Pakon sanelema lepo - rasitusvamma?

Kirjoitan täällä paljon liikkumisen ilosta ja juoksunautinnosta. Tämän postauksen aihe käsittelee nyt jotain muuta. Nilkkakipuilu yllätti, joka tarkoittaa totaalilepoa kaikesta kestävyysliikkumisesta.

Olen alkuvuonna saanut liikkua tavallista enemmän ja viettää aikaa luonnon lumossa. Kävely-hiihto-tai juoksulenkkien pituudet ovat olleet pääosin 1,5 h - 2h, muutama vielä pidempi. Jalat ovat altistuneet rasitukselle erityisen paljon, ja erityisen haasteen on tuonut epätasainen lumipöperömaasto. 




Nyt tavallista isompi määrä aikaisempaan taitaa alkaa näkyä. Vuoden alusta lähtien harjoittelua eri muodoissa on kertynyt noin 8-12 tuntia viikossa, muutamana viikkona miltei 15. Tunnit sisältävät kaikki harjoittelumuodot: myös palauttavat kehonhuoltotunnit, esim. body balance. 

Olen hyvin harvoin joutunut kärsimään minkäänlaisista rasitusvammoista. Nyt taidan kärsiä. Perjantain hiihtolenkillä alkoi vasemman nilkan seudun kipuilu. Jo kuluneella viikolla jalassa tuntui vähän kireyttä. Ajattelin sen johtuvan sääri-ja pohjelihasten kireydestä. Kylpylä-lomallamme koetin vesihieronnalla jalkoja availla ja se tuntui myös helpottaneen. Kuitenkin hiihtolenkillä kipua tuli ja erityisesti sen jälkeisenä yönä jalka kipuili.  Vasta lauantaina huomasin, että nilkan seutu on selkeästi turvoksissa.  

Aurinko paistoi ja oli mahtava ulkoilukeli. Itse tuijotan vasenta nilkkaani ja mietin, että tällä nilkalla ei kyllä kannata liikkua mihinkään, edes kävellen. Nämä hetket syö naista. Voin myöntää. Positiivisuus on koetuksella. Tämänkaltaisia oireita ei ole helppo niellä. Tämä edellyttää nyt lepoa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. 

Tunteet seilaa näissä tilanteissa. Etenkin epätietoisuus on  ikävintä, kun ei varmasti tiedä,  mistä oireilu lopulta johtuu ja miten se etenee.   Tunteet lähtee laukalle ja ajatuksissa pyörii:  "Juoksenko enää ikinä?" "Miten käy ultraharjoittelun?" Ja miksi juuri nyt, kun on parhaaaaat kevätkelit. Märisen hetken maassa miehelleni. Kunnes yhtäkkiä palaan maan pinnalle. Tuskinpa tässä sen pahempaa, kunhan nyt vain aidosti malttaa levätä. Iki-positiivisuus kuitenkin puskee päälle, alan nähdä menetyksien sijaan mahdollisuuksia. Olisiko aika keskittyä yläkroppatreeniin? En halua kuitenkaan kieltää sitä, etteikö tämä harmittaisi. TODELLAKIN. On pelkoa siitä, miten oireilu etenee. Helpottaako pian. Vai tuleeko pidempikin vaiva. Oireilu pyörii mielessä. Mieli piirtää kauhuskenaarioita, kunnes päätän topata ajatukset. Se ei helpota oloa, eikä oiretta. Täytyy nyt vain edetä askel ja päivä kerrallaan. 



Onneksi viikonloppu tarjosi tunteikkaita hetkiä olympialaisia seuratessa. Huikeita onnistumisia ja myös valtavia pettymyksiä. Niin paljon tunneskaalaa. Huh. Sitähän se elämä itsessäänkin on. Monenlaista värikirjoa. Viikonloppuna katselin toisten instagram-kuvia, upeita ulkoiluhetkiä ja juoksunautintoa. Vähänhän se tässä tilanteessa kirpaisee. Olisinpa minäkin päässyt nauttimaan. Toisaalta olen onnekas, miten paljon olen jo tänä alkuvuonna saanut liikkua ja nauttia päivänvalosta.

Ensi viikko pitää olla ainakin poissa kestävyysharjoittelusta ja nilkan rasituksesta. Katsotaan, miltä tilanne sitten viikon päästä näyttää. Toivotaan, että ensi viikon lopulla saa olla jo positiivimmin mielin. Vaikka joistakin viikko saattaa tuntua varsin lyhyeltä ajalta ja "mikäs tuossa", niin tällaisella kestävyysliikkujalle viikon lepo ei ole helppoa. Etenkin kun kyse ei ole kevennetystä jaksosta vaan "pakon sanelemasta", joka sisältää myös epätietoisuuden siitä, miten kauan lepoa pitää jatkaa. Se tekee levosta ehkä kaikesta hankalimman.

Ehkä te lukijat siellä ymmärrätte.

Toivotan kuitenkin kaikille ihanaa alkavaa viikkoa ja nauttikaa luonnon lumosta! Alkaa tuntua jo keväälle ja sekös saa hymyn suupieliin, haasteista huolimatta. <3

Kommentit

  1. Tsemppiä!💛 Toivotaan, että viikon lepo auttaa!! 👍

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän sua todella hyvin. 2016 loppuvuodesta itsellä alkoi oikean nilkan turvottelu ja kipu. Siihen syssyyn sain plantaarifaskittin kun en millään uskonut,että kipeällä nilkalla ei kannata juosta. Mitään syytä ei löytynyt koskaan vaikka kävin kolmella eri lääkärillä, kahdella eri i fysioterapeutilla ja osteopaatillakin vielä. Söin kuurin Arcoxiaa ja sen voimalla Bodomin puolikas taittui ilman minkäänlaista kipua. Toisenkin kuurin Arcoxiaa söin jossain vaiheessa kun kipua alkoi taas nousta esiin mutta sillä se sitten meni ohi eikä sen koommin ole näkynyt.

    Tsemppiä toipumiseen. Tiedän, että on vaikeaa olla paikoillaan mutta hetken kun malttaa niin toipuminen on nopeampaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuestasi Susanna! Taitaa olla, ettei ilman kiputiloja kukaan meistä selviä. Okei, jännä ettei löytynyt mitään syytä nilkan kipuilulle. Minulla on tuon vasemman jalkaterän liikeradan kanssa haasteita, ja myös ihan lantion hallinnasta asti on vasen puoli haasteellisempi joten siellä on varmasti ihan syitä kasvaneella kuormitukselle. Ja kiitos tsempistä.

      Aion tosiaan malttaa olla lenkkeilemättä ja keskittyä niihin asioihin, joita pystyn tekemään ja joka edes auttaisi kuntoutumista. :)

      Poista
  3. Ehkä pieni lepo on muutenkin ihan hyväksi. Mutta toivottavasti se ei ainakaan kovin pitkäksi sairausjaksoksi veny. Minä menin taas pitkän työreissun jälkeen vetämään himopitkiä hiihtolenkkejä (kun oli hiihtoa vaan niin ikävä) ja sen seurauksena taisin palelluttaa ja rasittaa itseni liikaa, koska flunssa iski päälle. Nyt harmittaa, etten aloittanut iisimmin ja nyt saan kärsiä siitä koska en pääse vieläkään hiihtämään. Jos hyvin käy niin lopp viikosta flunssa on jo ohi ja pääsen taas lenkille. Ehkä nyt opin ja otan ensimmäiset lenkit kevyemmin.

    https://vaylantyar.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lepo tekee hyvää. Ja tällaiset pysähtymisetkin. Nämä asettaa itsensä kysymysten äärelle ja kasvattaa luonnetta ainakin. Toivon itsekin, että vielä pääsen keväthangille kirmailemaan, mutta katsotaan nyt. On otettava se, mitä vastaan tulee.

      Tsemppiä sinnekin flunssasta toipumiseen. Nyt on kyllä niin ärhäköitä tauteja liikkeellä, että taitaa monet olla petipotilaina. Flunssan jälkeen kannattaa tosiaan ottaa vähän kevyemmin, mutta nopsasti sitä pääsee sitten taas liikkumisen makuun kiinni :)

      Poista
  4. Voi rähmä minkä teki! Nyt vain koordinoitua lepoa jalalle ja hyvä siitä tulee! Keskityt pitämään mielen positiivisena ja käyt tosiaan tekemässä yläkropalle ja keskivartalolle treeniä. Saa jalat muutenkin palautua, ja pian on taas hyvä pöhinä päällä. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ei maha mittään. Kiitos tsempistä ja kyllä pidän mielen positiivisena ja keksin lajeja, millä voi liikunnan riemua kokea näin jalkatoipilaana. :)

      Poista
  5. Voimia toipumiseen, niitä henkisiä voimia! Ymmärrän niin hyvin tilanteesi. Viikonkin lepo, kun se on pakkoa, voi olla vaikeaa. Mutta siihen luotan, että sinä Satu, jos kuka, ymmärrät kuunnella kehoasi ja antaa aikaa toipumiseen. Itsestäni en olisi niinkään varma... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija tsempistä. <3 Ja toden totta - en aio nyt tällä kipeällä nilkalla lenkkeillä ennen kuin se on taas kunnossa. Oireilu vain pitkittyisi siten. Koitan keksiä lajeja, joilla tukea kuntoutumista ja toivon olevani entistä paremmassa iskussa sitten kun pääsen palaamaan juoksun pariin. Tottakai toivon, että selviän vain säikähdyksellä eikä tästä tulisi pidempi vaiva.

      Poista
  6. No voi! Mikähän siinä nilkassa on? Ja mistä se nyt niin on ärtynyt. Joku pieni virheasento hiihdossa, vai enemmän kovaa alustaa talvijuoksussa? Pikaista toipumista joka tapauksessa! Se voi lepojakso tehdä hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tämän nilkan kanssa mulla on ollut haasteita aina. Ja se varmastikin johtuu jalkaterän liikeradan haasteista ja jo ihan vas.puolen lantion hallinnasta. Eli nyt pitää keskittyä myös syyhyn ja heikkouksien vahvistamiseen. Sen lisäksi epäilen, että virheasento hiihdossa (?) on nyt se merkittävin tekijä. Ja olenhan mä lenkkeillyt lisäksi koko ajan todella epätasaisella pinnalla, joten varmaan nyt vaan kaikkien näiden summa. Joten jalkojen levolle on varmasti paikkansa. Toivottavasti ei tuu pitkä vaiva, mutta se on vaan otettava, mitä vastaan tulee ja keskityttävä siihen, mitä nyt pystyy tekemään. Minkäänlaiselle lenkille ei oo nyt asiaa tällä viikolla, näin oon päättänyt.

      Poista
  7. No voihan keljutus! Kropan kipuilut ovat raivostuttavia, varsinkin kun ei tiedä syytä, eikä juoksutauon kestosta ole varmuutta. Hyvä lääke keljutukseen on herkullinen kahvi ja vastapaistettu korvapuusti hyvän ystävän seurassa nautittuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erinomaiselta lääkkeeltä! :) Olen lääkinnyt itseäni tällä viikolla kahvihetkillä auringonpaisteessa ja iltateellä kuutamon loisteessa. ;) Nilkka tuntuu onneksi jo paremmalta ja sain luvan fyssarilta käydä kävelyllä. :)

      Poista

Lähetä kommentti