tiistai 3. toukokuuta 2016

Less is more

Viime vapun pitkällä juoksulenkillä tuli paljon ajatuksia, joita halusin tulla jakamaan kanssanne tänne blogiin. Huikkasin lähtiessäni miehelle, että juoksen tunnin tai puolitoista. Suuntasin alkuun läheisille metsäpoluille ja -teille ihastelemaan kaunista toukokuun ensimmäistä päivää. Päälläni oli ensimmäistä kertaa tälle keväälle pelkkä ohut juoksupaita, ja pian tajusin että pelkällä t-paidallakin olisi pärjännyt. Juoksentelin vehreässä metsässä pieniä polkuja, jonka jälkeen suuntasin metsäteille jatkamaan matkaa. Välillä edessäni oli valtava ylämäki, joka pisti puuskuttamaan toden teolla, ja mäen päällä hengähdin hetkeksi ihailemaan kaunista maisemaa. Mietin kulunutta viikkoani, joka oli työn ja opiskelujen puolesta ollut varsin raskas, ja tänään vappupäivänä oli niin oikea päätös olla tekemättä mitään suunnitelmia, vaan antaa vaan fiiliksen viedä. Fiilis vei juoksupoluille, jossa koin todellisen juoksuflow:n, jossa askel oli kevyt ja oli valtavan hyvä tunne juosta. En seurannut vauhtia, en kilometrejä, vain laitoin töppöstä toisen eteen ja nautin todellisesta kesän tunnusta.

Tämä sai myös minut miettimään paljon sitä hetkessä elämisen taitoa, josta olen aikaisemminkin jo kirjoittanut. Jotakin siitä, että tämä hetki on oikeasti erittäin arvokas. Miten monta päivää saatammekaan kuluttaa ajatuksissamme siitä, kun mietimme eilistä, taikka murehdimme huomista. Kuinka monesti unohdamme, että meille on annettu vain tämä päivä.

Olen viime aikoina tehnyt paljon erilaisia ratkaisuja, mitä vielä viime vuosina. Olen ollut aina innokas säntääjä siellä täällä, ja olen tykännyt mennä ja touhuta. Kuitenkin nyt olen ymmärtänyt, että vaikka ympärillä olisikin paljon kivoja juttuja, joskus vain less is more. Tottakai aika ajoin on ihanaa juhlia ystävien kanssa taikka reissata kyläilemään, mutta enää en voisi ajatellakaan, että jokaiselle vapaapäivälle olisi suunnitelmia. Silloin ei jää mahdollisuutta mennä fiiliksen vietäväksi. Toki kaikelle on ollut aikansa, ja hienoja hetkiä on muistoina viime vuosista, mutta nyt on aika toisenlaisen. Ja tämä aika - levollisempi ja rauhoittuneempi elämäntyyli on kyllä erittäin jees! 






Olen miettinyt myös paljon sitä, mitä kaikkea arkeen sisältyy. Tuo maaliskuussa kirjoittamani blogiteksti herätti myös lukijoissa paljon ajatuksia, ja toiveena esitettiinkin postausta "arjen karsimisesta". Olen paljon miettinyt, mitä arki pitää sisällään, ja onko siellä joitakin rutiineja jotka ovat vuosi toisensa jälkeen vain toistuneet. Joskus huomaamme, että elämässä on niin paljon kivoja asioita, että kokonaisuus alkaakin tuntua kuormittavalta. Silloin täytyy alkaa rehdä rajanvetoa. Ja ensimmäinen askel on oppia sanomaan niin itselle, kuin asioille ja ystävillekin aika ajoin "ei"., ja olemaan itselleen erityisen rehellinen.

Olen kysynyt itseltäni näitä kysymyksiä, joita nyt asetan sinulle?

Tuntuuko arki kuormittavalta? (rehellisesti)
Onko sinulla joitakin harrastuksia, joita vain olet jatkanut vaikkei tunnu enää hyvältä? 
Pakotatko itsesi ilta toisensa jälkeen salitreeniin, koska ohjeissa sanotaan niin?
Teetkö asioita, koska muut haluaa niin sinun tekevän?
Näpräätkö jatkuvasti puhelinta ja elät vain somessa?
Tunnetko huonoa omaa tuntoa siitä, jos et tee mitään? 
Onko sinulla tunne, että sinun pitäisi olla aina saatavilla?
Onko sinun vaikea sanoa "ei"?
Määritätkö arvosi tekemisen kautta?

Tiukkoja kysymyksiä, eikös. En tarvitse niihin vastauksia sinulta, mutta pyydän sinua kysymään näitä kysymyksiä itseltäsi. Joskus on vain tärkeä päästää irti joistakin totutuista tavoista, omista ajatusmalleista, harrastuksista, unelmista tai tietyistä rutiineista.. Ja erittäin tärkeää on oppia sanomaan myös ei, vaikka kuinka tulisikin eteen niitä kivoja juttuja. 

Koin taannoin tästä blogistakin pientä puserrusta, mitä kirjoittaisin - kirjoittaisinko. Näemmä pieni irtipäästäminen, joka kesti kuitenkin vain tovin auttoi asiaan. Ei tätä pakolla pidä tehdä, mutta mahtavaa olikin taas oivaltaa juoksulenkillä, että tästä mä haluan kirjoittaa blogiin. Juoksulenkki jatkui ihanassa flow:ssa reippaan pari tuntisen verran. Välillä seisahduin järven rannallekin katselemaan kuinka jäät ovat lähes lähteneet. Hullu ajatus iski sulaa avovettä katsellessa, ja teki mieli hypätä pulahtamaan järveen, onneksi kuitenkin osasin tälle ajatukselle sanoa kuitenkin "ei". Luulen, että ajatus järveen pulahtamisesta olisi ollut kivempaa kuin itse toteutus. Pulahtaa nyt jääkylmään veteen ja juosta märissä vaatteissa kotiin.. Tämän suunnitelman voin toteuttaa sitten myöhemmin, kunhan pikkasen järvivesi lämpenee.. :)


Mutta hei - sen enempää jatkamatta, toivotan sinulle juuri tähän päivään oikein aurinkoista ja levollista mieltä! Nauti olostasi & elostasi.

Olisipa kiva, jos jaksaisit jokusen ajatuksen kirjoittaa kommenttiboxiin, koska kyllähän bloggaamisen parasta puolta on myös vuorovaikutus. Ymmärrän kyllä, jos kesäkelit houkuttelevat ulkoilemaan, mutta olisi kiva kuulla, ketä siellä ruudun takana vielä on. :) Yhtä syvällistä ei välttämättä tarvitse jakaa kommentissa, jos ei halua, mutta voit vaikka kertoa mikä on ollut tämän päivän "syy hymyyn taikka mitä kuuluu?:)

 

10 kommenttia:

  1. Voi Satu, miten järisyttävän tärkeää asiaa tässä postauksessa on! Hetkessä elämisen taitoa ja arjen rauhoittamista on tässä itsekin tullut pohdittua ja harjoiteltua. Muistan vielä sen ajan, kun olin just muuttanut kotikotoa pois opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, ja jos vapaapäiväksi ei ollut mitään suunnitelmia, niin ahdistuin suorittajaihmisenä siitä aivan valtavasti. Paljon on tultu siitä eteenpäin, ja nyt ajatukset karkaavat kaiken kiireen keskellä koko ajan haaveilemaan siitä hetkestä, kun ei ole oikeasti mitään velvollisuuksia, ja saa olla ja mennä miten lystää. Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saimi kommentistasi! Hienoa kuulla, että pikku hiljaa arki on muuttunut levollisempaan suuntaan verraten aikaisempaan. Elämään kyllä kuuluu aina velvollisuuksia, niistä irti pääsemistä tuskin kannattaa jäädä odottelemaan. Tärkein kuitenkin pohtia arjen kokonaisuutta, tasapainoa ja omia valintoja.. Rentouttavaa alkukesää! :)

      Poista
  2. Ihana teksti Satu ja niin hyvää pohdintaa! <3 Mä olen viime aikoina miettinyt myös paljon tätä hetkessä elämistä ja todennut, että rauhoittuneempi ja levollisempi elämäntyyli on myös täällä juuri nyt oikein hyvä<3 Nuo sun esittämät kysymykset ovat myös ihan mielettömän hyviä ja varmasti niitä tulee pohdittua myöhemmin enemmänkin. Nyt jotenkin tuntuu siltä, että arki on aika ihanaa ja tasapainossa, vaikka siinä toki pienen vauvan kanssa on omat haasteensa. Ihanaa viikkoa sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Karkki, ja ihana että herätti ajatuksia. Erityisen tärkeää onkin elämäntilanteiden muuttuessa miettiä, mitkä arjen palikat sopii siihen elämäntilanteeseen, ja ihana kuulla että siellä vauva-arjessa olet löytänyt levollisen olon. <3

      Poista
  3. Tärkeitä asioita nostat postauksessasi esille. Paljon on tullut mietittyä sitä, miten arki vie mennessään ja joskus pitäisi vain osata pysähtyä. Noita sinun esittämiäsi kysymyksiä olisi hyvä varmaan jokaisen joskus itseltä kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna, ja kyllä - liian helppoa on lähteä oravanpyörän vietäväksi, ja pysähtymiseen tarvitaankin tietoista päätöstä. Näitä kysymyksiä on tosiaan syytä miettiä itse kunkin aika-ajoin ja kuulostella omaa oloaan rehellisesti.

      Poista
  4. Ihanaa, että olet löytänyt nyt tavan elää ja hengittää, vapaana ja tässä hetkessä. <3 Mulle on ollut myös äärimmäisen avartavaa ymmärtää, että eläm tätä elämää itselleni enkä muille... toki ne läheiset on suuri osa elämää, mutta silti mun ei kuulu tehdä asioita, joista ahdistun .. välillä silti saan elämästäni liian kiireistä, mutta sitten muistan pysähtyä ja miettiä juurikin noita sun kysymyksiä.. kuitenkin paras hetki on just tässä ja nyt, joten siitä pitää nauttia. Pitää pysähtyä ja nauttia <3! Ihania ajatuksia, Satu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, juurikin näin. Me olemme itse vastuussa omista valinnoistamme ja päätöksistämme. Itse pidän tärkeänä, että olemme lähellä myös lähimmäisiämme, mutta ilman mitään kuormittavaa velvoitetta tai pakkoa.. Ja kuten sanoitkin, ahdistuminen on mielestäni merkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa - ja hienoa, että olet osannut kuunnella sitä. Enkä itsekään sano, etteikö joskus arki ole liian kiireistä minullakin, mutta aika pian tulee tarve pysähtymiseen ja jo varhain "laittaa liinat kiinni", ja peruu sovittuja menoja ja suunnitelmia.

      Mutta näin on, pitää nauttia. Tästä hetkestä! Nautinnollista ja aurinkoista päivää!! <3

      Poista
  5. Olen viikonloppuna painiskellut yhden hankalan asian kanssa joka liittyy erääseen tuntemaani ihmiseen. Velvollisuus-Sini sanoo että pakko tehdä asia siten että tälle ihmiselle ei tule paha mieli, mutta toinen minä muistuttaa että pitää osata ajatella myös sitä omaa napaa. Tämä teksti tuli kuin minulle tarkoitettuna. Olisimpa lukenut sen jo perjantaina! :) Liian helposti sitä tulee elettyä sen yksinkertaisimman tavan mukaan jossa pyrkii miellyttämään muita ja toimimaan vähän ehkä sijaiskärsijänä. "Kun kyllähän minä jaksan ja hänellä on paljon vaikeampaa". Mutta voinko toimia rehellisenä ja vakaana tukena jos tuntuu siltä että joudun uhrautumaan itse?

    Polkaisin meidän kesämökille yöksi ihan itsekseni, ja huomasin että mieli on tosissaan melko "kireänä". Jotenkin se hetkessä oleminen ei onnistunut lainkaan, vaan tuli suoritettua kaikki saunomisesta lähtien. Ihan selvä merkki että pitäisi höllätä ja nostaa jalat pöydälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaan näin, että nyt on aika oppia hölläämään ja nostamaan jalat pöydälle - taikka ainakin pääsemään irti pakollisista velvollisuuksista. On hyvä huomioida lähimmäisiämme, mutta ei oman hyvinvoinin kustannuksella. Tärkeää muistaa myös, että minä itse olen se joka asetan omat rajani, oli sitten kyse mistä elämänalueesta tahansa. Tsemppiä kesään ja levollista mieltä! Kaikkea ei tarvitse tehdä, kaikkea ei oo pakko suorittaa. Vaikka alkuun tuntuisikin, että jotain menettää jos ei pyöri oravanpyörässä, niin enpä ole sellaista oloa tarvinnut tosiaankaan tuntea. Kuten sanoin. Less is more! :) Oikein hyvää "hetkessä elämisen taitoa" kesään:)

      Poista