NUTS Karhunkierros 34K - paras juoksu ikinä!

Nyt muistan, miksi olen vuosi toisensa jälkeen buukannut juoksutapahtumia. Onhan nämä karkelot vertaansa vailla! 

Kuva: NUTS Karhunkierros, Guillem Casanova Photography

Muutama viikko sitten Tea-ystäväni tarjosi minulle hänen saamaansa osallistumista 34 K matkalla. Hän voisi käydä kuulema omalla lenkillä sillä välin. Ehdotin, että ostan itselleni lipun ja lähdetään yhdessä. Paras päätös, oli nimittäin huikea reissu! 

Lähdimme C-lähtöryhmästä, joten startti oli klo 13. Aamulla ehti rauhassa rentoilla ja syödä aamiaista mökillä ennen kuin siirryimme kisakeskukseen odottamaan bussia lähtöpaikalle. Sää oli sateinen ja kolea. Pakkasin ylimääräisen paidan mukaan juoksuliiviin, jos jotain sattuisi. Juoksukeliksi mainio, mutta kylmä yllättäisi erittäin nopeasti jos joutuisi pysähtymään. Naureskeltiin, että sää oli hyvä motivaattori pysyä liikkeessä. 

Kuva: NUTS Karhunkierros, Aapo Laiho

Olin nyt kolmatta kertaa tällä 30+ matkalla liikkeellä. Vuosien saatossa on tainnut tämä reitti hivenen vaihdella kilometrimääränsä suhteensa, ja nyt se oli lienee lähempänä 35 km (vai..?) Kukin reissu on ollut myös erilainen, ja tästä juoksusta teki erityisen ystävän kanssa juostu matka ja lukuisat kohtaamiset reitin varrella. Tiesin juoksemassa olevan monia seurakavereita eri matkoilla, ja pohdinkin ennen starttia näinköhän saavutettaisiin heitä. Lisäksi tällä kertaa lähdettiin C-lähtöryhmästä (ennen B) ja kenties siksi jonot riippusilloille oli paaaljon pidemmät kuin aikaisemmin. Noh, hetket hyötykäyttöön ja kuvia kehiin! ;) 

Basecamp huoltoon saavuimme ajassa 1:20. Huoltoaikaa (6min!) katsoessa voisi epäillä meidän olleen eväsretkellä :) Jouduimme käymään molemmat vessassa, meni jonotukseksi sekin. Mutta eipä hätää, matka jatkui. Juoksimme vuorovedoin ja ihastelimme maisemia ja jutustelimme mukavia. Parhaita hetkiä reitillä oli seuralaisten kohtaamiset. Voi sitä riemua, kun näin edessäni Leenan jonka kanssa on paljon juostu kevättalven aikana. Taisi myös kohtaaminen tulla hyvään saumaan, kun Leenalla oli menossa hiukan vaikea hetki. Toivottavasti tsemppi antoi virtaa - minulle nämä hetket antoi ainakin kuin siivet.  Bongattiin myös Laura, ja tsemppiselfien-saattelemana matka jatkui. :)

Juoksu tuntui koko ajan hyvältä, ja mielestäni menimme kyllä reippaampaa vauhtia kuin aikaisemmin yksikseni. (Tosin loppuaika oli hitaampi..mutta ehkä kaikki sometus, jonotus ja pitkä huolto otti aikansa, ja reitti kenties pidempi??) No samapa tuo, kellon olin jättänyt kokonaan pois, koska ajattelin että mennään fiiliksellä. Tiesin ystäväni olevan kova menijä, ja ehkä hän tämän reissun jälkeen uskoo siihen itsekin! Minä koetin pysyä perässä, etenkin ylämäissä. :)

Erityisen hieno hetki oli Valtavaaran jälkeen, kun tapasimme seurakaverin Teemun, joka oli 166 km-matkalla. Olin jo edeltävänä päivänä seurannut hänen GPS-pallukkaansa ja seurannut insta-päivityksiä reitin varrelta. Teemulla oli mennyt Jussin kämpälle asti oikein hyvin, jonka jälkeen oli alkanut vaikeat jalkaongelmat. Siinä riemunkiljahdusten saattamana lopputsempit matkalle ja kajautettiin tsempiksi vielä "Puijon Mahti"-huuto. Hirmuisen ilon purskahduksen (minulla - en tiedä sitten Teemusta :D) jälkeen lähdettiin taas hyvin reippaasti juoksemaan kohti pian koittavaa viimeistä nousua ja lopulta maalia. Päiviteltiin vielä siinä juostessa, miten Teemu näytti niin freesiltä, vaikka takana oli jo yli 160 kilometriä.. Ohhoijaa, ei käsitä. 

Maaliin saavuttiin juosten käsikädessä, endorfiinihuuruissa! Olipahan mahtava reissu! Juoksun jälkeen oltiin yhtä hymyä ja huvittavaa oli, että Tea jo pohti mihinkäs sitä seuraavaksi. Hahaaa - niin tämä huuma tarttuu. Sovittiin, että koetetaan saada liput Kolille vaarojen maratonille ja sitten juostaan niin, että vikassa nousussa itkettää. 

Onhan nää ihan helmihetkiä. Täytyy kyllä sanoa, että tämä oli yksi parhaista juoksuista ikinä. Reitin varrella oli niin upeita hetkiä ja kohtaamisia, että se tekee tästä touhusta kyllä niiin erityisen! Lukuisia voimavaramuistoja on taas talletettu pankkiin. Aikaa meillä kului reitillä 4:54, ja sillä sijoituttiin 47-48/658. 

Alkuvuonnahan ajattelin, että jätän tänä vuonna juoksutapahtumat väliin.. mutta nooooh, onneksi sitä saa mielensä muuttaa! Onhan tää juoksubuumi ja huuma ihan huikeeta! Kiitos järjestäjille, kaikille kanssajuoksijoille, seurakavereille ja blogitutuille! Tätä lisää!!! :)

Niin ja Mikä huikea päätös koko viikonlopulle! SUOMI voitti MM-kultaa. 

Näillä endorfiinipöllyillä purskutetaan kyllä taas eteenpäin! :)