perjantai 9. syyskuuta 2016

Maratonin jälkeinen palautteluviikko

Heipähei! Niin on aika rientänyt jo viikonlopun kynnykselle, Kuopio Maratonistakin on vierähtänyt melkein viikko. Ajattelin kertoa vähän, miten on maratonin jälkeinen palautumisviikko sujunut. Maratonin jälkeen jalat tuntuivat yllättävän hyviltä, eikä kangistumisia tai kipuja onneksi tullut. Kertonee siis, että jalat ovat jo tottuneet iskutukseen, eikä yllättyneet tästä rykäisystä. Ensimmäisen maratonin jälkeen liikkuminen oli kankeaa, mutta tällä kertaa ei tullut sen kummoisempia tuntemuksia, tottakai tyypillistä "tietää jotain tehneensä", mutta ei muuta rajoitetta. Hyvä niin. Kuitenkin pitkän suorituksen jälkeen on tärkeä antaa kehon rauhassa palautua. Pari maratonin jälkeistä yötä meni vähän heräillessä levottomiin jalkoihin, joka kertoi kovasta rasituksesta kropalle. Tärkeää siis rauhassa kuunnella kroppaa, milloin seuraavaan juoksulenkkiin kroppa olisi valmis. Palautuminenhan on yksilöllistä. Itselleni parasta palautumista on kevyt liikkuminen,ja siksi viikon mittaan onkin tullut tehtyä useampikin kävelylenkki.

Henkinen palautuminen on sujunut myös oikein hyvin, tunnen edelleen syvää kiitollisuutta maratonista. Siitä, että elämäntapajuoksu on siivittänyt peruskunnon sen verran kohilleen, että kykenee pitkän matkan juoksuun sen suuremmin valmistautumatta. Olen ylpeä saavutuksestani, hyvällä tavalla. Ylpeydestä saimmekin jutun juurta lähipiirissämme, ja siitä miten ylpeys mielletään usein negatiivisella tavalla. Ikäänkuin asettaisi itseään toisia paremmaksi. Minä en näe sitä asiaa niin, vaan mielestäni kukin meistä saa olla ylpeä omasta itsestään, saavutuksistaan tai mistä tahansa elämän osa-aluesta. Liian paljon ihmiset parjaa omaa kehoaan tai omia elämänsä juttuja. Mielestäni niistä saa olla ylpeä, iloinen ja kiitollinen. On ollut aikoja, kun koko ajan on moittinut kehoaan, itseään ja ollut niin ankara itselleen, jokaisessa asiassa. Nyt sen aika on onneksi ohi, ja haluan olla kiitollinen, iloinen ja ylpeä itsestäni - tällaisena kuin olen. 


Tällä viikolla onkin ollut ihanan kaunis syysviikko ja maisema värjääntyy ruskan sävyihin. Olen tehnyt kävelylenkkejä metsän siimeksessä ja käynyt marjastamassa. Nauttinut syksyn raikkaudesta. Eilinen ilta-aurinko oli niin kaunis ja se sää houkutteli vielä uimaan. Märkäpukuni olikin roikkunut pitkän tovin henkarissa. Henkistä kanttia se hivenen vaati, kun varpaita kasteli jäätävään järviveteen. Ensimmäisen pulahduksen jälkeen veteen kuitenkin tottui ja uin noin vartin verran. Fiilis sen jälkeen oli aivan mahtava. Avovesiuinti on kyllä vaan niin kertakaikkisen huikeeta, ja iloitsen ettei sen aika onneksi ole vielä ohi, vaikka vedet jo kylmeneekin. Vielä tarkenee. :)


Tänään oli vuorossa ensimmäinen juoksulenkki maratonin jälkeen, ja jalat tuntuivat jo hyviltä. Juoksin sen yhdessä ystäväni kanssa. Pikkupoju oli myös mukana rattaissa ja hän koutsasi meitä kauniissa syyspäivässä. Juoksutreffit teki kyllä tosi hyvää, ja jalatkin oli jo hyvin menossa mukana. Edelleen kuitenkin ajattelen, että palautuminen on yhä kesken ja keho vaatii enemmän huoltoa ja huolenpitoa. Rullailut ja liikkuvuusharjoitteisiin panostan vielä erityisen paljon. Myöskin uintiharrastus on kyllä mainio, koska vesi on niin hyvä palauttavakin elementti. Tälläkin viikolla kävin uimassa myös uimahallissa, joka tekee kyllä hyvää koko kropalle.

Nytpä alkaa myös työviikosta palautuminen. Onneksi on viikonloppu, jonka  saan viettää vapaalla! Ihanaa. Luvassa kotihommia, kiireetöntä eloa, syksystä nauttimista ja  4v-prinsessasynttärijuhlaa. Mitähän tuumaisi, jos myös kummi tulisi prinsessa-asuun pukeutuneena? ;)  

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Millaisia palautumisrituaaleja sinulla yleensä on pitkien suoritusten jälkeen? 
Miten sinä määrittelisit sanan "ylpeä" - miellätkö sen positiivisena vai negatiivisena?
Ps. Olisiko teillä joitakin postausideoita, aiheita/kysymyksiä otetaan mieluusti vastaan:)

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä sun palautteluviikko ja se, että kuuntelet kroppaa! ♡ Maraton on kuitenkin aina kova setti kropalle! Olen samaa mieltä, että "hyvällä tavalla" saa ja pitääkin olla ylpeä omista saavutuksistaan! Se on jotenkin niin suomalainen tapa olla toooosi vaatimaton ja vähätellä itseään tilanteessa kuin tilanteessa.Eli ollaan kiitollisia, iloisia ja ylpeitä aina kun siihen on tarvetta! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, kropan kuuntelu on aina tärkeää - eritoten kovan suorituksen jälkeen! Mutta juurikin näin, suomalaiset ovat niin vaatimattomia, ja pelätään varmaankin ylpistymistä. Terve ylpeys, kiitollisuus on kuitenkin kaukana negatiivisesta ylpistymisestä. Ihanaa viikonloppua sinne!

      Poista
  2. Oot kyllä hurja, ex tempore maratonille ja alle neljän tunnin! Mulla on sellainen fiilis että jos ja kun nelosen alitan niin se tulee samalla tavalla, suunnittelematta.

    Sekin on hienoa kun huomaa oman kehittymisensä paitsi kellosta niin myös siitä miten palautuminen nopeutuu ja matkan jättämät vaivat vähenee.

    Ootko suunnitellut jo tulevia tapahtumia ja lappujuoksuja vai annatko hetken mielijohteen ja fiiliksen viedä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mika! Mulle sopii tämmöinen extempore-touhu, kun jotenkin liika suunnitelmallisuus ahdistaa, ainakin vielä. Mutta tottakai myönnän, että pohdin myös että jos näin kevyesti meni maraton erityisemmin valmistautumatta, mitä se olisi sitten suunnitelmallisen treeniohjelman kanssa.. Nooh katsotaan jos joskus innostuu, pitää tuumailla. Nyt tällä hetkellä ei ole vielä tiedossa tapahtumia, mutta eipähän sitä tiiä mitä vielä keksiikään. Juoksukausikin kun näin syksyllä alkaa olla parhaimmillaan :)

      Muttaa totta tuo, että kehittymisen näkee myös tuosta palautumisesta, ja sekös mukavampaa kun ei tarvitse kuukausitolkulla toipua pitkäkestoisista suorituksista. Toki jos vauhti olisi ollut tiukempaa, niin palautuminenkin olisi vaatinut sitten enemmän aikaa.

      Poista