perjantai 14. lokakuuta 2016

Luonto hiljenee pian - onko kauneutta kaamosajassa?

Niin monena aamuna olen ihastellut taivaan värikirjoa ja ihastellut maiseman väriloistoa. Nyt herään jo hieman haikein mielin katselemaan avautuvaa maisemaa, ja sitä aamujen harmautta. Pian alkaa kaamosaika, kokoaikainen harmaus. Luonto hiljenee hetkeksi.

Luonnossa oleminen on terapeuttista, koska siellä kulkiessa tulee ajateltua elämää. Luonnon monimuotoisuus, vuodenaikojen ja sään vaihtelut ovat hyviä vertauskuvia elämästä. Ja tämäkin tuleva jakso, kaamosaika kuuluu vaan elämään. Elämäkään ei voi olla yhtä ilon ja onnen huumaa, kirkasta auringonpaistetta. 

Jokin vuosi sitten elin elämäni kaamosaikaa. Olo tuntui ahdistuneelta, päivät harmailta, tuntui ettei päivissä löytynyt auringon pilkahdustakaan. Ahdistuksen tunne alkuun pelotti. Pelkäsin,etten löydäkään enää sitä iloista minää. Tunne oli puuskittaista, pusertavaa tunnetta rinnassa. Olo oli kuin myrskutuulessa huojuvalla puulla, josta revittiin irti kaikki värikkäät lehdet.

Sinä aikana, vaikka kuinka itse olisi halunnut, että asioiden ja tunteiden käsittely olisi hetkessä ohitse, alkaisi auringonpaiste, oli vain hyväksyttävä että tietty ajanjakso on kuljettava läpi. Niine kaikkine harmaine aamuineen, pilvisine päivineen ja sysimustine öineen. 

Ja niin lopulta huomasi, että kaamosaikakin oli tarpeellinen. Sain rohkeutta pysähtyä tarkastelemaan elämää, olemaan rehellinen itselleen ja käsittelemään kaikki tunteet. Olemaan itselleen armollinen ja lopulta myös näkemään, että siinä harmaudessakin on paljon kaunista ja hyvää. 




 Eletyt päivät tuntuu 
Mut kipu on köykäinen kosketus vain
Terassin lyhtyä kiertävä koi
Kipua on, muttei tuskaa
eletyn elämän kolhuja vain
Jotakin totta ja voimaakin
Sydän on ehjä kuitenkin
-Juha Tapio-


Ihanan levollista viikonloppua kaikille!
Antakaa itsellenne ja ajatuksillenne aikaa. <3

8 kommenttia:

  1. Kaamosaika on juuri noista syistä ihanaa. Kesän hektisyys on ohitse ja sitä jotenkin käpertyy positiivisessa mielessä itseensä ja latautuu. Ehkä sitä aurinkoakin osaa arvostaa enemmän kun sitä on vähemmän tarjolla? Ja illalla otsalampun valossa tehdyt lenkit on jotenkin <3. Mukavaa on myös sytyttää pihasaunan ikkunalle lyhty ja polttaa takassa tulta. Kaamos on sellaista tunnelmoinnin aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri Sini. Kaamosajassa on tiettyä ihanaa harmoniaa. Alkuun ajatus taas harmaudesta kauhistutti, mutta lopulta sitä löysikin paljon ihania ja positiivisa puolia tulevasta ajanjaksosta.. :) Ja tunnelmointi on tosiaan parasta tässä loppuvuodessa, kynttilän tuike ja takkatulen loimu. Todellakin. <3

      Poista
  2. Kuvissasi näkyy hienosti kaamosajan kauneus. Hektisen kesän, kirkkaan auringonpaisteen ja syksyn värien jälkeen tekee hyvää hetkeksi huoahtaa ja nauttia hiljaisuudesta. Sulla on upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla, ihanasti kuvasit - hengähdetään hetkeksi ja nautitaan hiljaisuudesta. Ihana. Ja kiitos, kannoin Karhunkierroksella pitkästä aikaa järkkäriä ja kyllä kannatti, ihania hetkiä sai talletettua :)

      Poista
  3. Hienoja kuvia! Kaikki vuodenajat on huippuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvissa on tunnelmaa, ja jokaisessa vuodenajassa omat erityispiirteensä, joista saamme Suomessa nauttia. :)

      Poista
  4. Upeista kuvistasi näkyy, että tässäkin vuodenajassa on paljon kauneutta. Itse asiassa olen huomannut, että kun kaamoksen aikaan lähtee päivällä ulos luontoon, löytyy jonkinlaista valoa, ja kauneutta varsinkin. Kaamoksessa on jotain armollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin Jonna, sisältä katsottuna harmaus näyttää paljon harmaammalta. Valoa ja värejä löytyy erityisesti metsän siimeksestä. :)

      Poista