lauantai 14. toukokuuta 2016

Viime viikkojen endorfiinipöhinää / pitkiä lenkkejä ja swimrunia

Heipsis pitkästä aikaa! Nyt luvassa endorfiinihuuruisia tunnelmia viime viikoilta. Onpa ollut mahtava kesäinen sää, ja se on saanut viihtymään ulkoilemassa. On tullut kokeiltua myös uutta lajiakin, josta postauksen loppuosassa vielä lisää. Nyt kuitenkin ensin päivän ajankohtaiseen asiaan, eli HCR:n. Tänään on tosiaan Helsingissä korkattu virallinen juoksukausi käyntiin perinteikkäällä Helsinki City Runilla, joka on tietääkseni Suomen suurin puolimaraton. Itsekin olen siellä ollut kertaalleen juoksemassa kolme vuotta sitten. Se oli eräänlainen startti meikäläisen juoksuhumputuksiin, ja sillä tiellä ollaan nyt edelleen. Tänään olen elänyt vahvasti mukana HCR-tunnelmissa, ja selaillut innolla niin instagramia kuin blogejakin. On ollut ilo seurata upeita juoksuja ja itsensävoittamisia. Sen verran innoissani olin juoksutunnelmista, että päätin täällä etänäkin osallistua juoksutunnelmaan ja startata oman puolimaratonini iltapäivän tienoilla. Oli mukava lähteä juoksemaan reippaampaa vauhtikestävyystreeniä, kun tiesi että samaan aikaan myös toiset juoksevat. Katsoin ensin suomen MM-lätkäpelin, jonka jälkeen laitoin kolmen vuoden takaisen HCR-paidan päälle, shortsit jalkaan, juomavyön lanteille ja ei kun matkaan. Juoksu sujui varsin mallikkaasti, mitä nyt aika ajoin purin hammasta kipitellessäni ylös niitä loputtomia ylämäkiä, mitä matkan varrelle sattui. Hoin itselleni, että mähän niiiin rakastan tätä mäkistä Kuopiosta. ;) Mutta toisaalta vasta vuoroisesti alamäkiä oli ihana rullailla varsin vauhdikkaastikin. En tiedä, olisko etelämmässä päässyt juoksemaan hiukan tasaisemmalla reitillä? Mutta joka tapauksessa hyvät endorfiinipöhinät sai juoksussa aikaiseksi, ja pakarat ainakin kiittää näitä Kuopion mäkiä. Haha :p!




Viikko sitten puolestaan nautiskelin pitkästä polkujuoksulenkistä Etelä-Savon maisemissa. Lähes kolme tuntia vierähti näistä maisemista nautiskellessa. Matkaa kertyi yhteensä 25 kilometriä. Loisto pitkis poluilla, vaikka helle meinasi välillä vähän hyydyttääkin. Urheilujuoma olisi ollut kyllä ihan ehdoton, enkä ilman sitä kyllä lähde enää pitkille lenkeille hellesäillä. Tosin tämä helle tuli kuitenkin vähän puun takaa, vastahan lumet suli? Mutta enpä valita - ihana kesäsää!!!






Yksi ehdottomista treenien kohokohdista oli kuitenkin  tällä viikolla suorittamani, elämäni ensimmäinen swimrun-treeni. Instagramissa minua seuraavatkin ovat jo tämän jutun lukeneetkin, mutta tässä instagramin päivityksessä kiteytyy hyvin oleellinen:

"Kun on sopivasti sekopää, voi lähteä kokeilemaan uusia lajeja. Mutta mikäs sen mahtavampaa kuin yhdistää nämä itselleni rakkaat lajit. Uinnin ja juoksun. Huvittavintahan tässä touhussa on se, että varusteet on samat, oli vuorossa sitten juoksu tai uinti. Saattaa olla, että naapurit luulee ettei mulla oo kaikki ihan kunnossa, kun juoksen kumipuku päällä pitkin metsäpolkuja. Tää oli mahtava ensimmäinen swimrun-treeni - just niin hauskaa kun kuvittelinkin sen olevan."


 Aivan mahtavaa endorfiinipöhinää ja hullutusfiilista sai tuo treeni aikaiseksi. Vesi tosin oli vielä aika jäätävän kylmää, mutta uskaltauduin kuitenkin pulahtamaan pienesti aina juoksujen välissä. Oon aivan varma, että tästä hommasta tulee niiiin mun kesän juttu! Sekopäisen hauskaa seikkailua :) 

Hyvää viikonloppua kaikille ja onnittelut HCR:n juosseille!!:) 

Kuinkas siellä ruudun takana on toukokuu pärähtänyt käyntiin? Miten treenailut sujuvat? Onko joku muu kokeillut swimrunia?:)  Entäs kuinka moni oli HCR:ssa?

4 kommenttia:

  1. HCR:n toinen puolikas oli kyllä tänä vuonna sen verran mäkinen, että oli kyllä tekemistä!! Sä olisit pärjännyt sillä reitillä hienosti, kun on niin paljon mäkitreeniä alla! :) Ihanaa,että vedit oman puolikkaan samoihin aikoihin ja muutenkin ihan huippuja endorfiininhuuruisia kuulumisia!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin päättelinkin kommenteista, että on tainnut sielläkin reitillä riittää mäkiä, ja monelle se taisi tulla jokseenkin yllätyksenä. Mutta jep, täällä näitä mäkiä riittää, joten niihin on totuttu jokaikisellä lenkillä.. puuh. :p Mutta kyllä mä rehellisesti sain lisätsemppiä siitä, kun tiesin teidänkin muidenkin juoksevan samaan aikaan. Juoksun tunnelma tosin tietty jäi täällä päässä vähän laimeemmaksi, kun ei ollut kannustusta teiden varsilla. :) Mutta kivaa oli silti, ja parasta oli elää hengessä mukana ja seurata mm. sun juoksua, joka oli ihan mieletön! Go Girl!:)

      Poista
  2. Mahtava idis juosta HCR etänä! Mun pitäisi varmaan tulla sinne äitini synnyinseuduille joskus mäkitreeniviikkoa viettämään. Sen verran tökkivää oli menoni kotimetsissä.

    Kuvissasi on ihana valo. Kun vielä saatte lehdet puihin, niin sehän on jo ihan täyttä kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös etänä jo toteuteta monta juttua, niin miksikäs ei juoksutapahtumaakin. ;) Mietin kyllä juostessani, että eipä tarvii pahemmin ruuhkassa juoksennella vaan pääsee menemään omaa vauhtia ihan täysin. Tosin ei kyllä saa myöskään jänisapua, ja sosiaalisuus jää vähän laimeaksi, mutta fiilikseen sitä silti pääsee! :) Tervetuloa vaan tänne suunnille juoksemaan mäkisiin maastoihin, lupaan että lenkiltä löytyy vaihtelevuutta!

      Itseasiassa muutamassa päivässä tuon sunnuntain jälkeen tännekin tuli lehdet puihin, todellinen vehreys ja näyttää jo todella kesältä!:)

      Poista