tiistai 15. maaliskuuta 2016

Hetkessä elämisen taidosta

Ensi viikolla minulla on lomaviikko, ja tänään selailin matkakuumeissani vaikka mitä matkasivustoja, josko äkkilähdöllä starttaisi muille maille. Lämpöinen kevään tuulahdus tai jopa kesän kuumuus houkuttelisi. Järki kuitenkin takoo vastaan, ettei tähän saumaan tuo budjetti anna periksi, kun on vähän muitakin menoeriä jäljellä. Melkein teki mieli hyppiä tasajalkaa kuin lapsi konsanaan ja huutaa "mut kun mä haluun.."  Vähän jo ajatuksissani pohdin, että lomakin menee ihan hukkaan kun ei ole mitään suunnitelmia. Siinä vaiheessa jo sitten itsekin pysähdyin miettimään omia ajatuksiani, että mitä ihmettä.. ja siitä tämä seuraava ajatuksenkulku sitten lopulta lähti.

Aloin miettimään sitä, miten nykyaikana ihmisten on vaikea pysähtyä, olla tekemättä mitään aikatauluja tai suunnitelmia omalle elämälle. Joskus tuntuu, että tämä koko maailman aika toisaalta korostaa hetkessä elämisen onnellisuutta, mutta samalla kuitenkin kaikenlaisia elämyksiä ja huikeita unelmia. Jäin pohtimaan kuinka moni oikeasti osaa nauttia juuri tästä hetkestä. Pysähtyä arjen keskellä, hyväksyä myös sen, että on tylsää, eikä ole mitään tekemistä. Koko ajan ei tarvitse olla koko ajan mitään ihmeellistä tykitystä tai saavutuksia, tai saatika edes mitään tavallista arjen pyöritystä. Sinänsä huvittavaa, kun yleensä lasten suusta kuulee "mitä tehtäis, mulla on niin tylsää". Olemmeko me aikuisetkin osaltamme ajaneet itsemme samaan ansaan ja mielemme halajaa koko ajan jotakin tekemistä. 

Itse olen viime vuosina oppinut paljon sitä joutilaisuutta, hetkessä elämisen taitoa ja onnen pilkahduksen löytymistä juuri tästä hetkestä. Aina se ei ole helppoa, mutta huomattavasti helpompaa kuin vuosia sitten. Oli aikoja, jolloin arki oli erittäin aikataulutettua, jotta ei jäisi aikaa edes joutenololle. Ehkä se oli osin omien ajatustenkin pakoilua, ei tarvinnut kohdata syvimpiä mietteitä kun koko ajan oli meno päällä. Nyt liika aikataulutus ahdistaa. Eteenpäin on siis menty. Nykyisin nautin myös yksinolosta, enkä pelkää omia ajatuksiani. Tie tähän pisteeseen ei ole ollut helppo, mutta olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan, enkä halua suorittaa enää elämää. Välillä saan itseni kiinni suorittaja-ajatuksista, mutta silloin on syytä heti pysähtyä ja päättää, etten lähde enää mukaan siihen oravanpyörään. Tottakai aika ajoin pitää olla suunnitelmia ja unelmia, sitähän en tällä tarkoita, mutta välillä on hyvä myös antaa arjen viedä tasaisuudellaan, ja silloin arki voi yllättää. Viime aikoina olen tehnyt hyvin vähän mitään suunnitelmia, edes seuraaville päiville taikka saatika viikoille. Olen halunnut elää tässä hetkessä. Nyt "lomakiukuttelunkin" jälkeen vain jään positiivisena odottamaan, mitä kaikkea ensi viikon lomaviikko tuo tullessaan. Millaisia onnen pilkahduksia saatan löytääkään, tavallisen arjen keskeltä.   



Joskus jos on kovin kiire, ja koko ajan elää "askeleen edellä" voi jäädä moni kaunis asia huomaamatta.. kuten nämä kauniit talvimaisemat, jota tänään kuvailin rauhallisella kävelylenkillä ulkoilmasta nauttien. 






Mukavaa viikonjatkoa kaikille! 
Millaisia ajatuksia teksti herätti?

10 kommenttia:

  1. Samanlaisia ajatuksia oma loma on aiheuttanut.. vietän sen itse pääsiäisen jälkeen, ja koko ajan mietin, pitäskö ottaa lähtö johonkin.. vaikka just ollaan sovittu, että nyt ollaan kotona. Ja kotona on oikeesti aika hyvä <3 Oikeasti olen viime vuosina oppinut rakastamaan sitä tunnetta, että ei tarvitse tehdä mitään. Ihanaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, että muukin miettii samankaltaisia ajatuksia mutta tosiaan kuten sanoit, kotona on oikein hyvä!!:) Oikein levollista, rentouttavaa ja ihanaa lomaa myös sinne! Minulla vielä huominen työvuoro ja sitten pääsee lomailemaan, ja toivottavasti nauttimaan näistä upeista aurinkoisista päivistä!!:)

      Poista
  2. Tunsin kovan pistoksen omassatunnossa kun luin tekstin. Auts, olen kyllä niin paha suorittaja että oksat pois ja palat latvasta. Tai ehken suorittaja, mutta aikatauluttaja. Välillä nautin ihan hirveästi siitä kun on menoa ja meininkiä, mutta kieltämättä joskus ärsyttää kun haluttaisi vaan olla mutta kalenteri näyttää kuukausien päähän menoja ja velvollisuuksia. Ongelmana on varmaan että tykkään sopia kaikenlaista pitkällekin tulevaisuuteen, enkä ota huomioon niitä yllättäviä menoja jotka sitten yhdessä täyttää kalenterin aika tiukasti. Seuraava postaus arjen karsimisesta, kiitos. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, kun omaa seikkailuhenkisen luonteen, tulee mietittyä pitkällekin eteenpäin kaikkea mielenkiintoista ja mukavaa. Mutta nyt viime vuosina olen oppinut kuitenkin, että "less is more", ja vaikka kuinka kaikki meno ja meininki välillä kivaa olisikin, välillä on paljon parempi kokonaisuuden kannalta vain kieltäytyä ihanistakin suunnitelmista, ja antaa päivien mennä omalla painollaan. Mutta joooo voisinkin kirjoittaa jotakin arjen karsimisesta, koska viime vuosina on täällä meno nimittäin muuttunut toisenlaiseksi, ja elämä on just nyt oikestaan aika ihanaa!!:)

      Poista
  3. Tärkeä, tärkeä aihe! Kun muutin aikoinaan Helsinkiin opiskelemaan, ne viikonloput, jolloin en mennyt kotikotiin, oli ihan hirveitä, jos ei ollut kalenteri täyteen buukattuna. Edelleenkin kärsin "ohjelmattomuuden" kammosta, mutta samalla kaipaan tyhjiä päiviä. Tämmöisen suorittajan on vaan niin kamalan vaikeaa olla tekemättä mitään, löhöpäivän jälkeen oikein harmittaa, kun ei ole saanut aikaiseksi mitään. Onneksi lööbailun jaloa taitoakin voi opetella, ja paljon oonkin viimeisten vuosien aikana jo oppinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei rennompaa elämää ja joutilaisuutta voi tosiaankin oppia, mutta muutos vaatii aikansa ja myös sellaisten "kivuliaiden hetkienkin" läpikäymisen. Mutta se totta vie kannattaa! Nykyisin katselen elämää ja asioita toisenlaisesta näkökulmasta, ja nautin joutilaisuudesta. Myöskin aikatauluttomuus antaa mahdollisuuden luovuudelle ja kaikenlaisille extempore-jutuille, joita vieläkin muistelen hymyssä suin. :)

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta! Olen tosin viime aikoina alkanut opetella sitä, että joskus on hyvä vain olla ilman suuria suunnitelmia. Silti saan usein itseni kiinni siitä, miten kalenterin täyttäminen on (muka) mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatauluttomuudessa on kyllä se hyvä puoli, että voi tehdä asioita mitä sillä hetkellä tuntuu mukavalta, tehdä tai olla tekemättä. Myöskin se on ihanaa, ettei ole kiire mihinkään. Voi rauhassa vaikka katsella näyteikkunoita kaupungilla kävellessä. On ihanaa ettei ole kiire mihinkään:) Tottakai välillä on kiva suunnitella, ja pitääkin sopia etukäteen jotakin juttuja, mutta että se olisi jokapäiväistä taikka viikkoista, niin se tuntuu ahdistavalta.

      Poista
  5. Tää oli tosi hyvä teksti! Olen miettinyt ja pohtinut vastaavanlaisis asioita, joten voisinkin kirjoitella niistä lisää blogin puolella jossain vaiheessa. Nykyään pyrin rytmittämään elämää niin, että jos välillä on hektisempi jakso, vaikka paljon (kivaa) viikonloppuohjelmaa, niin ihan tietoisesti otan sinne väliin kotiviikonloppuja, jolloin en tee "mitään" eli toisinsanoen en tee mitään sovittua ja aikataulutettua ja elän täysin omalla rytmillä ja fiiliksen mukaan. Aiheeseen liittyy kuitenkin paljon erilaisia puolia ja ajatuksia! Sun tuleva loma kuulostaa aivan ihanalta ja tulee varmasti olemaan sulle juuri tähän hetkeen oikeanlainen ❤ Nauti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittele ihmeessä lisääkin omaan blogiisi. Olisi mielenkiintoista lukea tarkemminkin samankaltaisista ajatuksista. Erittäin hyvä, että välillä on niitä joutilaita kotiviikonloppuja, jolloin saa tehdä juuri sitä, mitä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Aikatauluttomuus on ihanaa ja päivän kulku "omalla painollaan". Ja kiitos lomatoivotuksista, uskon että lomasta tulee tosi ihana, vaikka ulkomaille ei tällä kertaa suunnatakaan. Mutta ainakin kevätaurinko hellii, joten ei voi muuta kuin hymyillä. :)

      Poista