lauantai 11. maaliskuuta 2017

Nuku yö ulkona - talvipatikointi Tiilikassa

Alkuviikosta lähdimme ystäväni kanssa parin päivän retkelle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Pääsimme viimein toteuttamaan yhteisen haaveemme, nukkua talvella yö ulkona. Valitsimme yösijaksemme pikkuisen ja suloisen autiotuvan, jossa oli kamina. Joten ihan extremeen ei lähdetty. Parin päivän reissu, "yhden yön irtiotto arjesta" teki niiiiin hyvää. Erityisesti kun meitä siunattiin niin upealla säällä, ettemme malttaneet olla hämmästelemättä sitä kauneutta ja auringonlämpöä, joka kutitteli poskipäitä. Kevät. <3


Kuten lukijani varmasti tiedättekin, olen niin lumoutunut luontoon. Ihmisen on vain niin hyvä olla luonnon keskellä. Ulkona on todellakin perillä. 

Tämä talvipatikointi oli minulle elämäni ensimmäinen. En ehtinyt kovin hyvin valmistautua lähtöön ja edellisenä iltana rinkkaa pakatessa mietin, että mitähän kaikkea tarvitsenkaan mukaani. Pakkasin mieluummin nyt enemmän kuin vähemmän. Pahinta on, jos on kylmä. Pakkasin rinkkaan toppavaatetuksen, kuivan aluskerraston, vaihtosukat,pipon ja huivin sekä paksun fleecen. Ajatuksena, että koko kerraston saa vaihdettua kuivaksi kun pääsee autiotuvalle. Lumikenkäillessä tulee kuitenkin lämmin. Lisäksi yöpymiseen minulla oli mukana makuualusta ja kaksi makuupussia, koska en omista talvimakuupussia. Toinen oli 3:n vuodenajan makuupussi ja toinen kevyt kesäpussi. Näiden lisäksi ensiapulaukku ja avaruuslakana varmuuden varalta. Avaruuslakanaa kuljetan myös mukana niin hiihtoretkillä kuin kesäisin polkujuoksulenkeillä. On hyvä muistaa varautua mahdollisiin tapaturmiin matkan varrella! Tämän lisäksi tietysti ruoantekoon tarvittavat tarpeet, eväät ja juomista. Tulitikut, vessapaperia, otsalamppu jne. tarpeellinen pieni sälä. 

Meillä oli suunnitelmana kulkea noin seitsemän kilometrin matka lumikengillä autiotuvalle. Rinkat selässä lumikengät jalassa ei kovin helppoa ollut, varsinkin kun lumi upotti aika huolella. :) Edettiin rauhakseltaan, kiirehän meillä ei ollut minnekään. Lähdimme matkaan iltapäivälle, joten saimme ihastella matkan varrella auringonlaskua. Olimme kuitenkin suunnitelleet lähtömme siten, että ehdittäisiin autiotuvalle valoisan aikaan, kuten ennätettiinkin.


Aloimme valmistamaan trangialla illallista ja höpöteltiin niitä näitä. Nautittiin hiljaisuudesta, kaminan lämmöstä ja  ihasteltiin kuutamoa. Retkellä on kyllä niin parasta, että ollaan niin perusasioiden äärellä, ilman minkäänlaisia ärsykkeitä. Ei tarvitse mennä minnekään ja puhelimenkin datayhteys pitää laittaa pois päältä, jotta varmasti akku kestää, mikäli puhelinta tarvitsee. Erittäin virkistävää ja vapauttavaa! Olla todellakin siinä hetkessä. Tässä ja nyt. Pidimme kaminassa pientä tulta läpi yön. Kroppani näytti olevan hyvä kaminamikko, kun aina tulen hiipuessa havahduin pieneen kylmyyteen ja lisäsin klapin kaminaan. Päivllähän oli vain pari astetta pakkasta, mutta pakkanen yltyi yöksi pariin kymmeneen. Nukuimme kuitenkin varsin hyvin, toki välillä heräillen mutta kroppa sai kuitenkin levätä. Ainahan puutasolla nukkuessa tuo haasteensa asennon löytäminen, kun ei oikein kyljellään pysty nukkumaan. Mutta pieniä juttuja lopulta, kyllä se uni maittaa ulkoilun jälkeen.Eikä se nyt kovin vaarallista ole, jos yksi yö menee vähän harakoille. Onhan retkeilyssä kuitenkin oma ainutlaatuisuutensa. 

Etenkin se, kun aamulla saa herätä tällaiseen maisemaan. Hyppäsin kuuden aikaan ylös ja puin toppavaatetuksen päälle ja menin lumoutumaan luonnosta. Ai että. <3


Tämän jälkeen nautiskeltiin aamupuuroa auringon kunnolla noustessa. Pieniä elämän onnenhetkiä.


 Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet, keitimme lumesta vedet termariin paluumatkalle, siistimme autiotuvan ja lähdimme takaisin tallustelemaan. Nauttimaan jälleen auringosta, joka sai hymyn huulille ja sydämen sykkyrälle. <3 Olimme nyt niin onnennaisia, kun sää meitä suorastaan hemmotteli. 


Nenä pisamilla, posket punaisina ja mieli virkeänä saimme lähteä alkaneeseen viikkoon onnellisena jälleen yhdestä yhteisestä elämyksestä. <3 Osallistuin muuten partioaitan naistenpäivän kuva/tarinakisaan, ja satuin voittamaan (Huikeeeeta!!) lahjakortin partioaittaan tällä tarinalla.

"Neljä vuotta sitten Heidi kutsui minut mukaansa Kebnekaisen vaellukselle. Minä suostuin tietämättä vaelluksesta yhtään mitään. Vaikka Kebnekaise veroittikin kaikki varpaankynteni ja matka oli paikoin kivulias, sai se elämys sttymään tälle lajille, retkeilylle. Rakkaus luontoa kohtaan vaan vahvistui. Sen jälkeen olemme saaneet kokea yhdessä lukuisia ihania hetkiä luonnonlumossa, viimeisimmäksi upea yhden yön irtiotto arjesta Tiilikkajärven kansallispuistossa."

Hyödynnän lahjakortin oman rinkan ostoon ja olen valmis jälleen uusille seikkailuille. 

Vielä ehtii tovin nauttia talvesta, täällä "sukella talveen"-blogipostauksessa koostetta aikaisempien vuosien elämyksistä talven ihmemaassa.

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa ulkoilusta, retkeilystä ja pienistä arjen elämyksistä! <3 

Oletko sinä nukkunut talvella yön ulkona? Milloin kävit viimeeksi retkellä? :) 
Jaa halutessasi omia luontoelämyksiä kommentiboxiin. 
Lumoudutaan yhdessä luonnosta. 

9 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ihan itsekin innostuin luontoon lähtemisestä, jos ei noin pitkälle retkelle, niin edes päiväksi haluaisin jonnekin luontoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on kyllä niin lumoava, joten todellakin kannattaa lähteä! Pienikin hetki luonnossa tekee niin hyvää. <3

      Poista
  2. Voi miten kaunista! Olen jo jonkin aikaa haaveillut luontoretkestä, johon kuuluu yöpyminen jollain autiotuvalla, mutta vielä se on vain haave. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana haave. Toivottavasti joku kerta toteutuukin. Autiotupia löytyy monista paikoista, joten ei kun vain koluamaan lähialueen luontokohteita ja laittamaan haaveita toteen. <3

      Poista
  3. Ihana kertomus!! <3 Tosi kiva kun pääsitte kokemaan talvisen retkiyön ja vielä noin upeissa maisemissa ja keleissä. Seuraavaksi sitten teltassa! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini, anna varuste- ja muita vinkkejä talvella teltassa/laavussa nukkumiseen. Täällä päin ei ole autiotupia :)

      Poista
    2. Joo! Itseasiassa Sini ajattelin, että seuraavan kerran laavussa. Kun en omista vielä telttaa :D Ja jep, täälläkin otetaan varustevinkkeja vastaan. Tosin Hannallekin tiedoksi, sen mitä olen ymmärtänyt. Riittävästi vaan huomiota siihen, että eristää sitä makuusijaa alta sen mitä pystyy. :) Makuupussiin sulloutuneena voi sitten ihailla tähtitaivasta. Ehkä pakko kokea se vielä tässä kevättalvella.... :)

      Poista
  4. Ihana hetki! Ja ihana kevättalvi! Minä niin rakastan tätä vuodenaikaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan niin upea vuodenaika. Valoisuus lisääntyy ja luonto herää eloon. <3

      Poista