maanantai 17. huhtikuuta 2017

Luonto ja ihmiskohtaamiset puhuttelee / Pääsiäinen Lapissa

Terveisiä Lapin lumosta, erämaan rauhasta, valkoisten hankien loisteesta. Vietimme pääsiäisen Hetassa, tunturien tunnelmassa ja voi miten nautinkaan. Luonto on vain niin häkellyttävän upea, ettei sanat edes riitä kertomaan.. Luonnossa kulkiessa tulee miettineeksi niin paljon asioita, ja luonnon monimuotoisuus puhuttelee. Luonnossa sielu todellakin lepää. 

Vietin aikaa paljon hiihdellen Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, sillä välin kun miehet olivat kalassa. Olin niiiiin häkeltynyt latujen kunnosta ja niistä maisemista, joissa sain hiihdellä. Tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että tammikuussa päätin antaa hiihdolle mahdollisuuden. Ja minkä innostuksen sainkaan ostaessani vapaan tyylin sukset. Ja kyllä kannatti, koska sen myötä talvikin sai ihan uuden merkityksen. Miten upeaan elämykseen hiihtokauteni saikaan nyt päättyä. Hiihtelyyn tunturien tunnelmassa. Hykertelin laduilla onnellisena ja kiitollisena. Voi miten ylpeä olinkaan itsestäni, kun uskalsin laskea alamäkiä, joita kovasti pelkäsin. Voitin suorastaan itseni ja oli kyllä mahtava huomata, että minä alan hallita suksia, eikä sukset minua. ;)  Pieniä asioita joillekin, isoja juttuja minulle. Niin sitä vain rohkeasti mennään kohti uusia haasteita. 

Asetin itselleni myös pienimuotoisen haasteen Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Mikä olisikaan parempi tapa ylistää Suomen luontoa kuin hiihdon parissa. MM-kisoissa näimme kuinka Suomi syttyy edelleen hiihdosta, ja se yhdistää kaikenikäisiä ihmisiä. Laduillakin iloitsin siitä, miten paljon tapasikaan eri-ikäisiä ja kokoisia ihmisiä. Kaikki mahtuvat samoille laduille, hymy huulilla. Koetin josko voisin hiihtää pääsiäisen aikana sata kilometriä. Kilometri joka vuodelle. Ja se onnistui. Kolme hiihtoa, yhteensä sata kilometriä. Viimeisenä päivänä palauttelin kevyessä maastossa, jääladuilla. Annoin vauhdin viedä ja nautin priimakuntoisista laduista. Kohtasin 25 kilometrin paikkeille iäkkään herrasmiehen, joka sanoi minulle " voi kuinka tuo sinun hiihtosi näyttää kevyeltä, kuin höyhen konsanaan." Voi minkälaisen hymyn hän saikaan huulilleni. Kevyeltä se ei enää nimittäin tuntunut. Tuo kommentti sykäytti, ei tainnut tietääkään. Sain suorastaan siivet selkääni ja kummasti lisää virtaa. Ihana pappa, syvä kiitos. Ei hän tiennyt, että tammikuun alussa olin kohdannut toisenlaisen herran laduilla, joka kommentoi kaatumistani. "näki jo kaukaa, ettet ole hiihtänyt kovin paljoa.." Lienee hänen tarkoitus oli olla kohtelias ja varmasti tarkoitti hyvää, mutta minua tuo kommentti silti satutti. Juuri aloittaneena, innostuksissani sotkeuduin suksiini ja mätkähdin maahan. Siellä romppeita kerätessäni kuitenkin totesin, että "Juu en ole hiihtänyt, mutta minä opettelen..ja minä yritän.." Sanat jäi hieman kalvamaan mieltäni, mutta päätin etten anna moisen lannistaa. Kaatumiset kuuluu asiaan ja kyllä ne sukset aikanaan paikkansa löytää, vaikka meno hessuhopomaiselta näyttääkin. En välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Minä ainakin yritän. Ja onneksi yritin. Sillä olen saanut kokea upeita elämyksiä.

Nämä kohtaamiset muistuttivat siitä, miten tarvitsemmekaan rinnalle niitä, jotka tsemppaavat ja kannustavat. Miten kannustavat sanat auttavat. Toisaalta muistuttaa myös siitä, että matkan varrelta löytyy myös niitä lannistajia ja maahan painajia. Niitä, joiden sanat satuttavat. Mutta ei anneta niiden lannistaa tekemistämme. Uskotaan itseemme, uskotaan siihen että sinnikäs työ palkitaan. Oli sitten kyse urheilusta tai elämän muista haasteista. Usko ja luota itseesi. Sinä pystyt. Niin minäkin uskoin siihen, että minä pystyn. Tammikuussa keräilin niitä suksia laduilta ja mätkähdin kerta toisensa jälkeen maahan.. Ja nyt pääsiäisenä hiihdin perjantaina 31 kilometriä erämaaladuilla ja  hieman jo vaihtelevassa maastossa.  Lauantaina 40 kilometriä minulle haastavassa maastossa. Välillä piti tosissaan puhallella ylämäissä (huhuh!) ja sunnuntaina 30 kilometriä kevyttä jäänautiskelua. Suomi 100 vuoden kunniaksi sata kilometriä hiihtoa ja yksi kilometri vielä jo ensi vuodelle. Oodi Suomen luonnolle ja upealle uudelle hiihtoharrastukselle! <3

Yhtä soittoa en tietenkään joka kerta hiihdellyt, sillä tottahan toki laturetkiin evästauot kuuluu.. Autiotupien tunnelma ja loistokkaat maisemat. Ai että. Nautin. Ja myöhemmin vielä odotti miesten kalaruuat. Kyllä sitten illalla posket punaisina, makuupusiin sulloutuneena oli mukava kellahtaa unille erämökin hiljaisuuteen. Taustalla kuului vain tulen ritinä kaminassa. Täydellistä.
Satumainen pääsiäinen. <3


Ja jälleen kerran voi todeta. Kiitos elämä. Kiitos Jumala. Sydän huokuu kiitosta. 
Ihanaa alkanutta viikkoa! Toivottavasti teillä oli ihana pääsiäinen. Tsemppiä haasteisiin, ja vielä kerran. Usko siihen, että sinä pystyt. <3

Mitä mietteitä heräsi? Millaisia pääsiäistunnelmia teillä oli? Hauskaa oli muuten instapäivityksistä huomata, että eteläisessä suomessa on ihan vehreää, kun Lapissa on vielä täydellinen kevättalvi. Kyllä meidän Suomi on vain niiiiin upea.

12 kommenttia:

  1. Näiden aivan ihanien kuvien myötä huolestuneena mietin että millaiset hanget on muutaman viikon päästä luvassa Rukalla. :D Tulipa melkoinen lapin kaipuu, varsinkin kun yleensä on tähän aikaan käynyt jonkun hiihtovaelluksen/valjakkoajelun lapissa. Meillä meni pääsiäinen "etelässä" ystäviä nähden ja puolison kanssa lomaillen. Oli kyllä oikein mukavaa sekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lappi oli kyllä kertakaikkisen ihana. <3 Tallinnassakin olisi mukava piipahtaa muuten joku kerta. Mutta joooo, eipä tullut mieleenkään että tämä luminen talvi ja kolea kevät voikin tosiaan aiheuttaa haastetta karhunkierroksen juoksullekin. Liekö kaikista paikoista lumet vielä ehtii sulaa? Noooh asenteella eteenpäin :)

      Poista
  2. Huh mikä määrä hiihtoa, sielläkin on siis selvästi käytetty loma ja pitkät vapaat hyödyksi :) Kunto varmasti kiittää, tuollaiset pitkät matalatehoiset ulkoilut tekee ihmeitä.

    Ja jo vain on upeita maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapissa oli niin mahtavat hiihtobaanat ettei malttanut poissa pysyä. Oli kyllä nautinnollista ja kuntokin varmasti tykkää. Tosin lauantain hiihtoa en kyllä kovin matalatehoiseksi kutsuisi, heh. Mutta tykkäsi se kunto varmasti siitäkin. ;)

      Poista
  3. Ahh, no kuulostaa kyllä aivan ihanalta ja satumaiselta!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se todella olikin! Satu talven ihmemaassa. <3

      Poista
  4. Kuulostaa suorastaan täydelliseltä pääsiäiseltä! Juuri mietin, että tänä talvena en taida enää suksille päästä, mutta nautin kyllä siitä, kun saan juosta sulilla teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se kyllä olikin! Minä olen sitten hiihtänyt sinunkin puolestasi, mutta nyt itsekin alan täällä savon nurkille kaipaamaan myös sulia teitä, ja erityisesti polkuja. Metsässä on vielä vähän liikaakin lunta, joten kevät tule jo. :)

      Poista
  5. Ihanan täydellinen pääsiäinen!! Vielä onneksi täällä koti-Savossakin pääsi pääsiäisenä hiihtämään ja kävinpä tänäänkin jäällä sivakoimassa. Huomenna jos lopettaisi laskettelukauden Tahkolla. Rinteethän siellä on vielä ihan huippu kunnossa!! Vähän kaihoisasti kyllä lopetan talviurheilukauteni täällä kotikonnuilla. Tavallisesti olen tulevan viikon viettänyt Lapin kevät hangilla, mutta nyt se ei valitettavasti ole mahdollista. Muutenkin olen hieman ristiriitaisin aatoksin... Odotan ja rakastan kesää, mutta samoin myös tätä kevättalvea! En haluaisi vielä tästä luopua... mutta onneksi meillä on täällä ollut tosi hyvä talvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on meitä savolaisia lykästynyt, kun on ollut niin mahtava talvi, hanget ja ladut. Vielähän sitä tosiaan hiihtämäänkin pääsisi. Tunnistan samat ristiriitaiset aatokset, mutta nyt kyllä itse jo kovasti alkaisin kaivata kevättä ja erityisesti sulia metsäpolkuja. Sen verran polkujuoksuvarpaat alkaa jo kutitella :) Oikein ihanaa kevättä!

      Poista
  6. Sinulla on selvästi ollut onnistunut pääsiäinen! Ahvenet kyllä näyttävät niin hyviltä kuin varmana myös maistuvat! :P

    Kyllähän se hiihtotyyli varmana jos kenelläkin on hukassa syksyllä kun taas kesän jälkeen kokeillaan suksitten päällä tasapainoilua. Äkkiä sen aina meinaa unohtaa, että miten näillä nyt mentiinkään silleen "sievästi". Marraskuussa kun useimmiten aloitan hiihdon tauon jälkeen (ja monesti sattuu kuiva pakkaskeli) niin suosiolla menen iltahämärissä hiihtämään ettei vaan kukaan sattuisi samaan aikaan olemaan ladulla. Tervanjuonnilta se aina aluksi tuntuu, mutta kevää kohden homma vain paranee enkä keväällä muuta parempaa enää tiedäkkään kuin hiihto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäinen oli kyllä loistava, ja ahvenetkin maistuivat :)

      Ja tottahan tuo, että varmaan jokaisella hakee tasapaino aina paikkaansa kautta aloittaessa. Ei siis ihme, että minullakin joka vasta aloitin koko vapaan tyylin hiihdon tänä talvena. Kevättä kohti se tosiaan parani ja hiihto oli kyllä kerrassaan nautinnollista pääsiäisenä. :)

      Oikein mukavaa kevään jatkoa!:)

      Poista