Mitä tarkoittaa oman kropan kuuntelu?

Kuvailen itseäni elämäntapajuoksijaksi, joka liikkuu "fiiliksen mukaan". Haluan haastaa itseäni kohti uusia haasteita. Asettamani tavoitteet antavat suuntaviivaa omalle tekemiselle ja syyn juoksennella monta tuntia. Todennäköisesti juoksentelisin ilmankin.. mutta ainakin muille on helpompi selittää omaa juoksuhulluuttani tavoitteella. Kaikkihan ei siis aina ymmärrä, että oikeasti nautin siitä, että saan juosta kolme tuntia. :D Ja tottakai tavoitteet auttaa niinä "vaikeina hetkinä" pitämään treenimotivaatiota yllä. Tosin minun tarvitsee tooodella harvoin patistaa itseäni lenkille. Päinvastoin. Pitää malttaa välillä olla poissa lenkkipoluilta :)

Kuten tiedätte, en ole orjallisen ohjelman noudattaja, koska pidän niin tärkeänä oman kropan kuuntelua. Ajattelin avata sitä hieman, mitä sillä tarkoitan. 

Liikkumiseen vaikuttaa moni tekijä. Aivan alkuun, mielestäni kyse on kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Aki Hintsan luoman hyvinvointimallin mukaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo/palautuminen ja henkinen energia. Ja nämä kaikki osa-alueet vaikuttavat "oman kropan kuunteluun".



Mielestäni.. (omia ajatuksiani - omia kokemuksiani - jokainen tekee omat ratkaisunsa..)

Kipu ei kuulu juoksuun. Mielestäni kipu on merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Mikäli juostessa tuntuu kipua, on juoksu lopetettava ja pohdittava heti, mistä kipu johtuu. Usein kipu johtuu lihasten kireydestä tai jonkun lihasryhmän heikkoudesta, johon on syytä panostaa. Olen aika ehdoton itse tämän kivun kanssa. Kipu esim. maratonilla tai ultramaratonin aikana on eri asia, ja se on väistämätöntäkin lihasten väsyessä, mutta treeneihin kipu ei mielestäni kuulu. Siinä olen aika ehdoton. Kiputilat on juoksijalle piinaavaa telakka-pelon vuoksi. Siksi hyvin varhaisessa vaiheessa olen hakeutunut fysioterapeutille kysymään syytä kivulle ja olisiko sen suhteen jotain tehtävissä. Usein on! Ja onneksi on paljon muita lajeja ja mahdollisuuksia, jos ei pysty juoksemaan.

Esimerkiksi, vuonna 2016 olin miltei koko kesäkuun juoksematta, koska
"Kesäkuussa juoksuhuuma laantui ensin pienen flunssan aiheuttamana ja lopulta äkillisen pohjekivun yllättäessä. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla tuli vielä juostua poluilla ja hiekkateillä, kunnes kesäkuun toisella viikolla juoksemani lenkki loppui sitten kuin seinään kipuilun yllättäessä. Loppu kuukausi onkin juoksun suhteen mennyt kevyesti ja varovasti tunnustellen." 

 Väsyneenä kannattaa välttää syketreenejä. Jos takana on unettomia öitä ja väsymystä, jolloin syketreenit ei ole välttämättä parhain ratkaisu. Sykkeet saattaa olla väsymyksestä jo tavanomaisesta korkeammalla, joten ei ole järkeä aiheuttaa kropalle uutta stressireaktiota. Itse suosin väsyneenä kyllä raitista ulkoilmaa, mutta keveämmillä keinoilla. Juoksuvedot ja intervallijuoksut kannattaa jättää suosiolla parempiin päiviin. 

Hyvin syöneenä ja levänneenä antaa palaa. Silloin kun on hyvinvoinnin palaset kohdallaan, niin antaa mennä! Silloin juoksu on mielekästä ja lennokasta. Nämä päivät kannattaa hyödyntää ja nauttia juoksuflow:sta. :)





Kun on oppinut kuuntelemaan omaa kroppaa, osaa tehdä päätöksiä myös treenien suhteen. Milloin on parempi jättää lenkki väliin ja milloin muutettava suunnitelmaansa. Olen oppinut myös erottamaan todellisen levon tarpeen siitä "ei huvita"-olosta. Joskus on kuitenkin parempi kieltäytyä esimerkiksi sovitusta sykejumppa-treffeistä, jos olo tuntuu todella nihkeältä. Tottakai juoksuharrastukseen kuuluu juoksuflow:n lisäksi sitä tasapaksua puurtamista ja niitä fiiliksiä "no, tulipahan tehtyä..". Erityisesti juoksuharrastuksen alussa se voi olla enemmän sitä tasapaksuista fiilistä ennen kuin kunto kohoaa siihen malliin, että siitä nauttii. Itselläni esim. hiihdon suhteen on vielä se flow kadoksissa, mutta eiköhän se löydy kun tarpeeksi harjoittelee :)

Vaikka kutsunkin itseäni fiilisjuoksijaksi, en tarkoita että vain "fiilistelisin": Vaan juoksen monipuolisesti ja treenaan kyllä tosissani sitten kun on kovan treenin aika. Niinä hetkinä ei aina ole silkkaa nautintoa. :D Mutta kaikki nämä eri piirteet on opittava erottamaan toisistaan. Pääsääntöisesti juoksun pitää tuntua hyvältä - näin itse ajattelen.  


Jos juoksu tuntuu pahalta, kannattaa miettiä kokonaiskuormitusta ja kysyä itseltään mm.
- olenko syönyt riittävästi?
- olenko nukkunut hyvin?
- onko mielen päällä paljon kuormittavia asioita?
- olenko huoltanut kehoani, onko lihakset jumissa?
- onko takana kova treenijakso ilman kevennystä? 
- onko olo kenties flunssainen? 

Ja jos joitakin taustasyitä löytyy, kannattaa miettiä miten niitä lähtee korjailemaan :) 
 
Kerron esimerkin tältä viikolta. Maanantaina juoksulenkki ei ollut nautintoa. Jalat oli raskaat ja yleisfiilis nihkeä. Jo lenkin aikana kävelin pätkiä, koska ei kulkenut sitten ollenkaan. Vilasin vähän treenipäiväkirjaa - hmm, aika paljon touhua ilman selkeää kevennystä, joten päätin keventää tällä viikolla. Juoksut pois, kehonhuoltoa ja palauttavaa kävelyä kehiin. Pari lihaskuntoharjoitusta ilman sykkeen nostoja. Tänään auringon paistaessa en enää malttanut olla juoksematta vaan lähdin juoksulenkille. Olo oli hyvä ja energinen. Tänään olisi ollut menohaluja, mutta pysyin kuitenkin keveän viikon tunnelmassa ja tein "vain" noin puolentoista tunnin (13km) pitkiksen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikkoa!  Muistetaanhan kuunnella kroppaa ja tehdä hyvinvointiamme tukevia ratkaisuja! :)

Mitäs mietteitä heräsi? Sääteletkö treenejä omaa kroppaa kuunnellen? 

Kommentit

  1. Olipa hyvä teksti! 💙Arvostan tosi paljon tollaista oman kropan kuuntelua ja fiiliksen mukaan menoa! ☺️👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki! :) Ja näinpä, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista on tärkeää pitää huolta, ja oma kropan kuuntelu osa sitä. :)

      Poista
  2. Hyvää tekstiä ja juurikin noin homman pitäisikin mennä :) Kyllä tulee säädeltyä, juuri alkoi lepoviikko jossa teen mitä jaksan ja jos en niin vaan lepoa :)

    http://mydirtyfatbike.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, näin juuri! Täysi lepo ja kunnon rötväily tekee välillä myös oikein hyvää! Lempeää lepoviikkoa sinulle! :)

      Poista
  3. Mulla on just kuuntelussa Aki Hintsan kirja, aivan loistava! :) Ja joo, ilman muuta harjoittelu menee sen mukaan, miltä tuntuu. Yksittäisiä lenkkejä lyhennän tai kevennän, jos ei kulje, mutta vastaavasti myös pidennän, jos kulkee. Pitkien kisojen tai rankkojen treenijaksojen jälkeen on joskus vaikea tunnistaa, milloin on valmis treeniin, mutta kokemus auttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo Hintsan kirja oli kyllä hyvä - vahvisti monia omia ajatuksiani myös! Kropan kuuntelu on kyllä tärkeää. Ainahan se ei ole helppoa, kuten sanoit.. ja joskus esim. pitkien kisojen jälkeen on parempi vaan päättää olla esim. koko viikko tekemättä yhtään mitään, vaikka kroppa "tuntuisikin" jo hyvältä. Silloin järjelläki voi asioita miettiä. :)

      Poista
  4. Terveiset talvitauolta! Puhut taas kerran asiaa. Noinhan sen pitää olla, oli sitten fiilisjuoksija, tavoitteellinen maratoonari tai jotain näiden väliltä. Pakkotelakka on ikävimpiä asioita, joita juoksija kohtaa. Parempi hypähtää telakan hylyille lepäämään tai tekemään aivan jotain muuta, kun kroppa osoittaa kiukustumista... jostain.

    Musta on luksusta, kun saa ja voi itse päättää lähteäkö lenkille vai ei. Onneksi perheen leipä ei ole äidin juoksuista kiinni, sillä mukavuudenhaluisena sitä joskus lukee kroppaansa liiankin tarkkaan. Otan tuon tarkistuslistasi jatkossa käyttöön. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä ja mukavaa kun kommentoit! :) Ja näinpä juuri, mieluummin pysähtyy heti kun ilmenee jotain kiukustumisia, kun vasta siinä vaiheessa kun on oikeasti pakko.

      Onneksi tosiaan juoksu on vain harrastus, eikä työ. Silloin voi antaa enemmän siimaa fiilikselle :) Mutta jotta kehittyy, täytyy joskus tsempata itseään myös lenkillä ettei jää mukavuushaluisena sohvan syövereihin, ainakaan liian usein. :) Tsemppiä talvijuoksenteluihin! :)

      Poista

Lähetä kommentti