Voinko kutsua itseäni juoksijaksi, vaikka en edes juokse?

Lataan kuvan instagramiin. Laitan hashtagiksi: juoksija, polkujuoksija. Kunnes jään miettimään, voinko kutsua itseäni juoksijaksi vaikka en sen suuremmin edes juokse? En kerää viikossa satoja kilometrejä taikka rakenna treeniviikkoani juoksun ympärille. Viime ja sitä edeltävällä viikolla juoksin reippaat neljä kilometriä. Molemmat näistä jumppatunnin lämmittelyiksi. Mikä juoksija minä siis olen? 

Olen elämysliikkuja, joka on nyt sukeltanut talvilajien maailmaan. Olen hiihtänyt, luistellut ja tahkonnut umpihangessa välillä miltei reisiäni myöten. Olen myös käynyt välillä reippailla jumppatunneilla hikoilemassa ja huolehtimassa lihaskunnon ylläpidosta. Olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä välillä pysähdellen ihailemaan talvista maisemaa.






Pidän itseäni kuitenkin juoksijana, koska edessäni siintää tavoite ultrajuoksusta. Uskon kuitenkin, että tämän tammi-helmikuun monipuolisella menolla ja määräharjoittelulla olen tehnyt kestävää pohjaa kesän koitoksiin. Maaliskuun puolella voi sitten siirtyä myös eri tyyppisten juoksuharjoitteiden pariin. Nyt kuitenkin nautin talvilajeista. Etenkin kun aurinkoiset päivät kutsuvat meitä suorastaan sukeltamaan talven syliin, joka nyt tarjoaa parastaan.

Eilen olin retkimielellä. Pohdin, minnehän sitä lähtisi. Puijo, Suovu, Neulamäki.. Tuumasin, miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Pakkasiin reppuun eväsleivät ja termariin kuumaa juomaa. Reppuun laitoin myös untuvatakin taukotakiksi. Lähdin kotiovelta kohti metsää. Siellä odotti täysi hiljaisuus, puuterilumi, monipuolinen maasto. Koko olemukseni hymyili. Miten onnekas olen, kun saan elää metsän keskellä. Paikoin oli polkua tehty, välillä sain upota reisiä myöten lumeen. Minua vain hymyilytti. Ihana lumi, ihana talvi. Vajaa pari tuntia metsän siimeksessä, noin kuutisen kilometriä tuli mittariin. Meno ei ollut kovin vauhdikasta, mutta ehkä sitäkin nautinnollisempaa. 

Ihastuttavaa talviviikkoa! Menkää ulos, koska se on parasta just nyt

Kommentit

  1. Juoksija voi olla myös hiihtäjä, vaeltaja tai elämysliikkuja... lokerointi on turhaa, vaan pääasia on nauttia elämästä ja liikunnasta! <3 Talven pohjilla päihität niin Karhunkierroksen polut kuin Alppien vuoretkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Hanna, näin se on. Niin useastikin sanottu, tärkeintä tehdä siitä mistä nauttii. Ja näin kyllä toivon, että monipuolinen touhu auttaisi löytämään lentävää askelta sitten kesällä :)

      Poista

Lähetä kommentti