Helsinki City Run 2017

Kisaraportista voisi kirjoittaa romaanin. Niin paljon ajatuksia ehtii kelailemaan ennen juoksua, juoksun aikana ja sen jälkeen. Harvoin kyse on vain juoksusta, vaan tunteista, muistoista ja tunnelmista. Ainakin minunkaltaiselle fiilisjuoksijalle, tunnelmoijalle. Viime kerta Helsinki City Runilla oli vuonna 2013. Tuo vuosi oli tuskaisen raskas, kun sinä keväänä kummityttöni isä menehtyi auto-onnettomuudessa ja äitikin loukkaantui vakavasti. Tunteet niistä hetkistä puski pintaan aivan yhtäkkiä. Mietin niitä aikoja, ja Jonnea. Hän taatusti tsemppaisi minua tänäänkin. Muistan toisaalta myös sen, kun tuosta neljän vuoden takaisesta HCR:sta lähti myös hullutusmoodi ystäväni kanssa, joka jatkuu yhä. Arvokkaita muistoja ja tunteita, joita mietin liikkuessani tapahtuma-alueella. Mietin, miten hienoa että juoksu on täyttä tunnetta. 


Tällä kertaa mielessäni oli myös aikatavoite. Olin tullut tänne ennätysjahtiin. Sekin tuntui jännältä, uudenlainen vaihe. Mietin etukäteen jo taktiikkaa, miten lähtisin liikkeelle. Olin miettinyt niitä hetkiä, miten selviäisin mahdollisten haasteiden yli ja mitä sanoisin itselleni, jos mieleni haluaa luovuttaa. Edeltävä päivä oli mennyt jännityksen tunteiden vallassa ja illan pikku hölkkä tuntui aivan kaamealle. Jännitin, etten vaan tulisi kipeäksi. Kyse oli onneksi vain perusjännityksestä tai väsymyksestä, koska kymmenen tuntien yöunien jälkeen olo oli freesi ja luottavainen. Sääkin näytti kerrassaan mahtavalta. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja tuntui suorastaan kesäiseltä. Tästä tulisi hyvä kisapäivä!

Saavuin kisapaikalle puoliltapäivin, jotta ehdin hakemaan kisanumeron ja pyörähtämään expossa ennen sen sulkeutumista.  Oli ihana nähdä heti alkuun Karkkia ja Katjua, jotka tekivät huikeeta duunia tapahtuman sometiimissä. Pyörähdin expossa, tutustuin alueeseen, juttelin somesta tutuksi tulleiden juoksijoiden kanssa ja valmistauduin starttiin. Odottavan aika tuntui välillä pitkältä, mutta viimein oli aika siirtyä lähtöpaikalle.
Kuva www.hcr.fi
 Lähdössä oli kyllä huikea tunnelma! Siistiä oli olla mukana näin isossa juoksupöhinässä. Olin suunnitellut meneväni reitin viiden kilometrin etapeissa. Keskityn vain siihen, että juoksen juomapisteestä toiselle. Vauhdin tulisi pysyä 4:40 tuntumassa, jotta pystyisin saavuttamaan tavoitteeni. Ja niin sitä mentiin, tukka viuhuen, askel kerrallaan kohti maalia. :) Olin napannut exposta mukaani 1:40- tasaisen vauhdin rannekkeen, josta oli kyllä matkan aikana suuri hyöty. Pystyin siitä seuraamaan, missä oikein mennään. Alkuun vilkuilin sitä melkein joka kilometri, kunnes päätin että nyt katson sitä vain harvakseltaan. Pahoja juoksijoiden sumppuja ei tullut, vaikka välillä pitikin puikkelehtia juoksijoiden välistä. 
Eka vitonen meni nippa nappa aikatavoitteeseen. Päätin, että pitää nostaa vauhtia, ettei jää liikaa kelkasta. Seuraava vitonen lähtikin sitten vähän käsistä ja menin sen kovaa (22:36). Kympin jälkeen juomapisteellä huitaisin geelin naamaan ja otin vähän vettä ja lähdin tavoittelemaan seuraavaa vitosta. Se ei enää ihan niin lennokkaasti mennyt, mutta tavoitteessa kuitenkin pysyttiin. Toisella juomapisteellä otin myös urheilujuomaa ja vettä, kun lämpö alkoi jo tuntua.. En halunnut, että kävisi nesteytyksen kanssa hullusti, kun ei tähän auringonlämpöön ole vielä ennättänyt tottua. 15 kilometriin vauhdin ylläpitäminen sujui hyvin. Keskityin askeleeseen, katselin välillä että vauhti pysyy halutussa ja totesin myös, että en kyllä todellakaan osaa juosta tasaisesti. Välillä vauhti oli lähempänä 4min/km, välillä 5min/km. Välillä nopeutettiin, välillä vähän himmailtiin. Aika-ajoin havahduin sentään katselemaan myös maisemia, kaunista meren rantaa. Mutta rehellisesti sanottuna jouduin kyllä keskittymään siihen juoksuun sen verran, että ei niistä maisemista kauheasti mitään mieleen jäänyt. Mutta kannustajista kyllä jäi! Huikeat kannustusjoukot! Erityisesti mieltä lämmitti kannustusjoukot siellä viimeisissä mäkinousuissa. Jouduin viimeisen kutosen aikana tekemään töitä vauhdin ylläpitämiseen, joten tuntuipa todella hyvältä kuulla jonkun huutavan "Hyvä Satu!" Eihän sitä tsemppimeininkiä katsellessa ja hyvää kannustuspöhinää kuunnellessa voinut muuta kuin hymyillä. Näistä hetkistä sai todellakin virtaa! Mietin viimeisten kilometrien aikana myös kaikkia tsemppaajiani nimeltä.. Sain teistä tsemppaajista aidosti potkua askeleeseen!:) 
Viimeinen kutosen aikana vauhtia ei ollut enää helppoa ylläpitää. Havahduin välillä juoksevani aivan liian hitaasti ja jouduin nyt keskittymään askeleeseen ja siihen, että vauhti pysyisi. Olin ehkä varautunut siihen, että viimeiset neljä kilsaa vaan lasketellaan, joten pienetkin mäennyppylät tuli yllätyksenä. ;) Noh liian helpolla sitä olisikin päässyt, ellei olisi tarvinnut käydä itsensä kanssa sitä keskustelua että askelta nyt vaan toisen eteen. Muistin Saaran antamat vinkit ja etukäteisvarautumisen mielen taisteluun. Nyt askelta toisen eteen nainen!  Ylämäissä vauhti painui ajoittain kuuden tuntumaan, ja vähän jännitin, karkaako aikatavoite saavuttamattomiin. Maalialuetta lähestyessä ei voinut muuta kuin antaa palaa sen minkä kintuistaan pääsi ja toivoa, että kello pysähtyisi 1:40 xx puolelle. Olin tosin ennättänyt miettiä, että vaikka se ei pysähtyisikään, olin saanut juostua jo huikean juoksun ja monella tavalla opettavaisen kokemuksen.  Saaran sanojen mukaan "coming back stronger". 
Maaliin tullessa oli kuitenkin huikea voittajafiilis! Maalialueella jaettiin mitalit kaulaan ja hetimmiten annettiin skumppakin käteen. Iloitsin jälleen yhdestä juoksuelämyksestä. Tällä kertaa vähän erilaiselta, ennätysjahdilta! :) Enkkahan sieltä siis tuli ja loppuaika oli 1:40:27, johon olen kyllä todella tyytyväinen. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti kesän uusia haasteita!
Tapahtuman tunnelma itsessään oli kyllä kertakaikkisen mainio. Kentällä kävi huikea pöhinä ja oli niin upeaa nähdä iloisia kasvoja, onnistumisen kokemuksia ja niitä voittajafiiliksiä. Kukin on lähtenyt puolimaratonille omasta lähtökohdastaan ja omalla tavoitteella. Tästä suuresta, miltei kymmenen tuhannen ihmisen joukosta löytyy huippu-urheilijoita, ennätysjahdissa olevia, juoksupitkiksellä olevia, nautiskelijoita, fiilistelijöitä kuin ensikertalaisiakin itsensäylittäjiä. Huikeeta! Tapahtuma oli mielestäni myös  tosi hyvin järjestetty ja organisoitu. Palvelut ja huollot toimi. Ihmisillä oli hymy huulilla ja siitä välittyi positiivinen tekemisen meininki! Somekin päivittyi tiuhaan juoksupöhinästä, ja tunnelma varmasti välittyi myös somen välityksellä tapahtumaa seuraaville! :)
Ihania pieniä yksityiskohtia!
Sädehtivät somettajat Katju ja Karkki

Huippua oli nähdä  Kaksi yhden hinnalla-blogin Jenni ja Riikka
Rakas ystävä juoksi puolimaraton-depyyttinsä. Jaettu ilo on paras ilo.
Näitä tunnelmia katsellessa ei voi kuin hymyillä! :) Olipahan huikeeta. Kiitos Helsinki City Run*! Sain osallistumisen blogiyhteistyön kautta ja oli todellinen ilo olla mukana! Kiitos talkoolaisille, työntekijöille, kanssajuoksijoille ja jokaikiselle tsemppaajalle siellä ruudun takana. Tsemppi vie todellakin eteenpäin. Yhdessä me ollaan paljon vahvempia. 

Huikeeta juoksukevättä kaikille! Tää on mahtava laji! <3 

Olisi tosi kiva kuulla myös sun juoksufiiliksiä HCR:sta, mitä tykkäsit tapahtumasta ja miten juoksu sujui? :) Vinkkaathan myös oman juoksurapsasi tapahtumasta, koska mielelläni luen myös toisten kokemuksia! :)

Kommentit

  1. Jeeee! <3 Hieno rapsa ja upea juoksu Satu!! Ihan super aika! Ihanaa oli myös nähdä lauantaina ja fiilistellä yhdessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiiitos Karkki tsempistä ja fiilistelystä, sekä lukuisien tunnelmien tallentamisesta. <3

      Poista
  2. Mahtava raportti ja onnittelut hienosta ennätysjuoksusta! Emme sitten onnistuneet näkemään tapahtumassa. Mutta näin sinut vilaukselta, tullessani maaliin hyppäsit katsomon puolelle kuoharipullo kädessäsi.. Kun olin päässyt maan pinnasta ylös, yritin tihrustella katsomoon ja löytää sinua, mutta turhaan. Olin ise koko tapahtumassa ihan tööt- että kaikki oli supervaikeaa.. =) Ehkä vielä kohdataan.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika, ja no niiiih ei tosiaan nähty. Mihinhän minä tuossa hetkessä katosin :) Mutta todellakin joku toiste kohdataan. Jään odottelemaan myös sinun tunnelmiasi tapahtumasta. :)

      Poista
  3. Jee, mahtava fiilis välittyy :) Onnea SUPER-Satu <3

    VastaaPoista
  4. Onnea upeasta juoksusta! Iloinen fiilis päivästä välittyi ihanasti tekstin kautta tänne ruudun taakse. Juoksuiloa siun kesään miljoona kiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viivi! Mukava kuulla, että tunnelma välittyy myös lukijalle. Kaikkea hyvää myös sinulle kesään!:)

      Poista
  5. Ai että miten hienoja tunnelmia tekstistäsi välittyy. Ja wow! Onnea enkasta, hieno suoritus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukava kuulla, että fiilis välittyy!:) Ja kiitos, juoksu meni nappiin:)

      Poista
  6. Hieno rapsa kaikista niistä tunteista, joita juoksupäivään mahtuu :) Onnea upeasta ennätyksestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! Juoksupäivään mahtuu kyllä toden totta monenlaista tunnetta, tunteiden värikirjoa. :)

      Poista
  7. Hieno raportti ja hieno juoksu! :) sanon vielä kerran, että olipa mukava tutustua ihan livenäkin! Olit juuri yhtä ihana mitä täällä somen puolellakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katju, ihana kommentti. <3 Oli tosiaan ilo nähdä livenä! Kaikkea hyvää kesääsi ja toivottavasti nähdään toistekin. :)

      Poista
  8. Ihanan hyväntuulinen kirjoitus! Oli tosi kiva nähdä :) Ja mieletön kyllä tuo sun suoritus, onnea vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka! Ja jes, kiva että positiivinen fiilis välittyi myös postauksesta. Juoksu se vaan saan hymyilemään! Oli tosiaan kiva nähdä. Teistäkin välittyi ihana maalintulon riemu ja juoksuendorfiinien tuoma riemu :)

      Poista
  9. Ihana raportti ja mikä juoksu! Oot kyllä huikea. Onnittelut vielä uudesta enkasta. Oli niin kivaa taas lukea tällainen hyvänmielen kisaraportti. Tällasesta tulee hyvälle mielelle ja haluaa saman tien juoksemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä kirjoitan näitä hyvänmielen rapsoja ja sä niitä kärsimysrapsoja, molempia lukiessa kyllä tulee se fiilis, että haluaa juoksemaan. :D On tää juoksu vaan niin huippua! :) Ihanaa kesää ja hurjasti tsemppiä Karhunkierrokselle!! (olihan niin, että olit menossa..)

      Poista
    2. Näin se on :D
      Kyllä - Karhunkierrokselle olen menossa seuraavaksi. Hieman ollut ongelmia kropan kanssa tässä viime päivinä, joten toivottavasti pääsen starttiviivalle. Siitä nimittäin voisi olla luvassa varsin mielenkiintoinen rapsa :D Samoin ihanaa kesää ja nautinnollisia hyvänmielen kilsoja sulle :)

      Poista
  10. Kiva rapsa! Niin totta tuo eka kappale, ei se juoksu ole koskaan vain juoksua, vaan siinä on mukana paljon tunteita ja kokemuksia, jotka välittyi hyvin tästä kisaraportista.

    Onnea enkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Ja näinpä, juoksu on täynnä tunnetta. :)

      Poista
  11. Aivan mahtava juoksu! Isot onnittelut hienosta enkasta!! :)

    VastaaPoista
  12. Hei Satu! En tunne Sinua, mutta tahdon paljon vanhempana ja juuri M60 sarjaan siirtyneenä sanoa, että vauhdinjakosi oli parempi kuin luulet. Vitosen tolppa ja väliaikapiste oli merkitty reittikartaan oikein, mutta sijoitettu n. 200 m liian kauas. Tämä näkyy Sinun väliajassasi, minun väliajassani ja myös kärjen väliajoissa. Kun otetaan huomioon, että vitosen väliaika on oikeasti 5,2 km väliaika, ensimmäinen vitosesi meni sekunnin tarkasti aikaan 4.40/km, eikä seuraava vitonen "lähetnyt vähän käsistä", koska se olikin vastaavasti 4,8 km. Olen huomauttanut järjestäjiä tästä varsin nolosta virheestä muutoin erinomaisen juoksun järjestelyissä. Onnittelut vielä siitä, että olit nopeampi. Oma aikani oli 1.43.19 :-). Terveisin Yrjö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Yrjö ja kiitos kommentista! Tuopa selittääkin paljon. Ihmettelinkin, miksi eka vitonen meni "hitaasti", vaikka vauhtia koetin koko ajan ylläpitää. Kiitos siis tästä tarkennuksesta:) Onnittelut myös sinulle käsittämättömän upeasta juoksusta tuossa ikäsarjassa. :)

      Poista

Lähetä kommentti