuntuu, että olen menossa aika mukavasti, pikku hiljaa niitä haaveita kohti! Kovin yllytyshullu en ole, koska sisällä asuu kuitenkin jossain määrin se rauhallinen ja laskelmoiva tyyppi, mutta se vähän riippuu tilanteesta! Uskallan heittäytyä, mutta tykkään myös tehdä jonkinlaisia (joustavia) suunnitelmia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, siihen pyrinkin <3 Laskelmoiva ja suunnitelmallinen elämäntapa on varsin järkevää, etenkin tietyllä elämän osa-alueella, mm. talous, mutta muutoin voi joskus lähteä pois omalta mukavuusalueeltaan kohti uudenlaisia haasteita, jotka itseään kiehtoo. :) Mutta eihän kaikkien tarvitsekaan olla mitään yllytyshulluja, rauhallisuuskin on oikein hyvä asia. :) Itsekään en koe olevani mikään "rämäpää", mutta uskallan ottaa toisenlaisia haasteita vastaan sen suurempia miettimättä.

      Mukavaa viikon jatkoa!:)

      Poista
  2. Oho, yllättävä mutta ihan ymmärrettävä ratkaisu. Onnea uuteen kotiin! :D

    Kirjoitit noista lapsuuden pallopeleistä mutta millainen urheilutausta sulla muuten on? Sulla on niin kova peruskunto- ja kestävyyspohja että olisi mielenkiintoista kuulla millaisella liikkumisella se on rakentunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos:) Uusi vuosi, uudet kujeet jne.

      Voisin varmaankin joskus kirjoittaa tarkemmin taustastani, mutta eipä se kummoinen ole. Salibandyssä ja lenkkipoluilla se pohja on rakennettu, omalla työllä. Viime vuosina on tapahtunut merkittävää kehitystä.. :)

      Poista
  3. Mä oon vähän sellainen ihminen, että en mieti kovin tarkkaan tai pitkäjänteisesti asioita.. esimerkiksi, jos en satu pesemään vihanneksia hyvin, en mieti, että "apua saan taudin", vaan oon vähän sellainen, että "sitten käy huono tuuri jos niin käy" .. tämä ehkä vähän kiteyttää mun seikkailumieltäkin.. en ajattele sitä niin, että "mitä jos en selviydy", vaan heittäydyn helposti mukaan ajattelematta :D Esimerkiksi Alpeilla päätettiin kapua ylöspäin ajattelematta tarkemmin.. kiivettiin sitten tonnin nousu noin 6km matkalla... aika älytöntä! :D Toisaalta se oli upea kokemus ja fiilis jälkeenpäin oli huisi! Eli todellakin oon yllytyshullu :)! Pääasia, että saan toteuttaa asioita omaan tahtiin, se tuo sen fiiliksen!

    Luulen Satu, että me ollaan näissä urheilullisissa haasteissa vähän samanlaisia, tarmolla eteenpäin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Hanna huomannut meidän ajatusmallissa hyvinkin paljon samaa. Lieköhän asenne syntynyt jo säbäajoista. Eihän koskaan peliä lähdetty häviämään,vaikka ennalta olikin tiedossa kova vastus. Viimeiseen asti taistellen:)

      Suomalainen sisu, positiivinen asenne. Grau. :)

      Poista
  4. Oi onpa tää kiva tämä uusi blogi. Ja sä oot ainakin mulle sellainen virtuaalinen tsemppari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana kuulla. Josko joku päivä voisin olla tsemppari myös livenä:)

      Poista

Lähetä kommentti