Ajatuksia hyvinvoinnista ja elämästä

Pysähtyminen. Miten hyvää se meille tekeekään. Alkuvuonna minulla oli paljon aikaa ajatuksille ja luonnossa liikkumiselle. Kirjoitin tuolloin:

Tommy Hellstenin kirja  "Pysähdy, olet jo perillä."  kiteyttää paljon sitä, mitä olen viime vuosien aikana ja tänä aikana oppinut. Miten tärkeää on antaa aikaa ajatuksille. Oppia tuntemaan itseään. Aina syvimpiin tuntoihin ei pääse  kiinni hektisen arjen keskellä. Välillä onkin syytä pysähtyä, kysyä itseltään: mitä minulle todella kuuluu.

 Nyt tämän nilkkaoireilun seurauksena on tullut myös todellinen pysähtyminen: liikkeellä oleminen on tehnyt kipeää, ja se on siis myös pysäyttänyt. Ja sama asia toistuu - tässäkin oppii tuntemaan itseään ja pääsee syvimpiin tuntoihin kiinni. Se pysäyttää miettimään kokonaisvaltaista hyvinvointia, kohtaamaan ajatuksia ja kysymään myös itseltään, miksi minä tätä lajia harrastan. Juoksenko pakoon ajatuksiani, joita pysähtymisen hetkessä on vaikea käsitellä.

Voin myöntää, että olen juossut selveentääkseni ajatuksiani. Lenkillä usein on helppoa pureskella asioita ja saada niihin uusia näkökulmia. Luonto puhuttelee monimuotoisuudellaan ja tarjoaa omalla tavallaan terapiaa. Luonto virkistää ja voimistaa, toden teolla. Luonnossa ja liikkeessä on hyvä olla. Enkä pidä sitä vääränä, mutta se ei saa olla ainut tie hyvinvointiin.

Hyvinvointi koostuu monesta asiasta. Kuten Aki Hintsan kirjassaan "Voittamisen anatomia"-kuvaa hyvinvointiin vaikuttavan moni tekijä: lepo, ravinto, biomekaniikka, sosiaaliset suhteet, fyysinen terveys ja henkinen energia. Kaikki vaikuttaa kaikkiin. Tärkeintä, että kukin pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Kun hyvinvoinnin osa-alueihiin tulee muutoksia, pitää uudestaan istahtaa palapelin ääreen ja miettiä, miten minä nyt tässä hetkessä huolehdin hyvinvoinnista. Tunnistan vanhat totutut tapani tunnesyöjänä etsiä lohtua ruuasta, joka lopulta pitkällä viiveellä aiheuttaa vain huonoa oloa. Ruoka ei saa olla lohduke, eikä liika liikkuminenkaan.. Unta tulee saada riittävästi ja lepo on oleellista. Tässäkin nilkkavammassa liikkuvuuden parantaminen ja lihasvoiman ylläpitäminen on oleellista. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. On tärkeää saada tuntemaan itsensä taas "omaksi itseksi" vaatimatta kuitenkaan liikoja. Hyvinvointi on niin tärkeää. En halua keskittyä asioihin, joille en voi tehdä mitään. Sen sijaan keskityn niihin, joihin voin.

Ja sitäpaitsi, aidosti. Isossa kuvassa kaikki on enemmän kuin hyvin. Niiiiin monesta asiasta olen kiitollinen ja onnellinen. Ja elämä kaikissa monimuotoisuudessaan on ihanaa. Hassua sinänsä, että ultramatka kiehtoi minua juuri sen takia, että saisin testata niin henkisiä kuin fyysisiäkin rajoja, mutta yllättäen prosessi alkoi jo aikaisemmin. Ja tähän voi vain todellakin sanoa, coming back stronger.

Sain myös ihastuttavan haasteen Maijalta, joka sopii tähän teemaan.
Miten tärkeää on pysähtyä, miettiä kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on ja mistä saa olla kiitollinen. Sillä elämä on monimuotoisuudessaan niin kaunis ja arvokas, ja  toisaalta niin hauras. <3
Tämä päivä ansaitsee kiitoksen.


Kolme hyvää asiaa päivissäni..

Rauhalliset aamuhetket luontoa ihaillen. Tavallinen arki. Sohvalla köllöttelyt miehen kainalossa. 


Kolme hyvää asiaa minussa.

Positiivisuus. Taito kohdata ja kunnioittaa toisia ihmisiä. Rohkeus.

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni (Nämä on enemmän kuin hyvää..:))

Rakas mieheni. Kaikki ne rakkaat, jotka kulkee kaikissa elämän haasteissa rinnallani. Ihanat ystäväni.




Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Huikean häikäisevät hetket luonnon lumossa. Ihanat sporttailut ystävien kanssa. Yhteiset hetket pyöreän pöytämme ääressä ystävien ja perheenjäsenten vieraillessa.





..ja monta muutakin, ihania reissuja ja retkiä, ystäviä, yksinoloa, kotoilua, opintovapaa, valmistuminen opinnoista, uusi työ.. :)   NIIIIN paljon hyvää.

Kolme hyvää asiaa blogissani

Aitous. Liikkumisen ilo. Tsemppihenki.

Toivon, että rakkaus luontoon ja liikkumiseen välittyy. Toivon, että lukiessasi saat ajateltavaa.
Ehkä rohkenet astua uuden askeleen kohti unelmaasi tai maltat pysähtyä kun sen aika on.

Kaikissa elämän aallokoissa voi löytää syyn hymyyn. 



Pääsiäisen aikaan liittyy muistoja. Erityisesti viiden vuoden takaa. Eilen viisi ja puoli vuotias kummityttöni istui sylissäni. Mietin sitä hetkeä, kun viisi vuotta sitten pidin puoli-vuotiasta kummityttöäni sylissäni ja nukuin hänen vierellään.  Perhe oli joutunut auto-onnettomuuteen, jossa isä oli menehtynyt ja äiti oli teholla. Puoli-vuotias vauva selvisi ilman naarmuakaan. Nukuin hänen vierellään yöt ja sain herätä joka aamu puolivuotiaan hymyileviin kasvoihin. Se antoi toivoa niinä hetkinä. Ja tänä päivänä saamme nähdä, että elämä todellakin kantaa kaikissa elämän yllättävissä ja traumaattisissakin elämän koettelemuksilla. Kummityttöni on kasvanut hurmaavaksi ja tempperamenttiseksi neidiksi. Hänellä on rakastavat vanhemmat. Ja pikkusiskokin. Elämä kantaa ja valo voittaa. <3

Usko, toivo ja rakkaus - elämän kantava voima.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa! <3

Ja hei, Toivon, että kolme hyvää-blogihaastetta jatkaa ihastuttavat ja ihanat bloggaajat:
Candyontherun, Kantapääopistossa ja Lenkillä pilkkujen kanssa.


Kommentit

  1. Moi! Ihana teksti taas. Ja kiitos haasteesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Jee, odottelen sun syitä hymyyn. :)

      Poista
  2. Kuinka ihanaa, että otit haasteen vastaan ❤️ Kyynel silmäkulmassa luin tekstisi, niin paljon kiitollisuutta, toivoa ja iloa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija haasteesta, tuli jotenkin niin hyvään hetkeen. Ja niinpä, juuri noita tunteita toivoinkin välittäväni tekstilläni. <3

      Poista
  3. Jei - kiitos haasteesta <3 Ihana, positiivinen kirjoitus taas. Näistä tulee vaan niin hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että sain välitettyä hyvää mieltä eteenpäin. <3 Odottelen postaustasi.

      Poista
  4. Haaste vastaanotettu! <3 Kivaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee!! Samoin sinne ihanaa viikkoa. <3

      Poista

Lähetä kommentti