Vuoden eka rypästreeni - ultraharjoittelua

Etenen ultraharjoittelun ensiaskelia, fiiliksen mukaan. Joskus toivoisi, että joku kertoisi mitä pitäisi tehdä. Toisaalta mietin, olisiko minusta kurittomasta likasta noudattamaan mitään ohjelmaa. Ehkä olisi, ehkä ei. Toistaiseksi ei ole ainakaan halua sijoittaa taloudellisia summia valmentajaan, joten mennään tällä omatuntumalla. Vinkkejä harjoitusohjelmiin olen lueskellut netistä (joita löytyy kyllä tooosi vähän..) tai sitten kuunnellen toisten kokemuksia. Ja erityisesti etenen askel kerrallaan kuunnellen omaa kroppaani. 

Yksi treenimuotoni on tietynlainen "rypästreeni", jolla totutan kroppaani pitkäkestoiseen rasitukseen. Ylipitkistä lenkeistä ei lienee kauheasti hyötyä, joten teen peräkkäisinä päivinä pitkät lenkit. Tein tätä jo viime vuonna talvella ja luulen, että kunto tykkäsi... minä ainakin ;)

Taustasta sen verran, ennen kuin kukaan alkaa vertailemaan esimerkiksi lenkkini pituuksia. Olen tottunut liikkumaan pitkään, olen juossut monta vuotta ja kroppa tottunut iskuihin.  En ole aloittelija juoksussa, vaikka ultraharjoittelussa olenkin vielä kokematon. Vaikka olenkin juossut vain yhden ultramaratonin, olen tehnyt lukuisia vaelluksia ja tottunut olemaan pitkään liikkeessä. Joten muista, että olen harjoittelemassa ultramaratonille. Tämä vain ihan muistutuksena, älä vertaa itseäsi minuun tai kenenkään toisiin. Jokainen kulkee omalla tasollaan, omaa polkuaan. :) 

Mutta nyt siihen viime viikonlopun rypästreeniin. Se tarkoittaa siis pitkää siivua peräkkäisinä päivinä, ja viime viikonloppuna se tarkoitti launtain juoksua, sunnuntaina sauvakävelyä. Juoksin lauantaina 30 kilometriä.  Aikaa meni noin kolmisen tuntia. FIilis oli hyvä ja voin kertoa, että aika kului huomaamatta kuunnellessani "Juoksijan sielu"-äänikirjaa. Koukutuin tuohon kirjaan niin, että kuuntelin sitä monta tuntia vielä kotona puuhastellessa ja jatkoin kirjan kuuntelemisen loppuun seuraavan päivän pitkiksellä. :) Sunnuntaina vaihdoin lajin siis sauvakävelyyn ja lenkkeilin 2,5 tuntia. Kilometrejä vaihtelevassa maastossa kertyi 16km. 

Olen yllättynyt siitä, miten hyvältä kroppa tuntui sunnuntaina ja edelleen tänäänkin. Tuumasin miehellenikin, että kaipa sitä oikealla matkalla ollaan.. Ultramaraton on ehkä se mun juttu. Oli muuten mielenkiintoinen tuo Tarja Virolaisen "Juoksijan sielu"-kirja. Voin lämpimästi suositella sitä juoksun ystäville. Uskon, että moniin asioihin voi samaistua ja toisaalta myös löytää niitä eroavaisuuksia, miten kukin juoksuun suhtautuu.

Pohdin juostessani, miksi tätä teen. Kirjan luettu tuli ajatus, en juokse elämää pakoon - juoksen sitä kohti. Uusia elämyksiä kohden.

Kotoisia lenkkimaisemia
 Senjan saarelta 2017


Ja mikäli siellä on uusia lukijoita, niin tiedoksi, että treenaan kohti toukokuun lopussa juostavaa ultramaratonia, Nuts Karhunkierros 80 km odottaa. Se on elämäni toinen ultrajuoksu, ensimmäisen juoksin viime syksynä Nuuksiossa. "Juoksin pisimpään kuin ikinä - Nuuksio 70 Trail Ultra"

Ps. Aika ihanaa, kun on aikaa juoksulle. Opintovapaan iloja, joko luit edellisestä postauksestani kun hyppäsin hetkeksi pois oravanpyörästä.

Onko siellä muita ultramaratonillle treenaavia? Vinkkejä ja kokemuksia jaettavaksi?


Kommentit

  1. Hyvä treeniviikonloppu! Pitkälle matkalle noita saa kyllä tehdäkin, ja mikäs sen hauskempaa kuin treenaaminen. :) Mulla on sama kirja menossa ja se sopiikin lenkkikirjaksi vallan hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana positiivinen kommentti! Niinpä - treenaaminen on hauskaa. Uskon, että tuo kirja kiehtoo monia juoksun ystäviä, voi samaistua ja toisaalta myös havaita, että jostain asioista ajattelee eri tavalla. :) Treeni-intoa sinnekin, ja katsotaan sitä yhteislenkkiä sitten joskus keväällä! ;)

      Poista
  2. Näyttää tosi hyvältä! Kiva päästä seuraamaan matkaasi KK:n kasikympille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes kiva, että oot matkassa mukana! Uskon, että jokaista teitä tarvitaan myös itse matkalla, ajatuksissa <3

      Poista

Lähetä kommentti