Hymy, kiitollisuus, onnellisuus. Hyvä olo, elämästä nauttiminen ja ilo.
Sanoja, jotka vilisevät paljon blogissani, ja monissa instagram-kanavissa, mitä itsekin seuraan. Miten ihana onkaan selailla positiivisia ajatuksia, kauniita kuvia ja liikkumisen tuomaa hyvää oloa. Miten elämä onkin kaikilla niin ihanaa! Vai onko?
Ystäväni kysyi kerran, mitä minulle kuuluu. Kun toistamiseen vastasin, että "hyvää", hän ihmetteli miten minulle voi aina kuulua hyvää. Kyse on elämän asenteesta. Hyvä elämä tai se, että kuuluu hyvää ei tarkoita sitä, etteikö elämässä olisi kipukohtia, kyyneleitä, ahdistuksen tunteita tai hetkiä, jolloin mieli olisi maassa. Hyvä elämä on kiitollisuutta, tasapainoa, itsensä kuuntelua ja ymmärrystä, sekä rajojen asettamista. Hyvä elämä on tunteiden värikirjoa. Ja lopulta syvää luottamusta siihen, että meistä pidetään huolta, tuli elämässä eteen mitä tahansa.
Unelmointi ja haaveilu on ihanaa. Monissa opuksissa kehoitetaan unelmoimaan ja uskomaan unelmiinsa. Ja hyvä niin. Itselläkin monet haaveet ja unelmat ovat käyneet toteen. Ajattelen kuitenkin, ettei pelkän unelmoinnin varaan kannata rakentaa elämäänsä. Olisi tärkeää, että osaisimme elää tässä hetkessä. Itselläni kristillinen elämänkatsomus auttaa olemaan kiitollinen, näkemään ympärillä hyvää ja luottamaan siihen, että elämä kantaa. Elämään tässä ja nyt. Päivän kerrallaan.
Olen toki myös seikkailuhenkinen ja haaveilen uusista elämyksistä. Olen energinen ja liikun paljon eri tavoin, mutta vastapainoksi rakastan täyttä hiljaisuutta, joutenoloa, sitä että saan olla yksin omien ajatusteni kanssa. Aina pysähtyminen omien ajatusten äärelle ei ole helppoa. Joskus niitä olisi helpompi paeta sosiaalisiin suhteisiin tai tekemiseen. Mutta miten hyvä onkaan antaa aikaa itselle ja omille kipeillekin ajatuksille. Se auttaa meitä ymmärtämään, kuka minä olen ja miksi toimin kuten toimin erilaisissa tilanteissa. Kipu ja kärsimys ei tee elämästä huonompaa. Terapeutti Tommy Hellsten kirjoittaa "Osaammeko enää kuulla kivun sanomaa? Vaadimmeko onnellisuutta ja menestystä? Pidämmekö kärsimystä merkkinä epäonnistuneesta elämästä? Määrittelemmmökö menestyksen elämäksi , josta puuttuu kärsimys ja tuska? Terveeseen elämään kuuluu vain hyvä olo?"
Oikea sankaruus syntyy, kun todellisuus haastaa ihmisen kohtaamaan itsensä
ja kun ihminen suostuu tähän. - Hellsten
Innostus tarvitsee kasvualustakseen myös pysähtymisen ja levon,
oivalluksia jotka syntyvät vain tyhjässä tilassa, hiljaisuudessa.
Tommy Hellsten
Hiljaisessa läsnäolossa
on suurempi muutosvoima
kuin kiireisessä touhuamisessa.
Tärkeintä ei ole se, mitä teet
vaan se, kuka olet.
Tommy Hellsten
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3
Ps. Jos teksti herätti ajatuksia, olisi ihana kuulla niitä.
Olen miettinyt paljon henkistä hyvinvointia ja sitä kuka Minä olen. Nyt teen vuoden mittaista matkaa itseeni Hyvän mielen vuosi -opuksen avulla, ja se on kyllä herättänyt monenlaisia ajatuksia arkeeni. Saan ihmisistä hirveästi energiaa ja olen sosiaalinen, mutta olen myös tosi erakko. Monesti isossa organisaatiossa vietetyn työpäivän jälkeen en kaipaa mitään muuta kuin omaa seuraani. Tästä on ollut aiemmin ehkä vähän syyllinenkin olo, mutta nyt olen oppinut hyväksymään sen piirteen itsessäni. Viikonloppuisin yritän sitten antaa enemmän aikaa kavereille.
VastaaPoistaKuulostaa tosi hyvältä. Ihminen on kokonaisuus, ja jokaisesta osa-alueesta pitää meidän pitää huolta. Hienoa, että olet kuunnellut itseäsi ja pitkän työpäivän jälkeen ollut omissa oloissasi. Se on tärkeää. Itsekin olen sosiaalinen, mutta vastapainoksi kaipaan myös yksin oloa. Syyllisyys on kyllä semmoinen piirre, joka kalvaa meitä monessa asiassa.. ja pois semmoiset! Rajojen asettaminen myös ajankäytön suhteen on välillä haastavaa, mutta on tärkeää saada olla välillä ilman aikatauluja omissa oloissaan. Kiinnostaapa muuten mielenkiintoiselta tuo opus, muistaakseni taisit kirjoittaakin siitä jonkun postauksen.. pitääpä mennä palaamaan siihen postaukseen.
PoistaIhanan rentouttavaa viikonloppua!
Olipa hyvä ja ajatuksia herättävä teksti Satu! <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaIhana teksti Satu! ❤️ Oon iloinen kun tulin lukemaan tämän, vaikken hirveästi blogeja ole enää lukenutkaan. Todellinen hyvän mielen postaus taas ja herätti paljon ajatuksia. On fiksusti sanottu, että elämä on tunteiden värikirjoa. Siihen kuuluvat positiiviset ja negatiiviset tunteet. Asenne kuitenkin ratkaisee, kuten sanoit. Tiedätkin, että olen itse joutunut viimeisten vuosien aikana käsittelemään näitä asioita paljon. Vastoinkäymisistäkin on oppinut ihan hirveästi eivätkä ne ole tehneet elämästäni huonoa. Nyt ne kuuluvat elämänpolkuuni ja olen jokaisesta kokemuksesta kiitollinen. Ihanaa viikonlopun jatkoa! :)
VastaaPoistaIhana Katju, kiitos kun kommentoit ja jaoit ajatuksiasi. Ja kuten sanoit, niissä vaikeissa hetkissä on juuri oma salaisuutensa ja ehkä jälkikäteen vasta voi nähdä, miten tärkeitä juuri ne hetket olivatkin. <3 Sitäpaitsi, timantit hiotaan paineen alla. ;) Ihanaa helmikuun jatkoa ja kaikkea parasta! <3
Poista