Kestävyysliikkujan ruokavalio

Postaustoiveina esitettiin juttuja ruokavaliosta, joten tartutaanpa siihen. Ajattelin avata hivenen menneisyyttäni, sillä olen kärsinyt vuosia sitten syömishäiriöstä, joten suhde ruokaan ei ole aina ollut terve. Muistan vielä jokseenkin sen ajan (n.10v sitten), kun aloitin "terveellisen" ruokavalion. Tämähän tarkoitti tuolloin sitä, että jätin kaikki sokerit, herkut, rasvat yms ja söin pelkkää "puhdasta" ruokaa. Tuolloin myös kalorit oli kova sana. Saatoin viettää pitkiä aikoja kaupassa etsien vähäkalorisinta vaihtoehtoa mm. leivästä tai kaikista mahdollisista muistakin tuotteista. Sen lisäksi että itse söin "terveellisesti", koetin pitää huolta myös vanhempieni ryhtiliikkeestä ja puutuin heidän syömiseen. Mummon mansikkakiisseli ei uponnut, koska sokerin määrä oli siinä niin kova. Valitsin jopa häihini keitetyt perunat kermaperunoiden sijaan, koska eihän kermaa voi syödä. Kahvin join mieluummin mustana, jos ei tarjolla ollut vähärasvaista vaihtoehtoa. Kieltäydyin luokkakavereiden laskiaspulla-leipomiskemuista, koska jo pelkässä pullassa olisi ollut riittämiin

No arvanette, että tällaisessa touhussa oli pahasti jotain pielessä, eikä se hyvin päättynyt. Rajoittuneisuus muuttui ahmimiseksi, ja saatoin iltaisin vetää pussillisen leipää tai pelkkiä kaurahiutaleita... Ajatukseni liikkuivat ruuan ympärillä ja olo oli ahdistunut. Ahmimisesta tuli entisestään huonompi olo, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Onneksi tunnistin, ettei kaikki ole kunnossa ja hain apua oireiluuni terapiasta. Sen avulla löysin syitä oireilulle. Ongelmathan on lopulta usein muuta kuin ruoka. Sieltä pikku hiljaa ruokavalio ja oma olo tasapainottui, vaikkakin kesti kauan, että suhde ruokaan oli normaali. 

Nyt onneksi voin sanoa, että se on. Syön terveellisesti ja monipuolisesti. Enää ruoka ei hallitse minua, vaan minä hallitsen omia syömisiäni. Pidän ruuasta ja nautin herkuttelusta. Syön paljon. Ruokavalioni rajoittaa tosin vatsaoireeni, joihin olen löytänyt helpotusta maidottomasta ja FODMAP-ruokavaliosta. Käytännössä syön gluteenittomia tuotteita ja vältän tiettyjä ruoka-aineita, jotka eivät sovi vatsalleni: mm. sipuli, kaalit, punajuuri, omena, päärynä.. sokerituotteet aiheuttaa myös vatsaoireita, joten nautin niitä kohtuudella. Tykkään herkutella, joten otan välillä tietoisen riskin. Muut vatsaoireista kärsivät varmasti ymmärtää, että vatsa voi oikutella milloin mistäkin ja joskus se on niin ärsyttävää. Mutta sen kanssa oppii elämään.. Monet huokailee, miten rajoittunutta ruokavalioni on. Tosin itse olen sitä mieltä, että tämä on vain monipuolistanut ruokavaliotani. :)











Kestävyysliikkujana pidän huolta riittävästä syömisestäni. Kunnon ateriat on mielestäni edellytys sille, että jaksaa touhuta useita tunteja.Vuosi sitten osallistuin ravintovalmennukseen, jossa tehtiin yksilöllinen ravintosuunnitelma. Löydät postauksen  täältä "Juoksijan ruokavalion viilausta." 
Suunnitelmaa varten piti lähettää kehonkoostumusmittaus ja tiedot sen hetkisestä ruokavaliosta. Yllätyksekseni sainkin vastauksen, ruokavaliosi on hyvä ja monipuolinen - jatka samaan malliin. Olin hämmentynyt, ehkä olin odottanut:  "näin laitat ruokavaliosi uuteen uskoon.. tms.."

Jäin pohtimaan, kaipaako ihmismieli joitakin selkeitä toisten laatimia ohjeita, kenties? Onko ruokavaliodieetit yms. kovassa huudossa, jotta voi vain noudattaa laadittua ohjelmaa sen sijaan, että opettelisi ne rakennuspalikat itse? Toisaalta haluammeko joskus myös niin nopeita muutoksia ja tuloksia ymmärtämättä sitä, että opittujen tapojen tai mieltymyksien muuttaminen vaatii aikansa?

Valmennus oli hyvä. Se herätti pohtimaan ajatuksia ruokavaliosta ja suhdetta ruokaan. Sain myös vahvistusta siihen, että erityisesti treenipäivinä pitää syödä hyvin. Minulla on nimittäin usein ollut pitkien treenien jälkeisenä päivänä armoton nälkä ja tehnyt mieli syödä koko ajan jotain. Tämä lienee johtunut siitä, etten ole syönyt riittävästi treenipäivänä. Nykyisin kiinnitän huomiota siihen, että erityisesti  pitkien lenkkien jälkeen annos on iso, ja noudatan siinä valmennuksessa opittua "urheilijan lautasmallia". Tämä tarkoittaa sitä, että lautasella 1/3 on hiilihydraattia, 1/3 proteiinia ja 1/3 salaattia. Annoksen lisäksi olen syönyt myös leipää ja esimerkiksi hedelmän jälkkäriksi. Hiilareita ei siis todellakaan pelätä. 

Ruokavalioni koostuu siis perus elementeistä. Syön säännöllisesti 5-6 kertaa päivässä monipuolista kotiruokaa. Ei mitään ihmeellisyyksiä siis sen suhteen. :) Tärkeintä on, että on polttoainetta jolla liikkua. Liian vähäinen syöminen tai hiilarien vähyys todellakin tuntuu juoksussa. Kunnon herkkupäivän jälkeen puolestaan tuntuu askel kuin lentävän, joten sekin todisteena siitä energian tarpeesta. :) 

Olen myös aika ajoin kulinaristi, ja tykkään käydä syömässä ravintoloissa. 




Reseptivinkkejäkin kaipailtiin, joten jaan pari sivustoa josta itse etsiskelen hyviä ja helppoja reseptejä.


Maukkaita hetkiä ruokailun parissa! Muistakaahan syödä hyvin :)

Àiheesta saa kysellä lisää, voin vastailla kommenteissa :)

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen postaus! ☺️Ja ihanaa, että sun suhde ruokaan on nykyään normaali ja terveellinen! Mulla oli myös nuorempana tuo kaloreiden laskemis/kyttäämis ym. vaihe, mutta onneksi siitä päästiin ja olen oivaltanut, että terveellistä ja m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. * ja monipuolista kotiruokaa voi syödä kyllä paljon ja herkkujakin mahtuu kohtuudella mukaan! ☺️Kivaa loppuviikkoa sinne! 💛

      Poista
    2. Kiitos Karkki, ja voi miten itse iloitsen myös tästä vapaudesta. Monella on varmasti ollut sitä kalorin kyttäämistä nuoruudessa ja eipä ihme, että siinä nuoruuden vaiheessa, itseään etsiessä, tulee myös ruokaan liittyviä ongelmia. Siksipä itse haluan kannustaa ihmisiä sen tasapainon pariin, kuten sinäkin blogiteksteilläsi ja esimerkilläsi näytät. Se kuuluisa #balance on kaiken a ja o. Ihanaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  2. Mullakin on ollut tuo kalorivaihe. Kun lopetin kaloreiden tuijottelun, juoksutulokseni alkoivat parantua itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kokemuksen jakamisesta Poppis! Keho tarvitsee polttoainetta!

      Poista
  3. Hyvä postas jälleen Satu! Oma suhteeni ruokaan ei ole vielä yhtä normalisoitunut, mutta toivon vielä jonain päivänä löytäväni samanlaisen balanssin. Nuo pakkomielteesi, joista aikoinaan kärsit, kuulostavat niin tutuilta. Itse en ole päässyt niistä vielä eroon. Tällaiset postaukset auttavat kuitenkin liikkumaan syömisissä oikeaan suuntaan eli syömään tarpeeksi ja monipuolisesti :) Aurinkoista viikon jatkoa sinulle! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Katju! Ole armollinen itsellesi, aikaa toipuminen vaatii. Toiveikasta tulevaisuutta, balanssi löytyy vielä. Olet jo edennyt pitkän matkaa ja hienoa, että tunnistat niitä haasteita, mitä vielä on. Olet oikealla polulla. <3 Joskus niinä vaikeina hetkinä ajatteli, ettei i-ki-nä pääse niistä pakkomielteistä eroon ja syöminen tulee hallitsemaan aina. Se ei ole näin, vaan pikku hiljaa sitä oppii rennompaa ja terveellisempää suhtautumista.

      Aurinkoa päiviisi Katju! :)

      Poista

Lähetä kommentti