tiistai 7. helmikuuta 2017

Juoksua fiiliksen mukaan

Vuoden alussa pohdin, josko aloittaisin ihan kunnon tavoitteellisen harjoittelun kohti kevään puolimaratonia. Etsisin ohjelman, jota noudattaisin. Googlettelin ohjelmia ja latasinkin pari. Ei siinä mitään, hyvältähän nuo näytti. Jokin siinä ei kuitenkaan saanut innostumaan. Että juoksukilometrien määrät ja vauhdit olisi ennalta määritetyt. Minulle, fiilisjuoksijalle. En epäile lainkaan, etteikö sillä pääsisi tuloksiin. Taatusti. Mutta entä jos juuri sinä kevyenä hölköttelypäivänä paistaisikin aurinko ja jalat huutaisivat pitkälle lenkille auringonsäteisiin? Entä jos kovana vauhtileikittelynä tuntuisikin siltä, että koko kroppa on niin tyystin uupunut päivän työkuormasta ettei jaksaisi edes jalkaansa nostaa? Ymmärrän kyllä, ettei ohjelman noudattaminen ole varmasti mikään kiveenkirjoitettu, mutta sellainen fiilis minulla siitä tuli. 


Olen muutenkin miettinyt sanaa "fiiliksen mukaan". Silläkin on varmaan monta merkitystä. Vaikka olen pitänyt itseäni fiilisjuoksijana, olen kuitenkin liikkunut monipuolisesti ja juoksen eri mittaisia, pituisia ja tehoisia harjoituksia. Fiiliksen mukaan ei tarkoita minulla sitä, ettenkö miettisi harjoituksen laatua tai tyyliä. Huolehdin palautumisesta ja liikun mielestäni järkevästi huomioiden myös arjen touhinat ja aktiviteetit. Ehkä sitten olen niin itsekäs, että haluan pitää kiinni omasta tavastani liikkua sen sijaan, että noudattaisin jotain ohjelmaa. Ehkä tällä menetän mahdollisuuteni parhaimpaan kehittymiseen, mutta kenties saan jotain tilalle. Juoksun iloa, nautintoa. Ja kyllä minä edelleen pidän kiinni kevään tavoitteestani pinkoa kovempaa kuin koskaan ennen, mutta valmistaudun siihen omalla tavallani. Katsotaan sitten, mihin se riittää. 

Tottakai suosittelen ohjelmaa erityisesti juuri juoksun aloittaneille, jotta on runko jota noudattaa. Itsekin ensimmäiselle maratonille juostessani noudatin juoksuohjelmaa, jossa pikkuhiljaa nostettiin pitkän lenkin pituutta. Ja onhan näitä juoksubloggaajiakin, joilla ollut ihan mieletön kehitys säännöllisen juoksuohjelman myötä. Joten en missään nimessä kyseenalaista sitä, etteikö niistä saisi tehoa. Aivan varmasti. Poppis nimittäin paineli melkein puoli tuntia kovempaa maratonilla kuin koskaan aikaisemmin. Käyhän lukemassa "12 viikon ihme - maratonajasta liki puoli tuntia"  ;) Myös Raita on kirjoittanut viime aikoina Lenkillä pilkkujen kanssa - blogissaan mattotestien tuloksista ja sekin on mielenkiintoista luettavaa. Tärkeintä varmasti juoksuharrastuksessa on juuri monipuolisuus ja sen huomiointi, että harjoittelee erilaisilla rasitustasoilla. Ja toki tämänkaltaiset testit auttavat ymmärtämään, mitkä olisi niitä erityisiä kehittymisen kohteita.

Vaikka minulle ei ole tarkkaa tietoa omista sykealueistani, pyrin kuitenkin huomioimaan tämän kokonaisvaltaisuuden harjoittelussani. Juoksen lyhyitä pyrähdyksiä kevyesti tai reippaasti kävellen, teen vauhtileikittelyitä ja mäkijuoksuja, juoksen pitkää siivua rauhallisesti ja korvaan/ teen lisäksi pitkiä lenkkejä myös patikoimalla poluilla, hiihto- tai pyöräilylenkeillä. Teen lihaskuntoharjoitteita, kehonhuoltoharjoitteita, käyn välillä jumppatunneilla ja huolehdin palautumisesta. Ja kaiken tämän sovellan muun arjen rytmityksen mukaan. Työt vaatii osansa ja myös muu elämä. Henkisen kuormittumisen huomioiminen on mielestäni tärkeää harjoituksen rytmityksessä.


Niin ja sitten jos joku sanoo, ettei saa itsestään irti riittävästi ilman toisten tsemppiä. Siihen minulla taitaa löytyä omaa sisua. Väännän välillä hampaat irvessä mäkiä ylös ja juoksen kovia vetoja. Teen jalkatreenin päätteeksi sata askelkyykkyhyppyä tai "kidutan" itseäni jalkaprässissä. Kyllä, kyllä minä saan itsestäni ihan riittävästi irti. Siksi, koska teen tätä kaikkea itselleni. Taistelen välillä itseäni vastaan positiviisessa mielessä, mutta olen erittäin herkkä myös kuuntelemaan,  jos ei ole kovan treenin aika tai ei oikeasti tunnu hyvältä. Silloin pitää levätä tai palautella. Mielen täytyy ehdottomasti olla siinä mukana. En ole kone, vaan ihminen jonka suorituskykyyn vaikuttaa monet muutkin kuin fyysiset tekijät.

Siispä summa summarum. Nauttikaa siitä mitä teette, omalla tavallanne! Luulen, että se on avain juoksunautintoon ja liikkumisen iloon. Hullaantukaa luonnosta ja keksikää kaikkia ihania tempauksia! Hengittäkää raikasta ilmaa ja lumoutukaa luonnosta.<3 Näin minä teen. Ja fiilisjuoksijan positivinen puoli on se, että välillä tulee sellaisia "huikeita idiksiä", joita lähtee sitten toteuttamaan miltei extempore. Se jos mikä on vienyt minut myös upeiden elämysten pariin. :)

Voin myös tällä omalla suhtautumisellani juoksuun samaistua Endorfiinimetsästäjä-blogin Terhin ajatuksiin postauksessaan "Lenkkikenkäinen työmatkaturisti". "En juokse kilometrien perässä, vaan elämysten perässä. Kerään ilokilometrejä. Juoksen seikkaillakseni. Elääkseni. Nähdäkseni jotain, mitä en muuten näkisi. Ja ennen kaikkea juoksen koska voin." 

Ps. Postauksen kuvat on viime viikonlopulta. Vietin ystäväni kanssa luonnonpäivää Etelä-Konneveden kansallispuistossa patikoiden ja sunnuntaina hullaannuin hiihdosta mahtavassa säässä ja viihdyin laturetkellä 2,5 tuntia. Parasta "peekoota" koko viikonloppu täynnä ;)

Aurinkoista mieltä, keveitä askelia, iloa ja hymyä sekä tsemppiä juoksuun! Nautitaan tästä huikeasta auringonpaisteesta, joka säätiedotuksen mukaan taitaa tällä viikolla paistaa ympäri Suomea! Mahtavaa B)

Mitä mietteitä herätti? Bloggauksen parhaita puolia on vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa, joten jos jotain mietettä heräsi niin laittakaahan kommenttia tulemaan.  

18 kommenttia:

  1. Ajatuksia heräsi :) Lopun summa summarumissa nyökyttelin samanmielisenä, sillä juuri siitä liikkumisessa ja urheilemisessa on mielestäni kyse: jokainen tekee sitä omalla tavallaan, niin kuin itse parhaiten nauttii. En lähtisi arvottamaan erilaisia harjoittelemisen tapoja, yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Enkä näkisi että olet fiilisharjoittelullasi mitenkään itsekäs, ehkä ennemminkin viitseliäs! Näen oman ohjelman noudattamisen paitsi projektina, joka tähtää yhteen tavoitteeseen, mutta myös harjoittelun helpottamisena, kun joku muu ottaa vastuun suunnittelemisesta ja kokonaisuuden rakentamisesta. Jotakin tavoitetta kohti mennessäni en luota pelkästään omaan tietämykseeni, vaan toivon jonkun kokeneemman kertovan, mitä kannattaa tehdä. En minäkään jaksaisi koko ajan treenata orjallisesti ohjelman kanssa, mutta välillä on hauska toteuttaa rykäisy kohti jotain tiettyä kisaa :) Kiireisessä arjessa se on myös ajankäyttöä helpottava tekijä, kun ohjelmantekijälle kertoo omat menonsa, ja treenit suunnitellaan niiden mukaan.

    Mutta parasta on juuri se, että juoksee tai mitä ikinä tekeekään omilla ehdoillaan, juuri niin, että se on itselle kaikkein mieluisinta. Uskon, että harrastamisen hauskuus näkyy kyllä sitten tuloksissakin.

    Teillä on muuten upea talvi siellä Kuopiossa, noita hankia ihailen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä juuri Salla! Kiitos kommentistasi. Toit esiin myös todella hyviä puolia harjoitusohjelman hyödyistä. Kun joku toinen suunnittelee kokonaisuuden, voi itse "vain juosta". :) Kuten lopussa totesitkin, tärkeintä löytää oma tapansa nauttia harrastuksesta, joka pitää motivaation yllä. Mahtavaa myös, että juoksuharrastus on sellainen joka sopii monenlaiselle tyylille :)

      Ja kyllä vain, meillä on tosi upea talvi täällä.. ja viime päivinä onkin saanut nauttia täysillä myös auringonpaisteesta! :)

      Poista
  2. Ihania kuvia, Satu!!

    Minä olen niin tavoiteorientoitunut projekti-ihminen, että valmis ohjelma sopisi minulle varmasti. Testeistä ja kellon tarkkailusta huolimatta minullakaan ei siis varsinaista ohjelmaa ole. Vähän nurinkurista: olen testeillä selvittänyt harjoittelussa hyödynnettäviä tietoja, mutta treenaan silti ilman ohjeita. Minulla on kyllä viikkorunko ja rytmityskin, mutta se on turvaamassa monipuolisuutta, ei niinkään viemässä kohti kisaa X, eikä se perustu oikein mihinkään, oletuksiin ehkä. :D Jos juoksisin täysin suunnittelematta ja mitään miettimättä, juoksisin liikaa ja nykyistäkin enemmän samoilla vauhdeilla. Olen useastikin harkinnut ohjelman kanssa juoksemista, mutta vielä ei ole tuntunut siltä, että olisi sen aika. Ohjelma saisi olla kuitenkin minulle tehty, minun toiveeni ja tilanteeni huomioiva. Joskus sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, mä jotenkin oletin että sulla olisi myös harjoitusohjelma. Mutta toki kyllähän sä luot sen itse huomioiden mittaustulokset, ja on mielenkiintoista seurata projektiasi! :):) Mutta näinpä juuri, kaikelle aikansa. Ehkä sä sitten joskus etsit koutsin itsellesi kohti tiettyä tavoitetta, jos tuntuu mielekkäältä! :)
      Mukavaa viikon jatkoa ja joo ihania maisemia - ihania kuvia!!:)

      Poista
  3. Olen viime aikoina miettinyt, että kyllä juoksemisestakin saa tehtyä vaikeaa, jos liian tarkkaan seuraa kaikenlaisia ohjeita ja ohjelmia. Minä ainakin olen luonteeltani sellainen, että ahdistun, kun en tiedä, teenkö asioita oikein vai en. Ahdistuessa pitäisi muistaa, että tärkeintä on nauttia tekemisestään ja onnistumiseen on kuitenkin monta tietä.
    Minä seuraan juoksuohjelmaa, koska ilman ohjelmaa tyydyn helposti lönköttelemään mukavuusalueellani aina samoilla vauhdeilla. :) Yritän kuitenkin huolehtia, että tekemisessä säilyy rentous.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jonna ja kiitos kommentista. Minä ainakin ajattelen, että koska kyse on harrastuksesta, on tärkeää juurikin että nauttii tekemisestään ja etenee askel kerrallaan. Meitä on moneksi, ja harrastustyylit - määrät - tavat ovat kullakin erilaisia. Kyn lähtee pienin askelin eteenpäin, oppii myös kuulostelemaan mikä on itselleen sopivin tapa harrastaa. Juoksuohjelman noudattaminen on juuri monipuolisuuden asia oikein hyvä asia, ja antaa tekemiselle runkoa. Ja kuten totesitkin, tärkeinä on että tekemisessä säilyy rentous ja juoksuilo. :) Joten sitäpä sinullekin toivotan, iloista mieltä juoksuharrastuksesi parissa!:)

      Poista
  4. Niin paljon samoja ajatuksia kuin mullakin! Aika fiiliksen mukaan mennään täälläkin, mutta pyrkien kuitenkin järkevään ja tavoitteita kohti menevään harjoitteluun! :) Pääasia, että löytyy itselle se mieleinen tapa liikkua ja harrastaa! Uskon, että sun tapa vie sut tavoitteeseesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä juuri Karkki! Toivon tosiaan, että tällä fiilismeiningillä saavutan myös tiettyjä tavoitteita. Pääasia kuitenkin tosiaan että mielekkyys ja ilo säilyy! :) Ihanaa viikon jatkoa sinne auringon alle!!! <3

      Poista
  5. On ehkä itsekästä olla toteuttamatta ohjelmaa ja nauttia juoksusta, mutta onhan sekin itsekästä toteuttaa ohjelmaa? Loppujen lopuksi ohjelman noudattamistakin tehdään vain itselleen. Mun mielestä on tärkeintä tehdä tätä harrastusta sydämellä, joten pidä oma linjasi! :) Ohjelman noudattamisessakin on varmaan useita tapoja; jotkut noudattaa sitä orjallisesti, toiset ottavat esim. päätreenit (vk-lenkkien ideat ja pitkien lenkkien kestot ja vauhdit) ohjelmasta. Tärkeintä kehityksen kannalta on varmaan löytää ne monet eri juoksuvauhdit eli juosta tosi hitaasti ja taas itselleen kovaa vaihdellen ja muistaa riittävä palauttelu! Eli olen sitä mieltä, että fiskuilla valinnoilla voi varmasti kehittyä myös ilman ohjelmaa :) Ja kaikkiahan ei kehittyminen samalla tavalla edes motivoi, joten tärkeintä minun mielestäni on löytää ne lajit ja tavat harrastaa liikuntaa, jotka kantavat läpi synkkien ja raskaidenkin päivien! Juoksuniloa sulle, Satuseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanna, kiitos. Ja jep, Nyt kun olen näitä kommentteja lueskellut ja ajatuksia puntaroinut, niin olen tajunnutm että onhan mulla ns. runko koko ajan, jota huomioin harrastuksessa. En vain suunnittele tarkasti etukäteen, miten etenen kohti tavoitetta, mutta huomioin juuri mainitsemasikin osa-alueet harjoittelussa. :) Eli fiiliksellä fiksusti etteenpäin, nauttien matkanteosta! :) Ja jepjep, kyllä juuri juoksu kantaa synkkinä ja harmaina päivinä, auringonpaisteessa ja räntäsateessa. Kai siis se jokin sydän tosiaan sykkii juoksulle, kun ei minua tarvitse patistaa juoksemaan. :D

      Poista
  6. Kuulostaa hyvälle ja juuri tuo on myös oma tavoitteeni: treenata fiiliksen mukaan! Tällä hetkellä minun kohdallani systemaattisesta kestävyysurheilutreenaamisesta on kuitenkin niin kauan aikaa, että katsoin fiksummaksi ottaa valmiin juoksuohjelman treenirungoksi HCR:lle treenatessa. Tämä on mielestäni hyvä tapa saada käsitys treenimääristä, treenien tehoista, lepopäivien ja treenien suhteista, ... ja myös uusista treeneistä! Tykkään mennä useissa asioissa "fiiliksen mukaan", mutta ehkä saatankin olla sen verran systemaattinen, että ennen kuin pystyn mennä "fiiliksen mukaan", minulla täytyy olla tietämystä aiheesta. Monet siis varmasti ymmärtävät "fiiliksen mukaan" eri lailla.
    Joka tapauksessa hyvä postaus, kun herätteli ajatuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä. Juoksuohjelma tuo hyvän pohjan harjoittelulle ja antaa lisää tietämystä, miten tavoitteeseen kannattaa edetä. Tajusin kommenttisiasi lueskellen, että tosiaan.. minulla on jo jonkin verran tietämystä aiheesta, jotta osaan itse muodostaa fiiliksen mukaan menevän harjoittelu-rungon itselleni. :) Tsemppiä treeniin ja kiitos kommentistasi. Juoksuiloa! :)

      Poista
  7. Olipas taas ajatuksia herättelevä kirjoitus.. =)

    Itse ajattelen, että tärkeintä on löytää motivaatio eli se sisäinen voima, joka saa meistä jokaisen liikkeelle. Se voima syntyy ja jalostuu erilaisissa ihmisissä eri tavoin, riippuen heidän arvoistaan ja persoonastaan. Joku ihminen syttyy kilpailusta ja pelaamisesta, siitä että saa haastaa ja olla haastettavana, kokeilla rahkeitaan. Toinen motivoituu tavoittelemaan niitä rasituksen ja väsymyksen sekä hyvänolon tunteita joita liikunta saa aikaan. Yksi haluaa haastaa itseään muiden sijaan ja haastaa itseään, hän asettaa tavoitteita ja mittaa suorituksiaan. Yksi nauttii melkein mistä vain kunhan saa tehdä yhdessä toisten kanssa. Yksi nauttiinopeista ja voimakkaista suorituksista ja toinen taas hitaista ja pitkäketoisista jne. Kaikista tärkeintä minun mielestäni on löytää motivaatio tekemiselleen eli tykätä siitä mitä tekee.

    Kaikille ei sovi samanlainen tapa toimia ja samaan päämäärään voidaan päästä hyvin eri tavoin. Tuskin kukaan toinen voi sanoa, mikä menetelmä toiselle sopii kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta parheiten. =) Kehityksen kannalta jokin menetelmä voi olla tehokas, mutta onnistuuko sen toteutuss ja säilyykö mielekkyys - ne ovat sitten toinen asia.

    Sinäolet treenannut hienosti! Monipuolisesti ja omaat vahvuuden kuunnella omaa kehoasi. Tätä taitoa ei kaikilla ole. He (minä mukaan lukien) eivät osaa tunnistaa levännyttä kehoa, aikaa palautella tai tunne voimapäiviään ja hyvää hetkeä itsensä haastamiselle. Silloin on hepompi tarttua valmiiseen ohjelmaan. Mutta tiedän, että minunkin pitäisi vaan reilusti kuunnella itseäni paremmin, miltä tänään tuntuu..?

    En tiedä osasinko kirjoittaa ajatuksiani niin kuin halusin, mutta olen samoilla linjoilla kanssasi. Jotta tämä kaikki onnistuu niin täytyy alkaa etsimään itseään, kuunnella ja tunnustella, mistä minä pidän, miltä minusta tuntuu ja mikä saa minut hyvälle mielellä? Uskoisin että etsimällä vastauksia noihin kysymyksiin ei voi pahasti eksyä.. ?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marika kommentistasi! Mitäpä tähän enää lisäämään :) Ja kuten sanoit, tärkeintä löytää se oma mielekkäin tapa harrastaa. :) Nautitaan kukin tavallamme tästä upeasta juoksuharrastuksestamme. Oikein ihanaa viikonjatkoa ja viisautta myös kropan kuuntelemiseen!<3

      Poista
  8. Voi että, olen kyllä puhtaasti kateellinen tuosta taidostasi kuunnella itseäsi ja kroppaasi. Sitä täällä vasta harjoitellaan. :) Tosi vaikea sanoa että onko tämä fiilis nyt vaan pientä toimistoväsymystä joka lähtee kun vähän ravistelee, vai pitäisikö jättää treenit väliin ja ottaa lunkimmin? Mutta vähitellen sitä kehittyy.

    Sinulla on varmasti tuo kokemuskin tosiaan vahvuutena etkä välttämättä tarvitse sitä ohjelmaa. Vaikka voihan niistä ottaa evästyksiä lukaisemalla erilaisia ohjelmia lävitse ja miettiä josko sieltä tulisi niitä "hienoja idiksiä"? Loppujen lopuksi kukin treenaa tavallaan ja se itselle paras systeemi pitää vain opiskella.

    Sain itse viime vuonna tästä asiasta hyvän oppikoulun. Harjoittelin hitaasti etenevällä ja paljon matalasykkeistä treeniä sisältävällä ohjelmalla kevään NUTS karhunkierros -tapahtumaan 31 km:n matkalle. Ohjelma sopi minulle tosi hyvin, en saanut mitään vammoja eikä matkalla iskenyt mitään taisteluväsymystä. Myös kisa sujui hienosti vaikka otettiinkin tosi varman päälle ja rauhallisesti. Tämän jälkeen ajateltiin tähdätä elokuulle kokopitkälle maralle ja muutettiin treeniä huomattavasti vauhtipainotteisemmaksi. Mulla alkoi kroppa krakaamaan, väsytti, tuli flunssaa ja kaikki meni huonosti. Vasta jälkeenpäin tajusin että se juoksuohjelma oli siihen tilanteeseen liian kuormittava ja ehkäpä ylipäänsä tällainen vauhtitreenaaminen ei passaa minulle. Olen sellainen pitkänmatkanjutaaja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini kommentistasi! Aina ei kotona osaa aavistaa, onko sen hetkinen fiilis "toimistoväsymys" vai muuta.. Lenkin aikanakin voi vaihtaa joko kävelyyn tai rauhallisempaan menoon, jos oli jotain muuta ajatellut. Väkisin ei kannata repiä. Mutta kyllä vain, taitoa kertyy sitten. Itsensä kuuntelemiseen liittyy myös ihan perustarpeiden pohdinta. Esim. rankka yövuoro - ei rankkaa treeniä seuraavalle päivälle jne.

      Mutta olet aivan oikeassa, että ohjelmista voi nappailla hyviä vinkkejä. Näin kyllä yleensä teenkin. Selailen treeniohjelmia läpi ja otan vinkkejä talteen. :)

      No olipas sulla nyt viime keväänä tosiaan aikamoinen oppikoulu. Mutta varmasti näin jälkikäteen paljon viisaampi ja nyt sitten kevään koitosta kohden maltillisesti!:) Ja sehän onkin sulla se ultra edessä, niin pitkät ja rauhalliset lenkithän sitä korostuu. Oikein hyvää viikonloppua ja tsemppiä treeneihin!:)

      Poista
  9. Ihana postaus. Tästä tuli hyvä mieli :) Mä olen viimeaikoina löytänyt juoksun ilon ja tuon fiilisjuoksun uudelleen. Omia juoksulenkkejä on viime aikoina ohjannut sellainen ajatus, että fiilistelen menemään niin pitkälle kuin huvittaa ja lopetan kun ei enää huvita. :D Toki haastankin itseäni välillä, mutta johtoajatuksena on silti sellainen "ei paineita" juokseminen. Tällä hetkellä minua ei kauheasti haittaa se, vaikken kehittyisi. Lenkit ovat enemmänkin ilon ja hyvän fiiliksen hakemista kuin mitään muuta. Juuri tänään huomasin sen, että juostessani kaikki negatiivisuus häviää minusta. Lenkkien jälkeen asiat on vähän paremmin kuin ennen. Sanoisin, että tällöin on kaikkein tärkein tavoite saavutettu. :)
    Juoksuohjelmia olen mäkin yrittänyt välillä noudattaa. Oikeastaan joka kerta huonoin tuloksin. Vaikka todennäköisesti ohjelmaa noudattamalla kehittyminen olisi ollut parempaa, niin en silti vaihtaisi fiilislenkkejäni mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Suhtautumisesi juoksuun kuulostaa ihanan rennolta ja hyvää mieltä tuottavalta! Itsellekin juoksu on juuri tuota, ilon ja hyvän fiiliksen hakemista ja ehkä juuri sen takia fiiliksen mukaan juokseminen sopii minulle paremmin :)
      Leppoisaa sunnuntaita ja ilokilometrejä jatkoonkin!

      Poista