Aamun ajatuksenvirtaa

Syksy on startannut täällä varsin tiiviisti käyntiin opiskelu-ja työhommien parissa, eikä liiemmin ole jaksanut enää tietokoneen ääressä istua, vaikka kirjoittaminen onkin itselleni varsin tärkeää. Välillä on myös miettinyt, että mistähän sitä oikein kirjoittaisi. Lueskelin kuitenkin taannoin useammasta blogista leppoisia blogitekstejä omasta päivästä ja kuulumisista, ja voi kuinka se olikin virkistävää. Lueskella toisten tavallisesta arjesta pienine ilonpilkahduksineen. Siispä itsekin ajattelin istahtaa näin aamutuimaan kirjoittelemaan ihan vain ajatuksenvirtaa.

Olen luonteeltani hivenen pohtivaa tyyliä ja ajattelen paljon. Joskus kun kysyn mieheltäni "mitä ajattelet" hänen istuessa hiljaa, hämmästelen hänen vastaustaan "en mitään". En aina ihan usko sitä, koska miten voi olla ajattelematta mitään. Minun vastaukseni voisi puolestaan tänään olla tällainen:

"Vilaisin kelloa jo ennen kellonsoittoa ja hämmästelin, kun mieheni nukkuu vielä. En voi herätä vapaa-aamuna näin aikaisin. Tosin olinhan vaipunut siki-uneen jo ennen iltakymmentä, lienee reipas yhdeksän tuntia unta riittää juuri ja juuri kolmekymppiselle. ;) Loikoilen vielä hetken sängyssäni ja lueskelen muutamia sähkoposteja. Opiskelun tiimoilta teemme isoa tiimityötä ja lukaisen sitä koskevat kommentit. Asiat on onneksi nyt hyvällä mallilla ja jatketaan huomenna tiimityötä, tänään ei tarvitse ajatuksia antaa nyt opiskelulle. Muistutan itseäni, on vapaapäivä. Miehenikin nousee sängystä ja menee aamutouhuihin. Minäkin nousen aamupesuille, jonka jälkeen laitan aamutossut jalkaan ja kietoudun pehmeän aamutakin syleilyyyn. Mieheni lähtee töihin, aamupusut ja heipat. Itse jään ihastelemaan syysaamua. On kaunis aamu-usva ja auringonpaiste. Tänäänkin on luvattu kaunista syyspäivää, kyllä nyt hellitään. Meidän olohuoneesta näkyy järvelle asti ja mietin, kuinka kauniita usvaisia syyskuvia saisikaa. Siirryn kuitenkin aamupalan valmistamiseen, laitan kananmunat kiehumaan, kahvin porisemaan ja mikropuuron tekeytymään. Ripottelen puuron päälle piparkakkumaustetta ja marjoja, hieman steviaa makeutukseen. Piparkakkumauste tuo todellista syksyn tuntua, enkä voi olla ajattelematta ajankulkua. Se rientää. Tuijottelen ikkunasta niin upeaa aamua. Syön ensin puuron ja samalla juon kahvia soijamaidolla. Sillä välin kananmunat kiehuvat ja kuorin yhden kananmunan vielä aamupalaksi. Tänään ei kuori irtoa ja taistelen pikkumurusien kanssa. Osa valkuaisesta repeytyy irti, menkööt. Otin kananmunan kiehumasta turhan aikaisin, mutta en jaksa odottaa enempää. Syön kananmunan parin riisikakun päällä. Siinä aamupalaa syödessäni ehdin miettiä viime viikonlopun kummitytön synttäreitä, edellisillan lasten sählykerhon vetämistä ja edelleen naureskelen pikkupoikien ajatuksille, ehdin miettiä tulevan syksyn urheilullisiakin haasteita: pitäisi taas panostaa lihaskuntopuoleen, miksi se aina jää?, mietin mitä tänään teen iltaruuaksi ja mitä tarjoan illalla ystävilleni, jotka tulevat kylään. Taidan ottaa sulamaan mokkapalat pakkasesta, muuten tuhoan ne yksin. Olen varsinainen herkkuhiiri, ja kaikki makea huutaa kaappien kätköistä niin kauan kunnes ne on syöty. En todellakaan voi pitää mitään isoa vierasvaraa. Pöydän ääressä jatkan maiseman ihastelua, syksyn kauneutta. Ihmettelen itsekin, miten tämä luonnonkauneus saa vaan niin hämmästelemään. niin kaunista ja upeaa. Onneksi saan tänään nauttia ulkoilmasta, onhan vapaapäivä. Aamupalan jälkeen siirryn koneelle kirjoittamaan tätä postausta, ja ajatusvirta vain jatkuu ja jatkuu.. Lienee voisin istua tässä koko päivän kirjoittelemassa ajatuksiani, tulisikohan jossakin vaiheessa sitten mieheni kaltainen vastaus "en ajattele mitään.". Tuskinpa, koska toisten kirjoittamiset ajatukset, maisemat, tuntemukset ja kokemukset saa vain niin paljon ajattelemaan... Joskus tosi syvällistä, joskus vain kevyttä ajatuksenvirtaa.."

 

 Sellainen oli minun aamuni ajatuksiani.. Ajattelin kuitenkin jatkaa tovin vielä samalla teemalla ja nostaa muista blogeista nousseita ajatuksia. Blogithan onkin sen puolestaan huippuja, että toisten kirjoitukset saa ajattelemaan ja pohtimaan. Tai ainakin minut saa. :) Seuraavassa vielä muutamia blogipohdintoja, jotka ehkä sopii paremminkin tähän juoksublogi-teemaan.

Pikkuliten - Maratonmatkalla
Olen seurannut pitkään Poppista, kuten hän taitaa itseään blogimaailmassa kutsua. Poppis on todellinen juoksija, joka juossut lukuisia maratoneja. Nyt hänellä on ollut viimeisten 12 viikon aikana kuitenkin uudenlainen harjoitusohjelma, joka tähdännyt Tallinnan maratoniin. Olen seurannut hänen fiiliksiään ja kehittymistään. Ja täytyy myöntää, että hänen esimerkkinsä on saanut minut hämmästelemään. Kehittyminen ollut huimaa. Tämä Poppiksen matka on saanut minutkin miettimään, että mitäs jos sitä itsekin harjoittelisi systemaattisesti, mitä tuloksia voisikaan saada aikaan. Samalla pohtinut tätä aikaisempaa tekstiäni juoksun tavoitteellisuudesta ja siihen liittyvistä ajatuksista. En tiedä, mihin kelkkaan vielä käännyn.. Olisiko sittenkin kiva joskus asettaa kunnon tavoite ja mennä sitä kohti, vai jatkaa yhä fiiliksen mukaan. Hauskaa on se, että toisten esimerkit ja myös tämän blogitekstin lukuisat kommentit ovat herättäneet yllätysyllätys paljon ajatuksia, ja mikäs sen parempaa. Nyt odotan Poppiksen raporttia Tallinan maratonista, jossa hän paransi aikaana miltei puoli tuntia, ja aika oli lähempänä 3.30 kuin 4 tuntia. WOW!!

Sporttaillaan - Syksyn kuulumiset
Hanna-ystäväni blogi syksyn kuulumisista oli oikea hyvänmielen postaus, ihanaa syystunnelmaa. Erityisen mielenkiintoistahan on se, että Hanna on aloittanut monen vuoden tauon jälkeen salibandyn. Minäkin olen taustaltani salibandyn pelaaja, ja sieltä se liikkumisen riemu on jo 12-vuotiaana lähtenyt. Hauskaa myös, että ollaan löydetty Hannan kanssa lukuisia yhtäläisyyksiä, ja niin säbäpeliroolikin sattui yksiin. ;) Toisen hehkutukset salibandytreeneistä saa itsellekin aikaan kipinän rakkaan lajin pariin.. Ne lukuisat muistot lajin parista, huikeeta. Itse taidan tyytyä kuitenkin vain naisten sählyvuoroon.. 



Rimmalaura
Nämä naiset tämän matkablogin takana osaavat kyllä taltioida syksyn kauniita hetkiä. Blogiteksteissä on paljon myös ajatusta, mutta tätä blogia voi katsella vain kuvienkin puolesta ja antaa mielen levätä niin syksyisessä kotomaisemissa kuin muiden maiden vuorien lumossa.

Hillas - Päivä minun kanssani
Candy on the run  - Day in the life
 Nämä postaukset puolestaan on juuri niitä ihania hyvänmielen postauksia, joita luen kovin mielelläni. Päivän kulkua ja ajatuksen virtaa. Suosittelen lukaisemaan näiden ihanien naisten päivänkulkua ja aurinkoisia ajatuksia. 

¨Tässäpä postausta kirjoittaessa on vierähtänyt pitkä tovi, miltei kaksi tuntia. Yhä istuskelen aamutakki yllä. Nyt on aamu-usvakin hälvennyt ja aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Huikea sininen taivas! Taidanpa tästä siirtyä vaihtamaan ulkoilukampetta päälle ja hipsaista ulos lenkille nauttimaan syksyn raikkaudesta. Katsotaanpa millaista ajatuksenvirtaa sitä lenkkeillessä tuleekaan, varmaankin jotain tämänkaltaista.

"Huhhuh mitä maisemat. Tuo syksyn värikirjo, auringonpaiste ja tämä syksyn raikkaus. Ai että, miten ihanaa. Kyllästynköhän tähän luonnosta hehkuttamiseen ikinä..."



  Oikein ihanaa syyspäivää kaikille!

Kommentit

  1. Tosi kiva oli lukea sun ajatusten virtaa! ♡ Arkiset kuulumiset on aina kivoja! Ne tuo lukijan paljon lähemmäs blogin kirjoittajaa! 😊 Ihanaa aurinkoista syysvapaata! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina, eilinen vapaapäivä olikin ihan HELMI! Mutta näinpä juuri, arkisilla ajatuksilla ja päivän pohdinnoilla tulee vielä enemmän aitoutta blogiin. Jatketaan siis näillä aina silloin tällöin :)

      Poista
  2. Hienoa ajatuksenvirtaa! :) Meillä on välillä samanlaisia keskusteluja: "mitä ajattelet?" "en mitään" "en usko, näytät mietteliäältä". Heh. Ehkä me naiset ajattelemme välillä vähän liikaakin, ajattelemme sitäkin, mitä ajattelemme nyt. :D Ainakin mä! :) Siksi välillä on hyvä yrittää tyhjentää mieli kokonaan rentoutumisen myötä.

    Syksy on ihana juttu :) Ei vähiten huikeen "uusvanhan" säbäharrastuksen vuoksi, mutta onhan nää kauniit syyspäivät upeita kerrassaan. <3 Luonto parhaimmillaan, mä sanoisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, totta tuo. Ajattelen sitä mitähän tuo toinen nyt ajattelee..:P On tosiaan välillä hyvä tyhjentää pääkoppaa ajatuksista esimerkiksi juurikin urheilun parissa tai tästä huikeasta syyskeleistä nauttien. Ai että. <3 Olen samaa mieltä, että aurinkoiset syyspäivät ovat niin upeita! Ihana raikkaus ja värikirjo, tykkääään niin paljon. <3

      Poista
  3. Näin aamusi silmieni edessä, järven, kananmunan ja mokkapalat. Olen ihan samanlainen sokerihiiri (godisråtta riikinruotsiksi). Kaapeissa ei saa olla mitään sellaista, joka ei saa päätyä masuuni ;) Kiitos hyvänmielenpostauksestasi <3

    Mieleni teki kommentoida tosi hyvää analyysiä sisältävään postaukseesi juoksun tavoittellisuudesta. Jätin kuitenkin väliin, sillä huomasin olevani kommenteista päätellen vastarannan kiiski. En olisi osannut asettaa sanojani oikein. Turhaa himmailua, sillä tiedän ettei kukaan olisi alkanut rähjätä mulle. Maratonprojektini sattui olemaan juuri silloin herkässä vaiheessa.

    Olen fiilistellyt juoksemalla 29 vuotta ja maratoneilla olen höntsäillyt vuodesta 2000, mutta nyt kerrankin päätin sopivan tilaisuuden tultua kokeilla onko mussa myös toisenlainen juoksijaminä, kelloa, sykkeitä ja tarkkaa ohjelmaa seuraava. Ja olihan siellä. Tiedän, että siirryn jo iänkin pakottamana takaisin fiilisjuoksuun, mutta tunnen, että tämä kivi on nyt käännettävä kunnolla. Niin, ettei mun tarvitse vanhempana jossitella.

    Ihania syyspäiviä ja halaukset Helsingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tämä hyvänmielen turinapostaus oli mieluisaa luettavaa. :)

      On ollut kyllä äärimmäisen mielenkiintoista seurata projektiasi ja tsemppaan todellakin tavoitteitasi kohti! Esimerkkisi huokuu päämäärätietoisuutta, mutta levollista asennetta kuitenkin. Onnittelut edelleen upeasta maratonjuoksusta ja tsemppiä uusiinkiin haasteisiin!

      Hyvää viikonloppua ja halaukset täältä savon sydämestäkin!:)

      Poista
  4. :D Mä välillä kadehdin tuota miesten kykyä nollata aivonsa ajatuksilta totaalisesti. Mä oon myös sellanen kelailija ja pohtia ja mietin aina kaikkia asioita ihan sadalta eri kantilta ja sen takia ajatukset tuntuu laukkaavan välillä ihan tuhatta ja sataa. Nytkin oli hyvä osoitus tästä, kun kysyin avomieheltä, että onko hän miettinyt jotain kisa"taktiikkaa" Vaarojen maratonille? Mä kun olen juossut sen juoksun mielessäni läpi jo sataan kertaan :D Mies totes tähän vaan, että "en oo mitään miettynyt, katotaan sitte juostessa miten lähtee sujumaan" :D Haluaisin kyllä itelleni ees osan tosta asenteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, miehillä on kyllä erinomainen kyky olla ajattelematta mitään. Tosin onhan siinäkin puolensa. Yleensä iloitsen ajatuksenvirrasta, eritoten kun kuitenkin sitä osaa ajatella elämän hyviä asioita.

      Ja voi haha tuo maraton! :P Mulla ei kyllä myöskään ole ollut koskaan mitään kisataktiikkaa, joten ehkä siinä puolessa omaan jonkun aivojennollaus-jutun :D Mutta voi vitsit, niin se vaarojen marakin lähenee! Mun vinkkinä sulle: juokse ja nauti! :)

      Poista
    2. Mies on menossa juoksemaan sitä sataakolmeakymppiä, joten mä aattelin, että olis vähän ees miettinyt, miten lähtee etenemään, jotta paukut riittää loppuun asti. Mutta mitä sitä nyt turhia miettimään :D Tosiaan haluaisin tota asennetta itelleni ees vähäsen.
      Ja kiitos - mun "taktiikka" on nauttia niin paljon kuin mahdollista. Tällähetkellä oon lähdössä matkaan tosi hyvällä fiiliksellä. Sen tietää siitä, että on se "pääsis jo" fiilis :)

      Poista
    3. Huhuh, satakolkyt. Melekosta. :) Tsemppiä teille molemmille ja kutkuttavaa kisaodotusta!

      Poista

Lähetä kommentti