tiistai 26. toukokuuta 2015

NUTS Karhunkierros 31 k - raportti

Terveiset Kuusamosta! Olen kuullut paljon hyvää polkujuoksutapahtumista, ja sanat eivät ole olleet yhtään liioiteltuja. NUTS Karhunkierros oli aivan huikea!

Itse ilmoittauduin viime syksynä tähän ensimmäiseen polkujuoksukoitokseen. Uskoin, että luonnossa juoksentelu olisi eniten mun juttu ja niinhän tuo totta vie olikin. Viime syksynä suunnittelin treenaavani huolellisesti polkujuoksua varten, mutta äkillinen työmuutos muuttikin suunnitelmia ja juoksukilometrit jäivät kevään aikana erittäin vähille. Onneksi Repoveden lenkki toi itseluottamusta tekemiseen ja lähdin 31 kilometrin "sprinttimatkalle" luottavaisin mielin. Suunnittelin juoksevani sellaista hyvältä tuntuvaa vauhtia ja nautiskella matkasta ja maisemista.

Saavuimme Rukalle perjantai-iltana ja kisapaikalla ollut hyvä fiilis oli aistittavissa. Ensimmäiset hurjat 160 kilometrin juoksijat olivat jo yötä vasten lähteneet liikkeelle ja screenin ääressä porukka seurasi juoksijoiden menoa. Aamulla lähtisi liikkeelle sitten ennen meidän starttia 80km ja 53km juoksijat. Ilmoittautumisen yhteydessä vielä ajattelin, että olisipa hienoa lähteä 53 km:n matkalle, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kokeillaan nyt eka tämä retki.




Säätiedotus näytti arvaamattomalta, ja luvassa mahtoi olla sadetta. Ilta kuluikin juoksuvarustusta miettiessä ja viime hetkeen asti arvoin lähtisikö liikkeelle takissa vaiko pelkässä juoksupaidassa. Sää oli tuulinen, harmaa ja sateinen. Meidän porukan startti lähti liikkeelle Juumasta, johon saavuimme bussikyydillä Rukalta. Meidät tuotiin paikalle jo hyvissä ajoin, reilu tunti ennen starttia. Istuskelimme kahvilassa takkatulen ääressä ja haimme hyvää juoksufiilistä tutustuen kanssajuoksijoihin. Ilmapiiri oli rento, mutta mukavan malttamatonkin. Kovin halusimme jo poluille.






Juoksijaystäväni starttasivat A-ryhmässä. Pikaiset tsempit tytöille ja itse jäin odottelemaan omaa starttiani B-ryhmästä. Vielä viime hetkellä heitin takin päältäni pois ja lähdin liikkeelle pelkällä juoksupaidalla, joka oli todellakin oikea ratkaisu. Lähdimme hyvällä fiiliksellä liikkeelle. Niin me päästiin taivaltamaan pitkin pienen karhunkierroksen maisemia. Matkan varrella oli todella upeita maisemia, kuohuvia koskia, riippusiltoja. Kovin kaunista, lumoavaa luontoa. Alkuvaihe oli varsin helppokulkuista maastoa ja sitä olikin mukava juoksennella eteenpäin. Ainoa ongelma minulla oli jo varhaisessa vaiheessa juomarepussa. Jostakin syystä ei juomaletkusysteemi toiminut ja pariin otteeseen yritin ratkaista ongelmaa, siinä onnistumatta. Ensimmäiselle huoltopisteelle saavuttaessa pyysin yhtä juoksijaa auttamaan juoksureppuni kanssa. Letku kiertyi aina mutkalle laittaessani repun selkään, joka oli ongelma. Suurensuuri kiitos avustasi sinulle M. Tämän jälkeen juomapussi toimi moitteettomasti. 

Ensimmäisen huoltopisteen jälkeen muistaakseni reitti muuttui mutaisemmaksi ja siellä sai loikkia yli pahimpien lätäköiden. Taisin päästä kuivin jaloin reitin puoleen väliin asti, kunnes suo vei mennessään ja reittiä jatkettiinkin märin jaloin. 16 kilometriä olin taivaltanut pariin tuntiin. Sen jälkeen lähdimmekin jo hieman haastavampaan nousuun ja pohdin, että näinköhän tässä käy niin, että nyt tämä juoksu vasta oikeasti alkaa. Ja niin se olikin. Loppua kohden reitin haastavuus kasvoi. 21 kilometrin kohdalla mietin, että vaan kymppi jäljellä.


Vaaralta toiselle noustessa kuitenkin pohdin, että minkähänlainen "vaan kymppi" se onkaan jäljellä. Viimeiset nousut Valtavaaran huipulle ja sieltä Rukalle oli aika tylyä meininkiä. Siellä juoksennellessa oli ajatuksissani kaikki ultrajuoksijat. Ajattelin, että on se niille vasta rankkaa, kun paikoitellen polku oli myös varsin teknistä ja jäykistyneillä jaloilla taatusti hankalaa. Itsellä jalat kuitenkin olivat hyvässä kunnossa, mitä nyt toki väsyneet mutta mitään kangistumisia ei ollut. Tuumasinpahan vain Valtavaaralle kivutessa, että onneksi olen sittenkin vain tässä 31km:n matkalla. ;) Nämä nousut tuntuisi varmasti maratonin (saatika pidemmän juoksun) jälkeen jo aikamoisen imakalta. Nousut oli sen verran tiukkoja, että ne mentiin ylös kävellen, mutta alamäkeen koetin aina juosta. Alamäkijuoksu tuntui hyvältä ja loppuvaiheessa kun pääsi viillettämään alamäkeen, sai juoksustakin taas kunnolla kiinni. Tosin ei sitä herkkua kauaa kestänyt, kun sitten taas lähdettiin nousuun Rukalle. Viimein kuitenkin alkoi olla viimeisen vedon paikka, kun pääsimme viilettämään maaliin alamäkeen. Maaliin irtosi tietysti kunnon spurtti ja saavuin 4:35 ajassa hyvävointisena ja hyväntuulisena maaliin!A-startissa startanneet ystäväni olivat juosseet koko matkan kärkikahinoissa ja molemmat pääsivätkin mitalisijoille alle neljän tunnin hurjan juoksun päätteeksi. Onnittelut vielä kerran tytöille.






Kokonaisuutena juoksuni oli oikein mainio. Nautin säännöllisesti energiaa ja nesteitä, eikä missään vaiheessa ollut uupumusta eikä jalkojen kanssa mitään ongelmia. Enkä edes kaatunut ;) Olen todella tyytyväinen tähän ensimmäiseen polkujuoksukokemukseeni! Tämä oli kyllä paras tapahtuma, mihin olen osallistunut. En siis yhtään ihmettele kasvavaa polkujuoksubuumia. Luonnossa juokseminen on ihan parasta ja myös sää tarjoaa mielenkiintoisen lisäsäväyksen juoksun eri vaiheisiin. Lauantaisen juoksun aikana välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko, välillä tuuli tuiversi varsin kovaa ja kerran kohahti kunnon raekuuro, joka kasteli aivan läpimäräksi. Ollaan todella luonnon armoilla!

Tämä ei taatusti jää viimeiseksi polkujuoksuksi, vaan mynextrun-sivusto käy kuumana, että mihin seuraavaksi. Nyt kuitenkin alkuun pitää keskittyä seuraavaan triathlonhaasteeseen ja hankkia viimeisen kuukauden aikana luottamusta moiseen meininkiin. Mutta pian koittaa paluu poluille, oli se sen verran huikeaa menoa.


Loppuun todettakoon, voin suositella kaikille kyseistä tapahtumaa! Nyt vaan jo ensi vuodeksi kalenteriin muistutus. Maisemat ovat todella upeat. Jäimme ystäväni kanssa nauttimaan useammaksikin päiväksi vielä Kuusamon tunnelmasta ja palasimme  maanantaina Valtavaaran huipulle kuvailemaan juoksumaisemia. Tämän raportin aurinkoiset kuvat eivät ole tapahtumasta, mutta näissä maisemissa me kyllä juostiin. Tosin ei ihan yhtä kepeästi noustu rinnettä lauantaina muutaman tunnin juoksun jälkeen. ;)

Karhunkierros on kyllä myös patikoimisen arvoinen reitti. Voisi palata vaikka jo heti tänä kesänä rinkka selässä moisiin maisemiin nautiskelemaan kosken kuohussa kupposen kuumaa. :)

14 kommenttia:

  1. Ihana Satu <3 Tunnelma välittyy ja sen voi aistia tästä sun tekstistä... ja toki itsekin Buff tourin osakilpailuissa käyneenä. :) Polkujuoksu on ihan huikeaa, se luonnossa oleminen, maisemat, fiilis, kaikki... huhhuh. Sen takia tässä ei oo paljon tuohon mun triathloniin ehtinyt perehtyäkään, kun aina vaan tahtois metsään ;)

    Tuttuja maisemia! Voin todellakin suositella esim. KK 80 reitin kiertämistä rinkka selässä. Huikee elämys! Ehkä ensi keväänä kerätään uusia elämyksiä samalta reitiltä, kuka tietää... ;)

    Ps. Ihana ilma ollut teillä ainakin silloin kun palasitte Valtavaaralle. Upeita otoksia. <3

    Pps. Onnea hienosta juoksusta, oot sä kovakuntoinen nainen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Fiilistelyä jatketaan vielä pitkään. Mennään ens keväänä 53 km:lle!!;)

      Poista
  2. Tämähän tuli kuin tilauksesta ;)

    Seurasin viikonloppuna erityisesti tuota pisintä ultramatkaa ja sen väliaikatietoja, kärkikahinoissa kun oli mm. Mikael jonka blogia olen lukenut vuosia. Jossain vaiheessa ultramatkan väliaikojen perään ilmestyi muitakin tuloksia ja laskin 1+1. Olit tehnyt ihan mielettömän juoksun! Polkujuoksussa ajat ei kerro yhtään mitään koska profiilit, maaston teknisyys ja olosuhteet vaihtelevat rajusti mutta sijoituksesi oli mieletön. Polkudebyytissä ja noin maltillisilla treenikilsoilla! Sulla totta vieköön on juoksun lahja, huikeat kestävyysominaisuudet ja monipuolinen liikuntatausta auttaa valtavasti. Eikä positiivisesta asenteesta ole varmasti yhtään haittaa!

    Rautainen suoritus ja hieno seikkailu, en yhtään ihmettele että paloa uusille poluille riittää :) Huippua Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että Mika mikä kommentti. Kiitos!! :) oli tosi kivaa juoksennella lumoavissa maisemissa! Kestävyysjutut on selkeesti mun juttu. Kyllä tässä syttyy palo myös ultramatkoille, etenkin kun noissa tapahtumissa pääsee seuraamaan myös ultrajuoksijoiden tunnelmia!

      Poista
  3. Ihanasti kerroit polkujuoksukokemuksestamme! :) ei kyllä todellakaan kaduttanut hetkeäkään reissuun lähtö (paitsi hetkellisesti niissä jatkuvissa nousuissa lopussa, kun jalat huusi kovaa x)). Ihailen sitä, miten nautit joka hetki juoksusta tapahtumassa ja hymy huulilla! :) olet niin rakas ystäväni, sen varmasti /toivottavasti tiedätkin sen. <3 Uusia kokemuksia kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jejee! Jatketaan todellakin uusia yhteisiä kokemuksia kohti. Huippu tiimi meillä!:) Ens vuonna pidemmälle matkalle sit :P

      Poista
  4. Mihin katosi postauksesi kolmenkympin kriisistä? Se oli todella hyvä! Varmasti oli hienoa juosta Rukalla, maisemat siellä ovat niin hienot! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle iski kolmenkympin kriisi. :P joo eiköhän se ilmaannu viel takaisin. Mutta joo, Rukan maisemat on upeat!

      Poista
  5. Upea suoritus Satu! Olet sä kyllä aikamoinen! :) Toi oli itseasiassa tismalleen sama pätkä mikä me vaellettiin viime kesänä, Juumasta Pienen karhunkierroksen kautta Rukalle. Ne lopun nousut oli tosiaankin hurjia, rinkka selässä painaen, vaikka kävellen mentiinkin :) Olispa kyllä makeeta mennä tekemään Karhunkierros kokonaakin vielä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo muistelinki, että näistä loputtomista nousuista varmastikin puhuit;) Mutta huikeeta oli. Mäkin tahdon patikoimaan sinne, josko syksyn ruska-aikaan.

      Poista
  6. Satuuu, mikä mahtava saavutus!! Eihän tällainen peruskuntoilija voi kuin kuvitella millanen fiilis tällaisen matkan aikana ja jälkeen vallitsee, mutta monet onnen hetket liikunnan parissa kokeneena uskon, että olo on ollut vielä siitä kertaa 100! ;) ihanaa ja inspiroivaa nähdä miten te naiset matkaatte kohti tavoitteitanne ja ylitätte itsenne niin huikealla tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näiden kestävyysjuttujen jälkeen on aikamoinen endorfiinipöhinä päällä. Tapahtumat itsessään on jo niin mahtavia, kun vallitsee sellainen positiivinen yhteisöllisyys, josta tämä tapahtuma saa kyllä erityisen kiitoksen. Palkintojen jaossakin oli huikee fiilis, kun koko sakki hurrasi eritoten näille hulluille ultrajuoksijoille, jotka on käsittämättömiä sissejä!! Se on jo sellaista itsensävoittamista, että ei kyllä käsitä. Siinä sivusta seuratessa vaan herää kiinnostus, että pakko kait se on joskus koettava joku ultrajuoksu itsekin. Haha :P

      Poista
  7. Huippu raportti ja ihan mieletön juoksu, Satu!! <3 Nyt vasta pääsin tän kunnolla lueskelemaan tätä! Alkaa kyllä ittelläkin kovasti houkuttelemaan nää polkujuoksutapahtumat, kun näitä lukee! :) Onnea vielä hienosta suorituksesta ja kiitos fiilisten välittämisestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki! Juoksun jälkeinen endorfiinipölly jatkuu edelleen :) Tässä sitä kovasti miettii, että mitäs seuraavaksi.. :P Tää on ihan hullua touhua! :D Ja todellakin mukaan polkujuoksutapahtumiin sitten aikanaan! :)

      Poista