maanantai 17. lokakuuta 2016

Karhunkierroksen vaellus - juonipaljastuksia reitistä

Viime viikon syyspatikoinnilla Oulangan kansallispuistossa oli historian havinaa. Ajatella, että niitä polkuja on tallattu jo pitkä tovi. Karhunkierroksen jalkapatikkareitti Ristikalliolta Rukalle on merkattu jo vuonna 1954. Edelleen poluilla käy vuosittain vierailijoita useita satoja tuhansia, ja Karhunkierros onkin Suomen suosituin vaellusreitti. Itse olen kertaalleen käynyt Karhunkierroksen reitillä toissavuonna, kun osallistuin NUTS Karhunkierroksen 31 kilometrin sprinttimatkalle. Rukalla on tullut käytyä talvella laskemassa muutamaan otteeseen. Nytpä siis oikein innolla lähdin tutustumaan kunnolla ensikertaa tähän maankuuluun vaellusreittiin. Meillä oli aikaa patikointiin kaksi kokonaista ja kaksi puolipäivää, jotka oli myös ajopäiviä. Näin ollen suunnittelimme lähtevämme Ristikalliolta Sallan tien varresta, joka on reitin vanhin lähtöpaikka. Täältä ennättäisimme ensimmäiseen yösijaamme ennen pimeän tuloa. Toinen lähtöpiste sijaitsee Hautajärvellä, ja sieltä kertyy kokonaismatkaa Rukalle 82 km. Ristikalliolta on 72 km. Karhunkierrokselle pääsee kuitenkin liittymään myös monesta muustakin kohdasta, mikäli ei ole aikaa tai mahdollisuuksia patikoida koko reitistöä.

Ensimmäinen päivä: Ristikallion lähtöpaikka - Taivalköngäs 9 km
Rinkat selkään ja matkaan. Fiilis oli hetimmiten mahtava. Ajatus muutaman päivän totaalisesta sulkeutumisesta metsän siimekseen tuntui hektisen syyskuun jälkeen erittäin mahtavalta. Kuuntelimme ihanaa hiljaisuutta ja ihastelimme matkan varrella kauniita maisemia. Polut olivat hyväkuntoisia ja reitti erittäin hyvin merkattu. Oli ilo tallustella. Saavuimme sopivasti ennen auringonlaskua Taivalkönkäälle, jossa olikin meitä jo nuotiotulet odottelemassa. Siinäpä oli ilo istahtaa ruuanlaittoon nuotiotulen loimuun. Illallisen jälkeen kömmimmekin autiotupaan, ja ajopäivän ja muutaman tunnin patikoinnin päätteeksi ei tarvinnut unta kauaa odotella. Edes nurkissa rapisseet hiiret eivät häirinneet matkalaisten unta, ainakaan pahasti. ;)


Toinen päivä: Taivalköngäs - Jussinkämppä 24 km

Taivalkönkäällä yhdistyvät Ristikalliolta ja Hautajärveltä lähteneet reitit ja tästä eteenpäin kuljetaan samaa reittiä. Tässä vaiheessa myös minun polkujuoksijan silmät aktivoituvat katsastelemaan minkäslaista maastoa on täällä tarjolla, jos joskus pidemmillekin reiteille lähtisi juoksentelemaan kevään karkeloissa. Tämä reittipätkä vaikutti kyllä niin hyvältä juoksubaanalta, että erittäin helposti juoksee tällä pätkällä jalat alta, mikäli ei malta menohaluja hillitä. On nimittäin (liiankin?) hyväkulkuista polkua. 
Me ei kuitenkaan olleet tultu juoksemaan, joten edettiin rauhakseltaan ihaillen kauniita metsiä ja harjumaisemaa. Piipahdettiin Oulangan luontokeskuksessa herkullisilla pullakahveilla ja lueskeltiin juttuja reitin historiasta. Jatkoimme matkaa kohti Ansan kämppää, jossa ajattelimme pitää hieman pidemmän lounastauon. Matkan varrella riitti ihasteltavaa ja ihmettelemistä. Täytyy sanoa, että varsin kaunis reitti. Lokakuu alkaa olla sesongin ulkopuolella, joten reitillä tuli vastaan ihmisiä vain harvakseltaan. Hyvin rauhassa saimme hämmästellä Kiutakönkään kuohuja, Oulangan joen kauneutta ja naavaisia puita, joka loi metsään suorastaan taianomaista tunnelmaa. Ansakämpällä lepuuttelimme tovin jalkoja, joissa alkoi jo tuntumaan rinkan paino. Tämän taukohetken päätteeksi jaksoimme jatkaa vielä matkaa Jussinkämpälle.


Yövyimme autiotuvissa, jossa oli näin sesonkiajan ulkopuolella erittäin hyvin tilaa. Tuntui suorastaan luksukselta pitkän päivän päätteeksi sytyttää kaminaan tuli ja viettää jo kovin pimeää syysiltaa lämpöisessä tuvassa. Jussinkämpässä kokkailimme liedellä kunnon illallisen, ja yllätyksenä minulle Heidi kaivoi rinkasta pienen pullollisen kuohuvaa, joka teki illasta vielä speciaalia. Siinä me iloitsimme patikointipäivästä, kauniista luonnon lumosta, raukeasta olosta ja tietysti ystävyydestä.  Yöllä nukuimme taas todella hyvin ja aamuvarhain kuudelta herättyäni kävin usvaisessa aamussa pulahtamassa järvessä, ah sitä jäätävää ihanuutta!

Kolmas päivä: Jussinkämppä - Porontimajoki 23 km

Jussinkämpältä lähtiessä maisema jo hieman muuttui haasteellisemmaksi. Enää ei polkujuoksijatkaan kevyesti läpsöttelisi menemään vaan tuli vaiheita, jolloin sai katsoa jo tiukasti eteensä ettei mätkähdä juurakkoon. Maiseman varrella oli paljon portaita, pitkospuita ja osittain vaikeakulkuista polkua aivan Kitkajoen vierustassa. Ainakin se rinkka selässä tuntui haasteelliselta kivuta vinoja kallioisia kohtia. Lopussa reittiin yhdistyi kuitenkin myös pienen karhunkierroksen reitti, jolloin polut muuttuivat jälleen leveäksi ja tamppautuneiksi. Meillä alkoi jo parin päivän patikoinnit ja sen päiväiset kilometrit tuntua jo jalkapöydissä ja kova pohja ei paljoa mieltä ylentänyt. Täytyi pitää säännöllisesti taukoja, jossa heitti rinkan pois selästä, jotta jalkapöydät edes tovin lepäisivät. Pienen karhunkierroksen (12km) reitistöllä oli lukuisia päiväpatikoijia ihastelemassa syysmaisemaa ja itsekin fiilistelin näissä maisemissa omia juoksutunnelmia. Tämä päivä oli ehkä jaloille haasteellisin, ja siksi olimmekin helpottuneita päästessämme suloiseen yösijaamme, Porontimajoelle. Autiotuvat sijaitsivat aivan kosken tuntumassa, joten ei ollut edes pitkä matka veden hakuun. Saapuessamme autiotuvalle laitoimme tulet kaminaan ja kävimme sahaamassa ja pilkkomassa puita jo seuraavia tulijoita varten. On erittäin ystävällistä, oikeastaan suotavaa jättää halottuja puita valmiiksi itse poistuessaan. Me teimme tämän työn hetimmiten, jotta aamusta ei tarvinnut enää halonhakkuuseen lähteä. Viimeinen yö reitillä - kerran vielä iltatunnelmointia ja hyvää ruokaa. Porontimajoella yöpyi muutamia muitakin, toiset autiotuvassa ja toiset ulkona laavulla. Siinä mekin tovin istuimme nuotiotulen ääressä kuunnellen toisten tarinoita. Mutta kuten tähänkin asti, oli nämä neitoset valmiita jo kahdeksalta yöpuulle ja nyt sentään viimeisen illan kunniaksi valvottiin yhdeksään. ;)





Neljäs päivä: Porontimajoki - Ruka 16 km


Viimeisenä päivänä oli edessä rypistys, josta olin maalaillut itselleni kauhukuvia. Lopulta sain kuitenkin todeta, että pitkät pätkät edettiin metsäautoteillä ja ryteikössä ennen Valtavaaran luonnonsuojelualueelle saapumista, jolloin reitti muuttui kumpuilevammaksi ja myös huomattavasti kauniimmaksi. Tämä päivä oli edellisiä kylmempi ja vaarojen laella näkyi jo huurteisia puita. Muuta sieltä ei nähnytkään synkän usvan peittäessä näkyvyyden. Muutoin harmaus toi maisemaan oman kauneutensa, vaikka jylhät maisemat jäivätkin näkemättä. Reitti oli kumpuilevaa, alas ja ylöspäin menoa. Tiukkaa lyhyttä nousua, loivia rinteitä, ylös-ja alaskipuamista. monia satoja portaita ja muuta mukavaa. Viimeinen nousu, kilometrin matka Rukan huipulle oli myös varsin tylyä, joka sai jalkoihin kiitettävää poltetta aikaiseksi. Siinä hetkessä mietittiin niitä pitkän reitin juoksijoita, että voi moro mikä loppurutistus reitin päätteeksi. ;) Muistanhan jo itsekin sprinttimatkaltani, että tylyä settiä oli loppuun asti luvassa - fiilis maaliin juoksusta sen rypistyksen jälkeen tuntuikin tosin entistä ihanammalta. Rukalle saapuessa oli hymy herkässä, ihanat neljä päivää takana luonnon lumossa! Syyspatikointi näissä maisemissa teki terää, ja harmaudesta huolimatta sää oli erittäin hyvä. Ihanan raikas ja kuiva, joten oli oikein miellyttävä sää patikointiin. Ihana, ikimuistoinen elämys jälleen takana. Näitä lisää, luonnossa on vaan niin parasta olla. <3



Voin lämpimästi suositella Karhunkierroksen patikointia!
Lumoava Karhunkierros, todellakin. Maineensa veroinen - kaunis, hyvinhoidettu ja monipuolinen.

Tuolla reitillä kulkiessa mietin, miten valtavan ylpeitä saamme olla suomalaisina tästä puhtaasta ja kauniista luonnostamme.

Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa. 
Kiitos. <3

6 kommenttia:

  1. Me ollaan tehty se lyhyempi versio n 72 km pari kertaa. Se loppunousu on kyllä tiukka kun alkaa olla energiat muutenkin lopussa ja jalat hapoilla! Ihania kuvia upeista maisemista <3 sait jonkinlaisen vaellyskuumeen aikaiseksi täällä - ehkä vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo reitti oli kyllä niin kaunis! Ja heh kivaa, että vaelluskuume iski. Onneksi pientenkin kanssa pääsee lähimetsiin retkeilemään ennen kuin pidempi patikointi onnistuu:)

      Poista
  2. Huippu postaus!! Kiitos reittikuvauksesta :) On teillä ollut upee reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meillä oli, upea ja ihastuttava reissu!:)

      Poista
  3. Olipa kiva lukea!! Oli varmasti mahtavat 4 päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli. Mieli haikailee takaisin:)

      Poista