perjantai 21. huhtikuuta 2017

Millä mielin HCR:lle?

Puolitoista viikkoa vappuun. Kolme viikkoa Helsinki City Runiin*. Reilu kuukausi kesäloman alkuun. Whaaat. Mihin aika lentää? Kaamosaika selätetty, vuodenvaihde vietetty, talvi ohitettu ja kevättalvi ollut jo pitkään parhaimmillaan. Lämpimät kevätpäivät ovat antaneet vielä odottaa itseään, ja ehkä siitä syystä pian alkava KESÄ tulee kuin varkain. Noooh, en suinkaan valita, mutta tänä vuonna on toden totta tuntunut, että aika on hurahtanut kuin siivillä. Tuntuuko muista siltä?

Ehkä osasyynä on se, että toukokuun puolivälissä juostava Helsinki City Run lähestyy kovaa. Ajattelin hetkeksi pysähtyä miettimään, että millä mielin nyt mennään. Viime vuoden puolella asetin itselleni tavoitteen puolimaratonille: Pinkoa niin kovaa kuin jaloistaan pääsee ja tavoitella ennätystä, ja jopa 1:40 alitusta. Rehellisesti, tuo tavoite kyllä nyt hirvittää. Viime vuoden puolella ajattelin, että onhan siinä aikaa treenata ja valmistautua huolella. Olisihan aikaa ollut, mutta fiilis-Satu, kuriton likka nakkasi juoksusuunnitelmansa nurkkaan jo varhaisessa vaiheessa ja päätyi nauttimaan hiihtolumoissaan keväthangista. Juoksuohjelmassahan oli niitä vk-treenejä ja puolimaratonille valmistavia treenejä. Ja kyllähän niitä jokunen on tehtykin, mutta ei ehkä siten, että olisin huolella valmistautunut juoksemaan niiiin kovaa, mitä ennätyksen tavoittelu edellyttäisi.

Vaikka asettamani tavoite vähän hirvittääkin, en kyllä silti kadu, että olen hiihdellyt niin paljon. Uskon, että pitkien lenkkien hyöty tulee näkymään ehkä sitten syksyllä haaveilemallani ultramaratonilla. Kestävyyskunnosta en siis lainkaan ole huolissani. Mutta riittääkö vauhti, sitä tässä vähän uumoilen. Jotta saavuttaisin tavoitteeni, juoksuvauhdin tulisi pysyä 4:40min/km-vauhdissa. Huomioiden sitten myös juomatauot ja mahdolliset ruuhkan aiheuttamat jumitukset.  Huhhuh, sanon minä! 


kuvat Espanjasta

Noh, tavoite on asetettu. Sitä kohti mennään. Kai joskus tavoite on hyvä asettaa sellaiseksi, ettei ole lainkaan varma siitä, että sen saavuttaa. Jos ei nyt tällä kertaa, niin jonain päivänä. Olen ihan riittävästi mennyt jo sillä mukavuusalueella ja juossut puolimaratoneja siten, että tuntuu hyvältä. Nyt on aika astua epämukavuusalueelle. Tämä edellyttää myös erilaista psyykkista valmistautumista. Olen tsempannut itseäni lukiessani muiden blogitekstejä, ja esimerkiksi Endorphinist-blogin Lauran HUIKEAA ennätysjuoksuaan ja sieltä löytämääni Steve Prefontainen sanoja "The only good race pace is suicide pace and today looks like a good day to die."

Tämän vuoden puolella on takana paljon kestävyystreeniä, erilaisia kokonaisvaltaisia lajeja, hiihtoa, ryhmäliikuntajumppia, salitreeniä, sauvakävelyä ja juoksutreenejäkin onneksi viikottain. Olen tehnyt muutamia lyhyempiä vauhtikestävyystreenejä, joissa nopeuttakin nostateltu.. mutta katsotaan millaiseen tulokseen tämä kevään harjoittelu sitten riittää. Vielä on kuitenkin aikaa saada alle muutamia hyviä juoksutreenejä parin viikon aikana. Tarkoituksena olisi saada tuntumaa ja itseluottamusta siihen haviteltuun vauhtiinkin. Mihinkään ylitreenaamiseen ei tietenkään kannata, vaan perustekemisellä eteenpäin. Mutta näillä mennään nyt ja katsotaan mihin se sitten riittää kolmen viikon päästä. :)

Ei siis muuta kuin tsempit kaikille muillekin. Kevättä kohti!
Vuosi sitten toukokuun puolivälissä oli muuten shortsikelit..mitenhän tänä vuonna? :)

toukokuu 2016
toukokuu 2016

Milläs mielin muut tässä vaiheessa kevättä, kun HCR:lle on kolme viikkoa? Jännittääkö jo? Mua ainakin jo jännittää. :)

*HCR-osallistuminen  saatu blogiyhteistyön kautta

6 kommenttia:

  1. Iiiik! Joo en voi uskoa, että HCR:lle on enää vain 3 viikkoa! Siistiä ja kauheeta samaan aikaan, hehe! Mun valmistautuminen ei tässä viime aikoina ole mennyt ihan putkeen ja tiedän varmasti että enkkajuoksuun ei ole mitään mahdollisuutta, mutta katsotaan lähempänä miltä tuntuu ja minkälaista tavoitetta asetan! 😊 Tsemppiä vikoille viikoille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi joo iik ja ihanaa! Tosi kivaa olla tänä vuonna mukana! :) Mutta jeps, harmi kyllä että selkävaivat nyt sua vaivanneet. Mutta toisaalta, oothan sä pystynyt oikein hienosti tässä keväällä treenaamaankin joten pohjatyötä on kyllä varmasti oikein hienosti luotu. Tsemppiä viimeisille viikoille ja onneksi on koko kesä aikaa jahdata enkkaa, jos ei nyt satu napsahtamaan. Tsemppiä ja juoksuiloa!:)

      Poista
  2. Mä ajattelin optimistisena talvella, että saisin HCR:llä vihdoin juostua puolikkaan alle kahden tunnin, mutta ei tule varmaankaan toteutumaan. Tuntuu, että kaikki juoksujumalat ovat mua vastaan, sen verran vastoinkäymisiä ollut tässä viime aikoina! Tällä hetkellä olen tyytyväinen, jos tervehdyn tästä flunssasta ja pääsen edes maaliin hyvillä fiiliksillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi kuulla kaikenmoisista vastoinkäymisistä. Pikaista toipumista! Flunssat yms vaivat on kyllä hamittavia kiusankappaleita, mutta nekin tietysti täytyy sitten vain huomioida viivalle lähtiessä. Tsemppiä viimeisille viikoille! Nuokin asiat: tervehtyminen ja hyvillä fiiliksillä maaliin pääseminen on oikein mainioita tavoitteita. Kahden tunnin alittamista ennättää sitten tavoitella myöhemminkin. HCR on juoksijoiden juhlaa, joten kivaa olla kuitenkin mukana, vaikka sitä henkilökohtaista tavoitetta ei saavuttaisikaan. Uskon, että fiilis on kuitenkin huikea joten eiköhän nautita siitä! Ja ois muuten ihan tosi huippu nähdä siellä!!!

      Poista
  3. Huh huh, kova tavoite sulla! Itse haaveilen myös joskus pääseväni puolikkaalla alle 1:40, mutta tältä kesältä olen sen haaveen kyllä jo haudannut... vaikka treeni on kulkenut hyvin koko talven olen päättänyt panostaa pidempiin matkoihin tänä kesänä. Jotkuthan juoksee ennätyksiä helposti kaikilla pitkillä matkoilla, mutta minusta tuntuu, että nyt on aika kokeilla näitä pidempiä matkoja, katotaan mihin se johtaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, huh huh! Tuo on tavoitteeni kyllä tälle kesälle. Ihan varma en kyllä ole siitä, että onnistuisi nyt.. mutta katsotaan! Jänskättää kyllä. Ja jeps, tsemppiä treenaamiseen pitkille. Siinä vaaditaan myös erityistä luonteenlujuutta ja sisua! Tsemppiä hurjasti!!:)

      Poista