Kipu ja juoksu ei kuulu yhteen / kehonhuollon paikka

Voi miten kiitollinen siitä saakaan olla, että olen koko tämän vuoden saanut olla varsin terveenä, ilman minkäänmoisia pahempia kolotuksia tai kipuja, saatika edes pidempiaikaisia flunssia tai edes vatsatauteja. Olen kiitollinen terveydestä ja vahvasta kropasta,  jota olen voinut haastaa erilaisiin koitoksiin. Terveyttä, hyvää oloa ja kivuttomuutta tulee arvostettua erityisesti silloin, kun jokin kiputila tai sairaus yllättää. Viime viikon lopulla juoksulenkki loppui kuin seinään, kun vasempaan pohkeeseen ilmaantui outoa kipua. Juoksentelin tovin, mutta pohkeen kipu ei tuntunut miltään normaalilta lihasjumilta, joten lopetin juoksun.. Kummastelin hieman, että mistähän ihmeestä kipu yhtäkkiä tuli. Jatkoin loppulenkin kävellen. Seuraavana päivänä pohje oli todella kipeä ja portaita oli todella hankala mennä alaspäin. Vaikka varsin hyvin tiesikin, että oletettavasti kroppa toipuu vielä edellisviikon kuormittavasta urakasta metsäpoluilla ja eritoten mäkitreenistä, tuli kipu kuitenkin vähän puun takaa ja säikäyttikin. Vaikka järjellä itselleen pystyikin selittämään, että kyse on tuskin mistään vakavammasta, laukkasi ajatus jo kuukausien telakkajaksoihin ja juoksemattomuuteen. Tämä tunne pakotti myös minut miettimään sen, miten tärkeä juoksu tosiaan minulle on. Tietynlaista terapiaa, josta irti päästäminen tuntuisi valtavan hankalalta. Näissä hetkissä heräsi kuitenkin myös valtava kiitollisuus tähänastisesta. Täysin terveitä ja onnellisia juoksukuukausia on takana jo lukuisia, ja siitä saa toden totta olla valtavan kiitollinen.

Olen nyt tosiaan pitänyt juoksutaukoa, rullaillut kroppaa, verrytellyt ja venytellyt, sekä myös soimannut itseäni siitä, että olen laiminlyönyt kehonhuoltoani. Hyvin kevyet viikot ovat jääneet näin juoksuflow:n syttyessä vähemmälle ja sitä on innoissaan tahkonnut mäkiä, intervallitreenejä, pitkiä reippaita juoksuja ja pitkiä polkujuoksuja. Joka viikosta löytyy toki lepopäiviä, useampiakin, mutta myös kuormittavia treenejä.. ja hyvin vähän kevyttä taikka kehonhuollollista harjoittelua. Ei siis ihme, että kropan lihakset on juminut ja epäilen, että myös pohjekipu on seurausta monen tekijän summasta, eikä vain yksittäisestä tekijästä. Tässäkin tilanteessa iloitsen, että olen pitänyt liikuntapäiväkirjaa, jotta voi selata viikkoja taaksepäin ja katsoa kokonaiskuormitusta, ja löytää mahdollisia syitä myös kropan kiputiloihin tai tuntemuksiin.

Sen verran intohimoinen liikkuja kuitenkin olen, että halusin saada jo nyt heti ammattilaisen arviota siitä, mikä kivun syy mahtaisi olla ja eritoten, mitä voisin itse tehdä helpottaakseni kipua. Kivun kanssa en juokse, enkä sitä suosittele kenelle muullekaan. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää lopettaa juoksu ja etsiä syitä kivulle, jotta vaiva ei pitkity ja seurauksena voisi sitten olla oikea telakkajakso. Hakeuduin OMT-fysioterapeutin tykö apua saamaan. Epäilin itsekin, että nilkkanivel on ainakin jumissa ja kaipaisi käsittelyä, kuten olikin. Fyssari käsitteli nilkan seudun, avasi alemman nilkkanivelen lukon, hieroi ja käsitteli pohkeen lihakset ja myös pakaralihakset, koska useimmiten vaivojen syy voi löytyä muualta, missä itse kiputuntemus on. Sain ohjeet nilkan liikkuvuuden ylläpitämiseen ja myös lonkan ulkokiertoon osallistuvien lihasten harjoitteluun. Näillä keinoin ja tovin juoksutauon jälkeen uskon, että olen jälleen back in business. Myönnän kuitenkin, että hieman jännittää iskeekö kipu uudestaan sitten tämän tauon jälkeen juostessa. Toivon, että ei, mutta olen myös varautunut siihen henkisesti ja päättänyt, että niin kauan kun on kipua, en aio juosta. Kipu on mielestäni kehon signaali siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja jotakin pitäisi tehdä toisin. Kipu ja lihasväsymys ovat eri asia, ja ne toki tulee erottaa myös toisistaan. On varmasti selvää, että pitkissä juoksuissa ei aina ole kivaa, ja saattaa esiintyä kiputuntemuksia, mutta se on eri asia. Ehkä tiedättekin, mitä tarkoitan. 

 Mutta palatakseni vielä alkuun, terveyteen ja siitä iloitsemiseen. Se on kyllä sellainen asia, josta saa olla päivittäin kiitollinen. Näissäkin hetkissä, kun pahin hurrikaani on tämmöisen kivun tullessa mennyt ohitse, voi myös iloita tästä hetkestä ja niistä mahdollisuuksista, joita edelleen on. 

Kehonhuoltoharjoitteista.
"Napa suorassa", lonkan ulkokiertoa

 '
kävelylenkeistä ja uinnista





sekä tietysti lepopäivistä, hyvästä ruuasta, auringosta ja kirjojen lukemisesta. 




Juoksu on tärkeä osa elämää, mutta ei ole elämäni. 

Ihanaa viikkoa kaikille, aurinkoista mieltä ja kauniita kesäpäiviä! 
Muistakaa huoltaa kehoa, helliä kroppaa ja pitää keveitä viikkoja!:)
Näin pysyy vahvana, ehjänä ja terveenä, ja voi olla valmiina uusiin haasteisiin.

Millaisia keinoja sinulla on pitää kroppa kuosissa? Miten suhtaudut kiputiloihin? Lähteekö samanlainen hurrikaani koskaan myrskyämään mielessä, kuten meikäläisellä? ;)
Miten huollat kehoasi - kaikki kehonhuoltovinkit otetaan vastaan:)

Kommentit

  1. Tunnistan tuon telakkapelon. Itselläni on edellinen lenkki 14.5 HCR, se jo meni lonkkavaivaisena ja pari viikkoa sitten sain diagnoosiksi lonkan limapussin tulehduksen. Juoksukieltoa on juhannukseen asti. Lääkäri muistutti vaihtelemaan alustaa ja korosti että on hyvä tehdä muutakin kuin juosta. Fysioterapeutti puolestaan muistutti, että kevyillä viikoilla olisi hyvä vähentää juoksumäärää, ei niin että lyhentää pitkistä vartin ja muuten vähentää vain salitreenin määrää. No, tuleepa opittua tämä asia kantapään - tai lonkan - kautta. Sain muuten vinkin että kova nystyräputkirulla on liian kova etenkin tuossa tulehdusvaiheessa, suositus oli kääriä pehmeä rulla vaikka pyyhkeestä niin että kieputtaa sen talouspaperirullan hylsyn ympärille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Henna ja tsemppiä myös siellä toipumiseen. Hyviä vinkkejä olet saanut niin lääkäriltä kuin fyssariltakin, ja aivan totta että tulehdusvaiheessa ei passaa liian kovanystyräisellä rullailla. Ja kuten sanoit, näistä täytyy vain ottaa oppia ja tosiaan juoksija tarvitsee monipuolista treeniä, monipuolista alustaa ja monipuolista liikkumista, ja tietty niitä keveitäkin viikkoja aina aika ajoin, jotta kroppa ehtii palautua. Otetaanhan siis opiksi näistä taas molemmat! Toivottavasti pääset ensi viikolla jo juoksemaan, kannattaa varmasti aloittaa lyhyillä lenkeillä ja pehmeällä alustalla. Hyvää alkavaa juhannusviikkoa!

      Poista
  2. Viisaita ajatuksia, Satuseni. :) Hyvä kun reagoit kipuun heti. Kyllä sellaisen epänormaalin kivun tunnistaa. Toivon, että seuraavaksi kun uskallat lähteä juoksemaan, ei samainen pohjekipu enää vaivaa. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, samaa toivon että pian voin tosissaan palata juoksupoluille. :)

      Poista
  3. Ihanaa, miten sait tästäkin aiheesta näin positiivisen postauksen :) Ite oon taistellut kaikenmaailman jalkaongelmien kanssa ja välillä on kyllä vetänyt mielen niin matalaksi, kun juoksuinto olis kauhee, mutta on ollut pakko himmailla. Mutta tää sun näkökulma on jotenkin lohduttava ja järkeväkin. Pitää olla kiitollinen niistä hyvistä juoksupäivistä ja sitten kun on huonoja, niin pitää vaan ottaa aikaa ja huolehtia itestään.

    Mulla on monenmoisia kehonhuoltorutiineita. Yksi tärkeimmistä on se, että käyn säännölisesti (n. kahden viikon välein)fyssarilla lihaskalvojen käsittelyssä. Kinesioteippaus on toinen juttu, josta oon saanut paljon apuja. Pidemmille juoksumatkoille fyssari on nyt viimeaikoina teippaillut mun jalat (=pohkeet, sääret ja it-jänteen alueen)ja siitä on ollut iso apu.
    Putkirulla on kovassa käytössä ja se on oikeestaan myös sellanen väline, jonka avulla tsekkaan kannattaako juosta vai ei. Mulla on ajoittain juoksijan polvi -ongelmaa, mikä johtuu it-jänteen kirrauksesta ja ulkomman reisilihaksen kalvojen kireydestä. Jos rullatessa tuo ulkoreiden alue sattuu paljon, niin tiedän, että on aika pitää juoksutaukoa.
    Yks kikkakolmonen on golf-pallo, joka mulla on töissä. Sillä rullailen aina muutamaan kertaan päivän aikana jalkapohjia. Rentouttaa jalkoja tosi hyvin. Lisäks mulla on myös töissä putkirulla, jonka kanssa aina välillä rullaan.
    Jos (kun) jotain pieniäkin kipuja lenkin aikana/jälkeen ilmaantuu, niin laitan kipukohtaan aina kylmäpussin päälle. Ja toistan useaan kertaan. Samoin suihkussa pidemmän lenkin jälkeen annan jaloille kylmä-/kuumahoitoa. Eli niin kylmää vettä jaloille kuin hanasta tulee noin minsan ajan, sitten lämmintä ja toistan useaan kertaan, viimosena kylmää.
    Pidempien lenkkien jälkeen mulla on myös tapana vetää kompressiotrikoot jalkaan ja jopa nukkua niiden kanssa.
    Ja venyttelyä toki myös. Mutta sen suhteen olen kyllä ihan auttamattoman laiska.... Yleensä älyän petrata vasta siinä kohtaa, kun ilmaantuu jotain ongelmia, mikä ehkä myös osittain kertoo, miksi niitä ongelmia ilmaantuu... :D

    Oho tulipa pitkät sepustukset :) Tsemppiä sulle pohjekivun selättämiseen. Kyllä mä sanoisin, että kaikkein tärkein kehonhuoltojuttu on kuitenkin juurikin se lepo. Antaa kropalle aikaa korjaantua.

    (Mua kiinnostaisi muuten tuo, kun mainitsit tuosta nilkan liikkuvuuden ylläpitämisestä. Millaisia konsteja/liikkeitä siihen sait?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentistasi! Positiivinen asenne auttaa eteenpäin, ja alun myrskyn jälkeen suhtautui tähän pohjekipuunkin vähän neutraalimmin ja positiivisemmin.

      Sulla on kyllä todella hyvät kehonhuoltorutiinit - itsekin pitää ottaa ehdottomasti tuosta mallia, ja eritoten rullailla säännöllisesti. Hävettääkin ihan, miten vähän sitä kehonhuoltoa onkaan tullut tehtyä. No nytpä viisaammin eteenpäin.

      Olen samaa mieltä siinä, että yksi tärkeimmistä jutuista on rasituksen lopettaminen, mutta ei ehkä puhtaasti lepo. Yleensä se mielletään ainakin sellaiseksi, ettei tehdä sitten mitään.. Mutta juuri liikkuvuustreenit, verryttelyt ja palauttelu on ehdottoman tärkeää, ettei koko kroppa mene entisestään jumiin. :) Kuten mullakin tämä nilkka vaan jumisi entisestään pelkästä levosta, vaan sitä pitää pyöritellä, hieroa nilkan seudun lihaksia, nousta varpailleen jne. Sellaisen vinkin myös sain, että nostan nilkan toisen polven päälle ikäänkuin risti-istuntaan, ja painelen kantapään seutua alaspäin pumppaavin liikkein, jotta nilkan senkin suuntaista liikettä tulee. En kyllä tiedä ymmärtääkö tästä mitään :P Sen lisäksi pohjevenytys siten, että polvi menee yli varvaslinjan, jolloin nilkka koukistuu mahdollisimman paljon.

      Poista
  4. Viisaita ajatuksia ja olen niin samoilla linjoilla sun kanssa, että kivun kanssa ei juosta. Itse haluan nauttia juoksusta, joten juokseminen kipeällä jalalla ei mene omaan järkeeni. Toki on tärkeätä osata erottaa oikea kipu ja sitten lihasväsymys/kolotus esimerkiksi pitkän lenkin loppupuolella. Mulla on taustaa juoksuvaivoista ja vuosien varrella olen kyllä oppinut kehonhuollosta ja kropan kuuntelusta aika paljon. Tällä koitan jatkuvasti kuulostella kroppaa ja reagoida asioihin ennen kuin "valo palaa punaisella" jossain kohtaa kropassa. Punainen valo noin kuvainnollisesti merkkaa sitä, että ollaan telakan kynnyksellä, mutta jos ongelmasta saa kiinni jo aikaisemmin niin siihen pystyy puuttumaan. Omia keinoja on lihaskuntoharjoittelu, venyttely, rullailu, lepopäivät ja kevyt liikunta sekä järkevä kuormitus! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kiitos viistaasta kommentistasi. Oletkin kyllä erityisen hyvä esimerkki tasapainoisesta juoksijasta, joka pitää huolta kehostaan. Selkeästi olet ottanut oppia niistä juoksuvaivoista ja viisaammaaksi olet tullut sen suhteen. Sinun keinosi on erityisen hyvät ja näihin aion itsekin pyrkiä! Kiitos tsempistä - täältä vielä noustaan juoksupoluille. :)

      Poista
  5. Nämä terveysasiat on tullut itsellä opittua ihan kantapään kautta, kun sairastin huonosti levätyn flunssan jälkeen sydänlihastulehduksen ja jouduin vuodeksi liikuntakieltoon ja senkin jälkeen sai monta kertaa käydä sydänspesialisteilla vakuuttelemassa itseään että pienet muljunnat on ihan normaaleja. Sen verran traumaattinen kokemus oli että minusta on tullut se kaveriporukan "natsittaja" mitä tulee sairastamiseen ja lepäämiseen. Olen aina ollut suhteellisen huono kuuntelemaan kroppaani ja pienet kiputilat on jääneet helposti vaille huomiota. Tuon taudin jälkeen olen käynyt kerran kuussa urheiluhierojalla, ja kerran viikossa kehonhuoltotunnilla meidän salilla ja koittanut muistaa venytellä ja rullailla kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhuh sulla onkin tiukka tausta! Varmastikin yksi niistä pelätyimmistä jälkitaudeista, mitä voi flunssan jälkeen tulla - ja muistuttaa siitä, ettei flunssan kanssa kannata pelleillä. Aivan varmasti tuommoisen kokemuksen jälkeen sitä miettii asioita eri tavalla.. ja oletkin niistä oppia ottanut. Ilo kuitenkin, että olet palannut urheilun pariin, nyt varmasti monta juttua viisaampana ja jatkossa kolotuksiinkin kiinnittää taatusti eri tavalla huomiota.

      Poista
  6. Olipa hyvä kirjoitus monesti laiminlyödystä aiheesta. Venyttelyjen, hieronnan ja muun lisäksi aion itse jatkossa myös tehdä lihaskuntoharjoituksia oman kehonpainolla sekä koordinaatioharjoituksia. Nämä hermottavatja vahvistavat lihaksia ja niiden avulla on mahdollista korjata tai parantaa vääränlaisia liikeratoja. Olet oikeassa siitä, että kipu on merkki, siitä että kaikki ei ole hyvin ja muutoksia on tehtävä. Välillä on vain niin vaikeaa opetella uusia rutiineja. Ainakin minulle. Toivattavasti pääset pian juoksemaan ja kipu pysyy poissa. =) Tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Marika! Ja juurikin näin, kroppa tarvii monenlaista ärsykettä pysyäkseen vahvana. Itse myös nyt jatkan liikkuvuus- lihaskunto- ja koordinaatioharjoitteilla. :)

      Poista
  7. Ehdottomasti olen myös kantapään kautta oppinut että kivun kanssa ei tule juosta. Minulla on taas meneillään hieman kipuilua, täytyisi taas etsiä ammattilainen jolta saisi avun polvivaivoihin. Joskus aiemminkin se on reistaillut, mutta nyt ei ota parantuakseen. Tsemppiä sinne ja turvallisia juoksenteluja, kun sen aika taas on! https://www.nivelhuoltamo.fi/?page_id=14

    VastaaPoista

Lähetä kommentti