Ajatuksia unelmista ja elämästä - luonto puhuttelee / Herajärven kierros Kolilla

Viime aikojen blogipostauksissa on toistunut yksi sana. KESÄ. Samalla teemalla jatketaan, sillä viime viikonloppuna vietin syntymäpäivääni Kolin kansallispuistossa ja kesä tarjoili silkkaa hunajaa.. Viiden päivän vapaani sattuivat sellaisiin kesäkeleihin, ettei todeksi voi edes uskoa. Kuten instagram-päivitykseen jo kirjoitinkin, 
"Joskus elämä tarjoilee makeaa mahan täydeltä, ja silloin nautitaan siitä." 

Niin me tehtiin - herkuteltiin jokaisella aistilla.


Pyysin serkkuani viime keväänä yöpymään kanssani ulkona, tietämättä siitä että hän oli unelmoinut pitkään vaelluksesta. Kutsuin hänet kanssani seikkailuun ja päädyimme valitsemaan ajankohdaksi kesä-heinäkuun vaihteen ja kohteeksi Kolin kauneuden. En olisi ikinä uskonut millainen elämys meillä olikaan edessä. Perjantai-iltana saavuimme illalla Ukko-Kolin parkkipaikalle. Lähdimme heti patikoimaan, alkuperäisestä suunnitelmasta hieman poiketen. Alkuun olimme suunnitelleet yöpyvämme Kolin tuntumassa, mutta emme malttaneet jäädä paikoilleen vaan lähdimme saman tien kesäillan hiljaisuuteen Kolin lumoavaan luontoon. Kesällä on niin ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia pimeän tulosta, valoa riittää läpi yön.

Ympärillä hiljaisuus 
suurten metsien.
Tänne jälleen vaellan
suuntaa etsien.

Minne menen, mitä teen
vielä tiedä en.
Vapautta kohti nyt
otan askelen.

-Anna-Mari Kaskinen-
 

Kuljimme kesäiltana läpi Mäkrävaaran, ahoniityt ja Jauholanvaaran. Hämmästelimme ja ihastelimme luomakunnan kauneutta ja ilta-auringon säteitä, jotka värjäsi maiseman lempeillä sävyillä. Lopulta saavuimme ensimmäiseen yösijaamme, auringon jo laskiessa. Pystytimme teltan, paistoimme iltapalaksi lettuja ja ihastelimme auringonlaskua. Pulahdimme vielä keskiyön uinnille ennen makuupussiin käpertymistä.

Seuraavana päivänä herätessäni teltasta, miltei yhdeksän tunnin yöunien jälkeen, kauniiseen auringonpaisteeseen luonnon ääreltä, tunsin syvää kiitollisuutta. Miten onnekas olenkaan. Aloittaa nyt syntymäpäivä tälläisessa ympäristössä. Luin muutamia onnitteluviestejä, ja erityisesti veljeni lähettämä itse kirjoittama runo sykähdytti. Myös serkkuni oli valinnut muutaman runon syntymäpäivälahjakseni ja niillä hän sai kyyneleet silmiin. Kävimme uimassa ja keitimme aamupuuroa luonnon äärellä. Meillä ei ollut mihinkään kiire, vaan nautimme rauhallisesta aamusta.

Ei onni tule etsien,
se saapuu eläen.
Ei onni tule ulkoa,
se nousee rinnasta - 
jos nousee;
jos ei, niin herätä se sieltä,
se kuulee omantunnon kieltä
ja nousee.
J.H. Erkko
 

Jatkoimme Lakkalasta kohti Kiviniemeä, jossa on reitin paras mahdollisuus täyttää vesivarastoaan. Muutoin Herajärven kierroksen vesipisteet ovat aavistuksen haasteelliset. Vettä kyllä löytyy, mutta monin paikoin ne ei ole juomakelpoisia ilman keittämistä. Hyödynsimme helppoa vesipistettä (Kiviniemen tilalta suoraan kraanasta.) ja teimme lounasta Kiviniemellä. Valmistimme herkullista synttärilounasta, hedelmäistä soijasuikale-currykastiketta ja riisiä. Kiitos serkulleni isosta esityöstä ja kasvisten sekä hedelmien kuivaamisesta etukäteen. Se vei nämä retkiruuat ihan uudelle asteelle.


Onneksi söimme hyvin, koska edessä oli pitkä ja haastavakulkuinen maasto Ryläyksen yli kohti toista yösijaa, Myllypuroa. Täytimme Kiviniemessä kaikki vesipullot, sillä tiesimme ettei vettä ollut saatavilla pitkään aikaan. Kesäpäivä oli lämmin, joten halusimme varautua riittävällä nestemäärällä. Tosin sellainen miltei neljän kilon lisäys rinkassa tuntui, eikä rinkka enää heilahtanutkaan selkään ihan "heittämällä". ;) Mieluummin kannan selässäni vähän enemmän, kuin kärsin nestehukasta.. Ryläyksen osuus ei ole mielestäni kaikista kauneinta maisemaa Herajärven kierroksella. Se on kivikkoista polkua ja metsäisempää maisemaa kuin toisella puolen Herajärveä. Silti siinä on oma viehätyksensä. Ja jo toistamiseen, juuri tällä puolella Herajärveä tuli mietittyä niitä kaikkia syvällisimpiä pohdintoja..

Oli erityisen hienoa viettää syntymäpäivää ihmisen kanssa, joka on tuntenut minut koko elämäni. Serkkuni on ollut minulle aina äärimmäisen tärkeä ja rakas, ja hän on ollut myös esikuvani urheilevana naisena. Muistan ihailleeni hänen juoksujaan, ja nyt saamme jakaa yhteisen harrastuksen. Tunsin olevani myös etuoikeutettu saadessani edesauttaa hänen unelmansa toteutumista, vaellusta telttayöpymisineen. Kivikkoisilla poluilla kulkiessamme mietimme elämää. Painava rinkka myös puhutteli vertauskuvallisesti. Kukin meistä joutuu eri elämänvaiheissa kantamaan taakkaa selässään, joskus kevyempää, joskus painavampaa.. Joskus tarvitsemme kannustavia sanoja, joskus sitä että toinen lainaa kävelysauvaansa. Lopulta kuitenkin jokaisen on oma taakka kannettava, kuljettava läpi erilaisten elämänvaiheiden. Luotettava siihen, että vaikka taakka tuntuu painavalta, askel on vain otettava ja se vie eteenpäin, vaikka vain askel kerrallaan.


Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
-Tommy Tabermann -
 


Tarvitsemme elämässämme myös rinnallekulkijoita, niitä jotka tsemppaa vat vaikeina aikoina. Rinkan kanssa kulkeminen ei ole aina helppoa. Onneksi matkan varrella on näitä huikeita paikkoja, joissa sai pysähtyä keräämään voimia ja ihastella tätä valtavan kaunista maisemaa. Mielestäni tämä Herajärven kierroksen reitti on ollut haastavinta, mitä olen rinkan kanssa kulkenut. Reitillä on paljon jyrkkiä nousuja ja laskua, polku on pientä, kivistä, juurakkoista ja kallioista. Reitissä on paljon korkeusvaihtelua, eikä ihme että erityisesti ensikertalaiselle maasto on haastavaa. Joskus matka saattoi tuntua jopa kärsimykseltä. Ja sekin kuuluu vaeltamiseen, kevyttä kulkua meno ei aina ole. Siksipä on tärkeää tsempata toinen toistamme, erityisesti niissä hetkissä kun huomaa toisen energiatason laskevan. Rinkat kantamuksineen ei ollut ihan kevyimmistä päästä ja alkoihan se monen tunnin tarpominen jo tosiaan tuntua. Patikointiin voi liittyä myös epätoivon hetkiä, ja silloin on parasta ensinnäkin pysähtyä ja syödä. Monesti epätoivon hetket johtuvat liian alhaisesta energiatasosta, kun ei ole uskallettu/ muistettu syödä riittävästi. Minähän napsin herkkukarkkeja ja pähkinöitä säännöllisesti, jotta energiataso pysyi yllä hyvänä koko ajan. Kuten tapana onkin, syön itseni mukavaksi ;)  Levon ja syömisen jälkeen on tärkeää myös tsempata niin itseään kuin toisiaan. Ei kannata antaa valtaa sille syyttävälle mielelle vaan keskittyä taistelemaan niitä negatiivisia ajatuksia vastaan. Liian paljon sätimme itseämme siitä, että on tullut epätoivon hetki.. vaikka miten tärkeää siinä hetkessä olisi tsempata ja kiittää kehoaan jo tähän astisesta työstä. Ja uskoa itseensä siinä, että vielä jaksaa eteenpäin, koska minä pystyn ja kykenen.

Olen kova tsemppaaja ja positiivista elämänasetta huokuva tyyppi. Haluan keskittyä positiivisiin asioihin ja olen aika hyvä vaimentamaan negatiiviset ajatukset päästäni, koska se ei hyödytä yhtään mitään. Suosin enemmän seuraavanlaista tsemppaamista, jota testattiin Ryläyksen maisemissa. Nostin kädet ilmaan ja huusin "mä olen supernainen". Pyysin serkkuani tekemään saman. Hieman epäröiden hän nosti kädet ilmaan, mutta lopulta teki työtä käskettyä ja nosti kädet ilmaan huutaen tsemppilauseen, ehkä hitusen hiljaisemmalla äänellä. Vielä viimeiseksi otimme toisiamme kädestä kiinni, nostimme kädet ilmaan ja huusimme "Olemme supernaisia." Purskahdimme nauruun ja tuumailimme, että kylläpä tuntui hyvälle. Todettu toimivaksi. Välillä kannattaa vähän hullutella, etenkin korvessa jossa kukaan ei näe, eikä ehkä kuulekaan. Sori vaan teille kaikille, jos häiritsimme teidän kesäpäivän rauhaa. Pari sekopääserkkua vain oli liikenteessä. Haettiin vain vähän tsemppiä loppumatkalle. ;)   


Tämän tarkoitus ei ollut nostaa omaa arvoamme millään tavoin omilla suorituksillamme. Tämän tarkoitus oli kuitenkin osoittaa kiitollisuutta siitä, että olen pystynyt ja kyennyt. On tärkeää uskoa ja luottaa itseensä. Nähdä se voimavara ja potentiaali, joka itsessä on. Ja olla siitä kiitollinen! Meillä jokaisella on vajavaisuuksia ja heikkouksia, mutta meissä on paljon potentiaalia. Paljon sellaista tervettä vahvuutta, joita emme olisi uskoneetkaan olevan. Olemme supernaisia, superserkkuja, ja ylpeitä siitä.

Jatkan jaksan vaikka väkisin 
jos ois helppoo, 
kaikki tekis niin mus on voima, 
jota en voi vaimentaa 
pusken täysii aina vaan 
mun ei täydy, vaan mä saan
-Elastinen




 Ryläykseltä jatkoimme matkaa kohti Myllypuron teltta-aluetta. Päivä oli ollut jo pitkä, reitti haasteellinen, rinkka alkoi tuntua jalkapöydissä jo kiitettävästi joten loppuvaiheessa jo alkoi odottamaan hetkeä, jolloin saisi rinkan heittää selästään ja alkaa yöpuulle. Saavuimme iltasella Myllypurolle, pystytimme teltan, sytytimme nuotion ja laitoimme iltaruokaa. Kävimme peseytymässä purolla ja melko nopeasti olimme valmiita nukahtamaan lintujen lauluun. Pitkän taivalluksen jälkeen on kyllä erittäin ihana tunne sulloutua makuupussiin ja nukahtaa lintujen sirkutukseen. Minun ei tarvinnut kauaa odotella unen tuloa, mietin vain ihanaa syntymäpäivääni, jonka sain viettää kokonaan luonnon lumossa retkeillen rakkaan ihmisen seurassa. Päivän aikana oli jaettu monta muistoa, ajatusta.. näitä elämän tähtihetkiä. Kohdata - ja tulla kohdatuksi. 


"Sydämeni on täynnä itkua ja naurua.
Kuljen kasteista polkua, ja metsätähden teriä
on takertunut varpaisiini.
Sopertelen huumaantuneena.
"Jumala, sinä olet hyvä!"
Ja puista varisee kasvoilleni pisaroita,
tuoksuvia, vihreitä ja kultaisia.
Ajatuksen ovat pienet ja onnelliset,
kuin sinisiipiperhosen,
eikä sydämelläni ole enemmän huolta
kuin oravanmarjalla, joka kohottaa
kukintonsa kuin lapselliset sormet
osoittamaan ihanaa aurinkoa."
- Katri Vala-  



Sunnuntaiaamu tuntui myös erityisen lämpimältä, viimeinen pieni rypistys, edessä olisi kuuden kilometrin etappi Ukko-Kolille. Otimme jälleen hyvin rennosti aamun, nautimme lämmittävästä auringosta ja jutustelimme muiden leiriytyneiden kanssa. Rinkan paino oli taasen keventynyt vähäisemmän vesimäärän ja syötyjen ruokien ansiosta. Kylläpä oli helpompi askeltaa. Myös hyvin nukutut yöunet ja lepääminen vain valmistaa kroppaa taas uuden päivän iskuun, sekin saatiin todeta. Kuljimme Myllypurolta uudestaan kohti Mäkrävaaraa, josta lähdimme siirtymään Kolin huippujen huiputukseen. Polku oli huomattavasti helppokulkuisempaa ja kun rinkka oli myös keventynyt, tuntui askel suorastaan lentävän. Nautimme suunnattomasti niin upeista maisemista, kuvailimme paljon ja ihastelimme kansalaismaisemaa.Kolusimme niin Paha-Kolin, Akka-kolin kuin Ukko-Kolinkin huiput. Ja olipa nättiä, kertakaikkiaan!


Kolin huippujen jälkeen suuntasimme vielä satamaan, jossa mieheni oli odottamassa. Hän oli meidän vaelluksen aikana ollut sukulaistensa kanssa kalastamassa. Saapuessamme satamaan haaveilin peseytymisestä jossakin hiljaisella rannalla. En osannut arvata, mitä meitä vielä odotti. Retkilounas autiolla hiekkasaarella, uintia, saunomista ja Kolin maisemista nauttimista eri perspektiivistä. Viikonlopun tarina oli satumainen, eikä todeksi tätä kaikkea kokemaa voi edelläänkään uskoa. Illan hämärtyessä vielä kertaalleen nostimme rinkat selkäämme ja lähdimme satamasta kipuamaan vielä kertaalleen Ukko-Kolia kohden. Ihastelimme siellä auringonlaskua, kunnes lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kuopiota, hymyssä suin, syvästi kiitollisena kaikesta kokemastamme.


Onnellinen hymy. Kiitosmieli. 
Sanaton kaikesta siitä hyvästä, mitä viikonlopun aikana saimme kokea. 

Loppuun voisi kai todeta, 
uskalla unelmoida - uskalla elää unelmaasi. 

Ihanaa kesän jatkoa teilla kaikille!

Kommentit

  1. Ihanaa <3 Itku meinasi tulla jo tämän lukemisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saimi ihanasta kommentistasi, mukava kuulla että vaikutuit! <3

      Poista
  2. Hieno retki! Ja aivan loistava tuuri säiden suhteen! Aivan ihania kuvia. Olipa hauska lukea tämä tähän aamuun, kun just eilen illalla päätin lähteä Vaarojen maratonille, kun ystävä luopuu omasta osallistumisestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nih, tulihan se polkujuoksumaratonkin sieltä tähän vuoteen ;) Mahtavaa! Postaus tuli siis oikein sopivasti, kun pääsit heti palauttelemaan mieleen Vaarojen maratonin maisemia. Tsemppiä valmistautumiseen! :) Ja meidän retki oli kyllä kerrassaan mainio ja kesäsäät ei olisi voinut olla paremmat! Toistahan se olisi vesisateessa ollut.. Ai että me oltiin kiitollisia kuivasta kesäsäästä. :)

      Poista
  3. Olipa kiva katsoa näitä kuvia, kun itse oli samalla reitillä 1,5 kuukautta sitten. Paljon on luonto muuttunut toukokuun lopusta! Teillä on ollut hieno retki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kävinkin lukemassa uudestaan ne sinunkin kokemukset Kolilla. Erilainen maisema oli tosiaan keväällä, etenkin kun kesän tulo oli niin kovasti myöhässä. Meillä oli kyllä valtavan upea retki, ja kyllähän tuo mahtava kesäsää toi siihen oman positiivisen lisänsä. :)

      Poista
  4. Kylläpä kuulostaa ja näyttää upealta! Hienosti välittyvät tunnelmat tekstistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä upea reissu, tunteiden täyteinen. :)

      Poista
  5. Voi miten ihana reissu!! Täydellisiä kesäpäiviä ja mitkä ihanat synttärit!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, ihan parasta! Tunsin olevani hemmoteltu synttärisankari. Luoja piti lapsestaan huolen. ;)

      Poista
  6. Upea Koli, upea teidän reissu <3 Mäkin tahon Kolilleeeee! Siellä on kyllä kaunista! :)

    Vitsit miten mageeta, että sun serkkus kuivatteli ite ruokia, joita teitte. Sitä munkin on pitänyt kokeilla. Mut jesjes, tästä sai intoa itekin suunnitella jonkun vaellusreissun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koli on kyllä upea, mulla on vielä se uusi eteläinen kierros kiertämättä. Voisi harkita vaikka ruskavaellusta syksymmällä. (Seuraan saa liittyä;)) Olin kolmatta kertaa Kolilla ja mieli halajaa jo takaisin. :)

      Meillä oli kyllä mainiot retkiruuat! Serkku oli ostanut kuivurin ja oli kuivattanut kasviksia ja hedelmiä. Toi ruokiin tosi kivaa makua ja kasvispainotteisuutta. Nam. :)

      Poista
  7. Mä kävin parin kaverin kanssa viime kesänä Herajärven kierroksella, oltiin liikkeellä kevyemmällä varustuksella eli reppujen kanssa, yövyttiin Kiviniemessä mökissä. Tuo köysilautta Kiviniemen nurkilla on unohtumaton kokemus! :) Me kierrettiin reitti eri suuntaan, eli lautta oli meillä illan viimeinen koettelemus ennen iltaruokaa ja saunaa. Samoista kohdista on näköjään otettu kuvia :) Hieno retki oli meillä ja niin teilläkin, mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koli on kyllä upea. Ihana kuulla että teilläkin hieno reissu.. Minähän olin jo kolmatta kertaa näissä maisemissa enkä kyllästy näihin kansalaismaisemiim. :)

      Poista

Lähetä kommentti