perjantai 29. tammikuuta 2016

Miksi kirjoitan blogia?

Heipsis jälleen! Jo kolmas blogipostaus tällä viikolla. Nyt on selkeesti menossa sellainen hyvä blogipöhinä päällä. Aika ajoin kirjoittamiseen löytyy inspiraatiota enemmän, toisinaan vähemmän. Ja koska nyt on menossa selkeästi se enemmän-vaihe, niin annetaan palaa! ;) Varmaan moni teistä juoksublogeja lukevat huomasittekin, että Karoliina julkaisi aktiivisten juoksublogien listan, josta voi käydä etsimässä uusia juoksuaiheisia blogeja. Saattaa olla, että sen kautta tänne minunkin blogiinkin päätyy uusia lukijoita, ja siitä sainkin ajatuksen kertoa itsestäni ja tästä blogista vähän lisää. Ehkä täällä tulee jotakin lisätietoa myös "vanhoille" lukijoille. 


 Olen Satu. Kirjoitan hyvänmielen juoksublogia, koska mielelläni jaan lenkeiltä saatua endorfiinipöllyä ja ihastelen luonnon kauneutta.  Kirjoittaminen on minulle tärkeää, joten tämä blogini on myös väylä jakaa syvällisempiäkin ajatuksia. Pidän fiilistelystä, tunnelmoinnista ja kauniista, ehkä runollisistakin ajatuksista, joita viljelen blogitekstien sekaan. Vaikutun erityisesti luonnon lumosta ja siksi rakastankin liikkumista luonnossa, niin juosten, retkeillen, pyöräillen tai vaikka uiden. Ennen juoksuharrastustani pelasin salibandya, mutta aktiivisen (noin 13 vuotta) säbäharrastuksen jälkeen päädyin juoksupoluille, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Reilu kuusi vuotta sitten juoksin ensimmäisen puolimaratonin, josta alkoi minun taipaleeni kestävyysharrastusten parissa. Tarkemmin omaa taustaani voit lukea juoksuhistoriaa-linkin takaa. Nyt voisin kuvata itseäni kestävyyslajeista syttyneenä juoksijana, joka metsästää hyvän olon eliksiiriä luonnon lumosta. Myös kristilliset arvot ovat minulle tärkeitä. Uskoni on minun rauhani lähde. 

Blogini aihealueet pyörivät endorfiinihuuruisissa urheilutunnelmissa, luonnon ihastelussa, retkeilyssä ja matkustamisessa, sekä paikoin syvällisissä ajatuksissa. Välillä täällä puhutaan ruokavaliosta tai jaetaan hyviä reseptejä. Välillä kirjoittelen vaan ihan satunnaisia ajatuksia arjesta. Haluan myös omalta osaltani olla tsemppaamassa toisia löytämään niitä liikkumisen muotoja, jotka ovat itselle mieluisia. Ja toki kannustaa kaikkia juoksijoita kohti omia tavoitteitaan. Haluan rohkaista myös lähtemään uusien lajien taikka tapahtumien pariin, koska matkalla kohti tavoitettasi voit löytää itsestäsi paljon uusia puolia. Niin ainakin itse olen tehnyt, kun pikku hiljaa olen edennyt tähän pisteeseen.. Ja tärkeintä lopulta kaikissa omissa "saavutuksissani" ei ole ollut maaliinpääsy, vaan se, että rohkeni astua starttiviivalle ja lähteä matkaan. 




Toivotan sinulle oikein viihtyisiä lukuhetkiä blogini parissa, toivottavasti saat täältä hyvää mieltä ja kenties uutta inspiraatiota. Blogillani on myös instagram-tili, joka löytyy @satsska-nimimerkin takaa.

Taidan päättää tämän postauksen näihin tämänpäivän 25 kilometrin juoksulenkin kuvatunnelmiin. Parikyt kilsaa meni kevyesti ihaillen niiiiin ihanaa talvimaisemaa, kunnes jouduinkin yllättäen rämpimään lähes umpihangessa yhden tienpätkän. No siitäkin selvittiin. ;) Nyt onkin perjantai-iltaa vietelty palautuen kahden ja puolen tunnin pitkiksestä saunomalla, syömällä ja rentoutumalla. Ei huono viikonlopun aloitus, vai mitä tuumitte? ;) 


 Miten teidän viikonloppu on startannut käyntiin? Olisipa kiva tietää, ketä tätä blogiani lukee.. joten jos vain haluat, kerro sinä vuorostasi jotain itsestäsi ja vaikkapa mistä aihealueista haluaisit lukea täällä lisää. Kysymyksiä, postausideoitakin saa esittää :)

2 kommenttia:

  1. Olipas mukava postaus. Ja hauska huomata että olet samaa ikäluokkaa kuin minä. Ihmekään että mieluusti lueskelen tekstejäsi ja samaistun niihin. :) Tykkään kun kirjoittelet aina jotenkin niin positiivisesti ja elämänmyönteisesti ja teksteistä tulee hyvä fiilis. Ei kuitenkaan mitenkään teennäisesti kivoiksi väännettyjä ajatelmia vaan sellaisia aitoja. Näin, tulipa kehuttua! :)

    Minua kiinnostaisi että millainen vaellushistoria sinulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sini, KIITOS! Tällaiset kommentit saa kyllä hymyn huulille, ja on tosi kiva kuulla, että ajatelmiini pystyy samaistumaan. Aistin myös sinun blogistasi samanhenkisyyttä! Luonnon lapsia taidetaan olla..

      Vaellushistoriani ei ole kovin kummoinen, muutama vuosi sitten ensimmäinen kunnon vaellukseni suuntautui Kebnekaisen huipulle, jonka jälkeen olen tehnyt päiväpatikointia niin ulkomailla kuin kotosuomessakin. Yhden yön reissuja Kolilla ja Norjassa.. Tänä vuonna toivottavasti tulee lisää myös vaelluskokemuksia:)

      Poista