perjantai 3. kesäkuuta 2016

I love trailrunning

Juoksu metsässä, poluilla, vaihtelevissa maastoissa on vaan jotain erityistä. Paljon enemmän kuin juoksua. Luonto valloittaa kauneudellaan ja herättää uteliaisuuden. On aivan toista juosta asfalttiteitä, kun hypätä metsän siimekseen ihmettelemään, mihin tuo polku johtaa. Polkujuoksussa loppuu kiire ja suorittaminen. Olen täysin rakastunut tähän lajiin. Eikä ihme, tämä laji yhdistää itselle tärkeitä asioita: juoksun ja niin lumoava luonnon. Vaikka valloittavat maisemat ihastuttavat auton ikkunastakin, on se aivan eri asia kivuta jonkun rinteen päälle ja kokea fyysisen aktiivisuuden jälkeen ne maisemat. Sydän tykyttää rinnassa ja hengitys tihenee kun askellat tiukkaa rinnettä ylöspäin, kunnes hetkeksi käännähdät taaksesi ja näet sen luonnon kauneuden. Taikka poluilla juostessa askellat eteenpäin omassa hiljaisuudessa, ihan metsän keskellä. Huitaiset hämähäkin seittejä pois kasvoilta ja naurahdat eteesi ilmestyvälle jänikselle. Nyt juostaan sitten ihan jäniksen perässä, kuin juoksukisoissa konsanaan. ;) Etenet omassa rauhassa, unohdat ajan, vauhdin, kilometrit ja nautit niistä maisemista, jotka aika ajoin suorastaan pakottavat pysähtymään ihastelemaan.  Se juoksunaikainen tunne on vaan jotakin erityistä. Eikä sitä voi ehkä paremmin edes sanoin kuvata, se pitää kokea. Luonto yllättää, lumoaa ja ihastuttaa.

Muistattekos kun viime talvena kerroin retkeilystä Pisan luonnonsuojelualueella ja haaveilin palaavani kesällä uudestaan. Nyt tämä idea toteutui, varsin extemporekin kun ystäväni reissua edeltävänä päivänä soitti, josko tehtäisiin jotain. Minulla oli vapaapäivä, joten olin heti valmis - mikäs sen parempi tapa viettää vapaapäivää kuin urakalla ulkoillen. Siispä me suuntasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme kohti Nilsiää, jossa olimme sopineet viettävämme koko päivän.



Lähdimme tutustumaan Pisankiertoon. Reitti on pituudeltaan 8,5 kilometria, ja se oli ihastuttava - varsin haastavakin. Reitti kulkee myös Pisan huipun läpi. Laella on näkötorni, jonne kannattaa kivuta ihastelemaan maisemia.


Polkujuoksussa on parasta myös sellainen rentous. Ei tarvitse puskea, voit aivan hyvin välillä kävellä etappeja ja taas välillä ottaa spurtteja. Mitä vain ikinä haluatkin.  Hypellä kiveltä toiselle, kivuta kallion kielekkeellä, vähän leikkiä korkealla paikalla (kuitenkin turvallisesti). Nauttia, hullutella.

Tiistain yhteinen retkipäivämme Nilsiään oli oiva esimerkki varsin täydellisestä kesäpäivästä. Paljon ulkoilua ja ihanaa hulluttelumieltä. Emme tarkasti tienneet, mitä kaikkea tekisimmekään, vaan suunnitelmat oli avoimet. Löysimme lopulta itsemme juoksemasta Pisan poluilta, syömästä suklaata Pisan huipulla, peseytyestä koleassa vedessä, ripustamasta urheilukamppeita kuivumaan teatterin lavasteisiin, syömästä pikniklounasta järven rannalla, keskustelemasta elämän syvällisimmistä asioista ja naaaatiskelemasta kesäauringosta.. 




 Tämän jälkeen jatkoimme vielä matkaa Tahkon mäkiin, Kipusimme rinteen ylös Tahkon huipulle, jossa hullaannuimme täysin. Ainakin naurettiin, ehkä jopa laulettiin. Tahkon mäet tarjosivat ihanaa haastetta, ja käväisin jossain hevonkorvessakin mäkijuoksun vetämässä. ;) Välillä spurttailimme alas, välillä ylös. Välillä istahdimme ihastelemaan niin kaunista maisemaa ja sinistä taivasta. Kuuma kesäaurinko porotti täydeltä terältä ja hiki valui selkäpiitä pitkin. Siinäpä sitten juoksennellessa rinnettä alas, tuli minulle hyvä idea, johon ei kaveria tarvinnut kauaa houkutella, jos siis laisinkaan. Kysymys oli: "Mennäänkö vaatteet päällä uimaan?" Vastaus: "Joo mennään." 










Oli oikeastaan varsin täydellinen kesäpäivä, ei ehkä näiden tunnelmien ja kuvien jälkeen tarvitse kenenkään kysyä, miksi mä niin rakastan tätä lajia.. <3

Mahtavaa viikonlopun alkua kaikille ja nautinnollista kesän jatkoa!
Ja mulla on teille kesälle yksi käsky: Menkää tyypit luontoon! ;)


16 kommenttia:

  1. Ihan täydellistä ja prikuulleen samoja ajatuksia! Ei mulla muuta, jatketaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ihana sielunsisko siellä. Voin taatusti uskoa, että allekirjoitat täysin ajatukseni. <3

      Poista
  2. Ei vitsi miten ihanaa fiilistelyä ja niin upeita maisemia kuvissa!! <3 Todellakin ymmärrän, miksi rakastat polkujuoksua! Ihanaa viikonloppua!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, oli vaan niin helmeä! Mahtava kesäpäivä ihan parhaalla tavalla nauttien. :) Juoksuhuumaa!! Ihanaa viikon alkua sinne teille Karoliina!!:)

      Poista
  3. Polkujuoksun ansaittua ylistystä .. Meitä odottaa monet polut ja kalliot, ne ovat avoinna ja kutsuvina meille kaikille. Antoisia askeleita ja kiitos Satu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, metsässä on meille jokaiselle tilaa. Samoin sinne Sari sinulle ihanaa kesää, nautitaan luonnosta! Ja kiitos itsellesi, kaikesta. <3

      Poista
  4. Aivan ihania tunnelmia tässä ja fiilis tarttuu! :) Mä niin ymmärrän tuon luonnonhuuman ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonhuuma on kyllä niin ihanaa - ja siitä voi jokainen nauttia tavallaan, se on myös parasta!:)

      Poista
  5. Ootte kyllä hurjia!! Tahkon päälle juokseminen saa sykkeen kyllä varmasti koholle. Ite olen vaan sinne kävellyt, mennyt hevosella, kelkalla tai hissillä. Hevonkorven alkujyrkkä (ylhäältä katottuna) on kans melekonen rutistus. Nöyränä nostan heidän kunnollenne hattua... Tuolloin oli vielä tosi lämmin päivä! Ihanaa, kun saitte viettää päivän sillä tavalla, josta nautitte ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja kumarrus Sari, vuosien harrastelu on tehnyt kestäväksi! Kyllä rinne pisti mukavasti puuskuttamaan ja reidet hapottamaan, ja hevonkorpikin tuntui melekoselta rutistukselta. Mutta maisemat ja keli oli niin mahtava, että mikäs siinä kipitellessä. :) Oli kyllä nautinnollinen päivä!:)
      Ihanaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  6. Vautsi-vau! Näyttipä ja kuulostipa kivalta tuo polkujuoksu ja kesäpäivä Nilsiän maisemissa. Itse tulin juuri polkuja juoksemasta. Pehmeä alusta sopii hyvin jalkavaivaiselle.=) Suunnittelen juuri "korkean päikan leiriä" heinäkuun paikkeilla sinne Savoon. Päivä Nilsiän maisemissa voisi olla yksi mahdollisuus. Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen käymään Siilinjärvellä Patakukkulan ympäristössä tutustumassa jääkauden muokkaamaan harjuympäristöön, luontopolkuineen ja suppalampineen. Luonnossa todellakin mieli lepää.

    Mahtavaa kesää sinulle ja ihania seikkailupäiviä! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii Marika! Onpa kiva kuulla, että olet päässyt jo palaamaan juoksun makuun. Polut on tosiaan oikein mainio alusta meille kaikille, asfaltti on myrkkyä jaloille. Ja heh - tervetuloa korkeanpaikan leirille Savon sydämeen! Täältä taatusti löytyy monenlaista mukavaa, ja ilo oli huomatakin blogissasi, että olet löytänyt juoksun rinnalle uusia lajeja ja siten monipuolisuutta liikkumiseen! Mahtavaa!:) Täällähän riittää näitä mäkiäkin tahkottavaksi myös fillarilla:)

      Mutta kiitos tuosta vinkistä Patakukkulasta, en ole käynyt enkä ollut kyllä tietoinenkaan. Pitääpä tutustua ja mennä kahtelemmaa. Kuulostaa oikein hyvältä!

      Kiitos samoin sinulle oikein mainiota kesän jatkoa ja seikkailumieltä myös sinne!:)

      Poista
    2. Seikkailumielestä puheen ollen.. Onko Puijon porrastreenitajous vielä voimassa, kun heinäkuussa tulen Savoon? ;)

      Poista
    3. Tottahan toki, jos vain itse olen maisemissa silloin. :)

      Poista
  7. Voi mikä ihana, hyvänmielen kirjoitus :) Ja hienoja kuvia! Yksikään luonnossa vietetty hetki ei ikinä oo hukkaanheitetty. Polkujuoksun ansiosta oon alkanut arvostamaan luontoa entistäkin enemmän. Mä luulen, että tuo laji tekee ihmisestä semmosen onnellisen pilvissäliitelijän. Pakko lähtee äkkiä ulos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, kiitos!! Haha, ja aivan mahtava kuvaus: "onnellinen pilvissäliitelijä". Näin se on, luonnossa on hyvä olla. Viettelin eilen koko päivän neljän seinän sisällä sadetta paossa, joten samoin täällä on pakko lähteä nyt ulos:) Oikein hyvää viikonloppua!

      Poista