maanantai 19. lokakuuta 2015

Pitkä juoksulenkki maastossa - love it!

Voi kuinka tänään nautinkaan siitä, että sain juoksennella luonnon siimeksessä yksinäni, ihmetellä luonnon kauneutta, kuunnella askellusta ja hengityksen vaihtelua. En ollut pitkään aikaan juossut pitkää lenkkiä, ja nyt viime viikonlopun tapahtumafiilistelyt innostivat minuakin menemään jälleen metsään. Perjantai-iltana käytiin retkeilemässä huikealla näköalapaikalla, ja päätin että tänne palaan kyllä vielä juoksujalkaa. 


Ajoin autolla Puijonsarven parkkipaikalle, josta lähdin kipuamaan pitkin pururataa kohti Puijoa, käytännössä lenkki starttasi nousujohteisella neljän kilometrin lenkillä, joka päättyi Puijontornin juureen. Sieltä suuntasin puijon pieneen lasketturinteeseen, jonka juoksin alas ja tottahan piti takaisin päästä myös ylös. Tämän hapottavan rinteen jälkeen päätin lähteä poluille päin ja askel rullasi ihanasti, kun tällä kertaa mentiin taas alaspäin.. kunnes lähdin juoksemaan sitten takaisin kohti Puijon huippua. Olipahan yhtä ylös-alas meininkiä, mutta aikamoisen monipuolista treenailuakin. :)  





En ollut etukäteen miettinyt, mitä reittiä juoksen vaan juoksentelin aika spontaanisti siellä täällä. Metsässä juostessa herääkin hirmuinen uteliaisuus, mitähän tuolla mäen päällä olisikaan, taikka mihinkä tuo polku johtaa. Puijolla on toki paljon merkattujakin reittejä, mutta tällä kertaa itse menin siellä täällä. Se tosin johti kyllä siihen, että hetkellisesti suuntavaisto oli  hukassa ja kerran löysinkin itseni samasta kohtaa, missä olin jo ollut. ;) Ehkä ne suunnistuskisat saa vielä jäädä odottelemaan tulevaisuuteen. Luonnossa juoksu oli kuitenkin taas niin mahtavan virkistävää. Parissa kohtaa reitti oli myös todellista esterataa, kun muutaman viikon takainen myrsky näkyi vielä joillakin poluilla. Valtavan isot puut olivat kaatuneet polkujen päälle ja kyllä siinä vain pieneksi jälleen tunsi itsensä, kun mietti millainen onkaan luonnon voima. 
 
  
Metsässä juostessa unohtuu myös ajantaju, ja kilometrit kuluvat huomaamatta. Muutoinkin tämänkaltainen mäkinen maasto-ja polkujuoksu on monipuolisuuden takia todella miellyttävää. Välillä mennään reidet hapolla ylämäkiä, jonka jälkeen juostaan reipasta vauhtia alamäkeen. Paikoin juoksu muuttuukin ketteryysjuoksuksi, kun polku muuttuu erittäin tekniseksi taikka välillä voi vaan rennoin mielin mennä niityn laitaa pitkin ja ihailla maaseudun maisemia. Välillä voi sitten kokonaan pysähtyä ja kaivaa puhelinta taskusta ja tallettaa näitä upeita lenkkimaisemia. Samalla antaa sykkeen tasaantua ja voi hengittää niin raikasta ilmaa. 



Tämän parin tunnin juoksulenkin jälkeen näissä mahtavissa maisemissa sai taas minut vaan entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että luonnossa juoksu on niin mun juttu. Ja myös sen, että Kuopio on huikea kotikaupunki. Rakastan näitä järviä, metsiä ja mäkiä. I love running. I love Kuopio. 

Endorfiinihuuruiset terveiset tiältä savon mualta ja oekeen hyvvee viikon alukua kaikille! 

10 kommenttia:

  1. Oot vaihtanut Salomonit Inoveihin? Vai onko noi vain lisäystä kenkäperheeseen?! ;) Miltä toi Race Ultrat (?) on tuntuneet jalassa?! Ihania lenkkimaastoja. Kyllä pitkät maastolenkit on vaan mun lemppareita kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä juoksukenkiä löytyy Salomonilta, Adidakselta ja Inovilta. ;) Olen kyllä tykännyt noiden Race Ultrien keveydestä ja lestien leveydestä (mulla kun on ollut niitä kynsiongelmia). Hyvä tuntuma ja mieluisat jalassa. Ei valittamista. Ja värikin mainio ;) Lenkkimaastot on kyllä huikeat ja ai että miten mahtavaa olikaan juosta pitkä lenkki piiitkästä aikaa. Parasta!:)

      Poista
  2. Kuulostaa samalta kuin mun parin tunnin lenkki eilen :) oli vaan niin ihanaa ja luontoa sai taas ihastella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan me savolaiset onnen tyttöjä, kun eletään luonnon keskellä :) Katselinkin instapäivityksiä, ja tosin mietin että missä päin kävitkään lenkkeilemässä? Puijolla?

      Poista
  3. Ihanan kuuloinen viikon aloitus! <3 Näistä juoksufiilistelyistä kyllä nousee omakin juoksukuume, mutta ehkä mä vielä maltan tovin ja juoksen teidän fiilistelyjen kautta! :) Kivaa viikkoa ihana Satu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että pääset meidän matkassa ottamaan niitä juoksuaskeleita, joita nyt joudut tovin vielä odottaman parhaan syyn takia. :) Samoin sinne iloa viikkoosi!!:)

      Poista
  4. Upeita kuvia! Poluilla juoksennellessa tosiaan katoaa ajantaju ja itselleni se toimii erityisesti silloin, kun tavoitteena on nautiskelulenkki vailla tavoitteita :) Luonto on vaan niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps. Polkujuoksu on kyllä huippua, ja siellä saa välillä vähän nautiskelun keskellä irvistääkin, kun kipuaa kaikenmaailman mäkiä ylös. ;) Luonto. <3

      Poista
  5. Voi miten voinkaan samaistua fiiliksiisi ja tuntemuksiisi siitä, että ulkoilma-urheilu vaan on se mun juttu! Vietettyäni puolet kesästä crossfitsalin sisätiloissa en voi sanoin kuvailla, miten vapaaksi itseni tunnen nyt kun käyn metsässä kävelemässä ja otan pari-kolme hölkkäaskelta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin luonnossa vallitsee vapaus, ja se on niin mahtavaa:) Sisäliikunnassakin on puolensa, mutta kyllä ulkoilmassa liikkuminen on moninverroin kivempaa, ainakin minusta:)

      Poista