Olipa varsin mielenkiintoista seurata miesten salibandyliigan Suomen mestaruus-kamppailua, kun Seinäjoen peliveljet osoittivat omaavansa valtavan henkisen kantin ja uskon omaan tekemiseen viimeisille minuuteille saakka. SPV voitti tosiaan Suomen mestaruuden ja voitti kolme viimeisintä ottelua nousemalla takaa-ajoasemasta voittoon. Mieletöntä. Peliveljien otteista huokui periksiantamattomuus. Tämänkaltainen asenne on kovin kiehtovaa!
Olen miettinyt juurikin psyykkisen puolen merkitystä onnistumisessa. Olen alkanut jopa epäilemään omia kykyjäni koko kevään ja kesän tapahtumien suhteen, koska pääsiäisenä alkanut köhätauti on jatkunut edelleen. Treenaaminen on jäänyt töiden alkamisen jälkeen hyvin vähäiseksi ja nyt en lähes kolmeen viikkoon ole juoksuaskelia ottanut. Luulin pääsiäisviikolla, että tauti helpottaisi, mutta sen jälkeen alkoikin armoton yskä ja nuha, että taudin kourissa ollaan edelleen. Taudin ja vähäisen treenaamisen myötä on pieni apina kiivennyt hartioilleni ja mielessäni on pyörinyt ajatuksia siitä, mitähän siitä Rukasta ja triathlonista oikein tulee. Tämä ei ole todellakaan minulle tyypillistä ajatusmaailmaa.Tiedän, että osaan kääntää ajatukset positiiviseksi ja luottaa itseeni. Mutta toivon todellakin myös, että köhä alkaa helpottaa ja saan onnistuneita kokemuksia, koska ne lisäävät uskoa omaan tekemiseen.
Sairastumiselle ei kuitenkaan voi mitään, ja toivottavasti tämä köhä helpottaa ja ajatusten negatiivinen aalto kääntyy vielä positiiviseksi tämän seuraavan kuukauden aikana, jotta pääsee nautiskelemaan hyvillä mielen juoksuista poluilla. Näillä mennään nyt, ja terveyden ehdoilla mennään. Yritin kerran juosta tässä taudin aikana, kunnes huomasin ettei tästä tule mitään. Sykkeet huitoo taivaissa ja hengästyy äärimmäisen helposti. Parin kilometrin jälkeen vaihdoinkin kävelyyn, nyt täytyy vain antaa aikaa, jotta tervehtyy kunnolla.
Suosittelen lukemaan Tinan postauksen aiheesta "Rajansa positiivisuudellakin". Hän kirjoittaa varsin oivaltavasti positiivisuudesta ja negatiivisista tunteista. Positiivisuus ei tosiaan tarkoita sitä, etteikö koskaan saisi harmitella. Kaikki tunteet on sallittuja. Toki hyvähän niitä on asettaa oikeiseen mittasuhteisiin, mutta omia tunteita ei kannata peitellä, vaan antaa niiden vain tulla sellaisena kun on. Itkukin helpottaa. Maailmassa on monella ihmisellä asiat paljon pahemmin, mutta se ei siltikään tarkoita sitä, ettetkö juuri sinä saisi tuntea harmitusta oman elämäntilanteen ongelmasta, surusta tai sairastumisesta. Joskus pienikin asia on suurta ja aiheuttaa meissä melkoista mylläkkää. Sallitaan myös negatiiviset tunteet, mutta uskotaan kuitenkin myös hyvään huomiseen! Eikä koskaan unohdeta #FightBack-asennetta. :)
Sillä välin kun tervehtyy, on ollutkin aikaa pohtia varusteita, mitä
niin polkujuoksussa kuin triathlonissakin tarvitaan. Huh niitä
vaihtoehtojen määrää. Juomareppusuosituksia voisin edelleen ottaa
vastaan, mihin sinä olet tykästynyt?Ja mitäs muuta kuuluu? Onko muita kevätflunssassa?
Muikeeta viikon jatkoa kaikille! :)
Mä just kans kirjotin kun oli jo kolmas flunssa tänä vuonna ja aina tulee taukoa treeneihin. Ärsyttävää! Ja sitten tosiaan se peikko hiipii kuiskimaan korvaan niitä negatiivisia ajatuksia. Ja mulla kanssa sama homma, että treenaamaan ei ole ehtinyt/jaksanut niin paljon nyt kun olen päivät töissä ja muutenkin rajallisesti aikaa. Pitää olla tyytyväinen jos ehtii edes ne 3 lenkkiä juosta, kaikki muu on plussaa :). Tsemppiä sinne! Toivottavasti pääset pian taas treenaamaan :)
VastaaPoistaOh voi tää kevät on kyllä sellaista flunssa-aaltoaikaa, ja on kyllä vähän ärsyttävää. Toisaalta voi olla iloinen siitä, ettei vastaavaa tautia ole ollut aikoihin, mutta kyllähän tää nyt jo sais alkaa riittämään. Mutta jospa se tästä:) Ja näinhän se on, että liikkumisen määrä pitää soveltaa muuhun elämäntilanteeseen, ja kolme lenkkiähän on jo tosiaan kunnon kannalta varsin hyvä juttu!:) Tsempit sinnekin treeneihin ja terveyttä kevääseen!:)
PoistaMullakin otti tauti vähän takapakkia ja nyt on nenä kipeänä niistämisestä. Viime viikolla vielä pystyin juoksemaan, mut nyt ei edes tee mieli lähteä, kun tuo nokka on tuommonen. Jospa tämä kuitenkin nyt parissa päivässä menisi ohi, toivottavasti sullakin :)
VastaaPoistaVoeh, lueskelinkin sun blogista, että flunssa vaivannut. On nyt aikalailla tautia siis liikkeellä. Toivotaan tosiaan terveyttä meille molemmille! Josko pääsis vaikka joku päivä yhteislenkillekin? On tullut taas vähän taukoa.. :)
PoistaYhteislenkki ois kiva :) Parannellaan ensin ja katsotaan sitten.
PoistaNäin tehdään!:)
PoistaHarmi kuulla että sun flunssa jatkuu! :( Nyt tuntuu olevan tosi sitkeitä flunssia liikkeellä, mutta toivotaan että menee pian ohi... Joskus jos olen itse ollut pitkään kipeänä niin huomaan stressaavani että meneekö flunssa ollenkaan ohi, ja sitten samanaikaisesti se stressi itsessään ei varmasti edesauta paranemista. Pikaista paranemista <3
VastaaPoistaJoo näinhän se on, tauti ottaa aikansa ja siihen täytyy sopeutua. Kuten sanoitkin, stressaaminen ei auta asiaa. :) Kiitos tsempeistä, mukavaa viikkoa! <3
PoistaPööh, onpa sitkeä tauti! Kyllä sairastaminen voi vetää mieltä vähän matalaksi varsinkin jos polte liikkumaan on kova ja tavoitteitakin edessä. Elämään mahtuu (toivottavasti) kuitenkin niin paljon vuosia, kesiä ja kisoja, että on vain ja ainoastaan viisasta kuunnella keho ja hiljentää tahtia sen hetken kun se paraneminen vie... Olipa kiva, että tekstini oli myös herättänyt siellä ajatuksia, joita halusit jakaa ja pohtia :) se on mulle kirjoittamisessa palkitsevinta ja ihaninta, eli kiitos Satu ja pikaista paranemista ❤
VastaaPoistaNo niiiin oh. :/ Viisaita sanoja Tiina! Eihän tässä kiire ole mihinkään. Tauti ottaa aikansa ja eikä stressaaminen taudista tai kisoista nyt auta asiaa. Lempein ja positiivisin mielin eteenpäin:) Kirjoituksesi sattui hyvään saumaan, sinnekin siis hurjasti tsemppiä ja iloista kevättä vastoinkäymisistä huolimatta! <3
PoistaKurja tuo sinun tautisi. Sen ehdoilla pitää kuitenkin mennä. Oma terveys on pääasia. Meillä seurattiin myös salibandyotteluita ja niiden lisäksi myös muodostelmaluistelun MM-kisoja, joissa nähtiin huikeita suomalaissuorituksia. Penkkiurheilu on motivoivaa puuhaa myös.
VastaaPoistaNo niinpä, terveys on pääasia, ja sen ehdoilla mennään. :) Onneksi on tosiaan ollut jännäämistä penkkiurheilun puolella, kun on ollut kevään finaalit käynnissä. Tänäänkin pääsee katsomaan salibandya, kun itseasiassa meidän kaupungit kohtaavat vastakkain ;)
PoistaHöh, nyt on kyllä tosi pitkäaikaisia flunssia liikkeellä! Mutta pakkohan tuon on jo kohta helpottaa, kun on kestänyt jo sen verran kauan! :) Paranemisia sinne! Eiköhän se usko itseen ja tapahtumista selviytymiseen taas pian löydy. :)
VastaaPoistaKiitos Suvi tsempeistä! Tauti ottaa aikansa, mutta toivottavasti tosiaan se tästä helpottaa:)
PoistaSatu, tsemppiä <3 Kyllä se usko tekemiseen palautuu, kun flunssa hellittää ja pääset treenin makuun! Sulla on niin kova pohjakunto, ettei se paljon hetkahda yhestä sitkeästä flunssasta! Kurjaa se silti on, vie ihan voimat! Paranemisia!!
VastaaPoistaIhana Hanna, kiitos tästä rohkaisevasta tsemppiviestistä. Suu kääntyi muikeaan hymyyn. <3
PoistaSamassa veneessä keikutaan, vaikka flunssaa ei olekaan. Kevään isot tavoitteet olisi edessä ja tulevat päivät ja viikot on pelkkää kysymysmerkkiä. Eiköhän tämä tästä molemmilla ala taas kulkemaan kunnon meiningillä! :)
VastaaPoistaNäinpä juuri toivotaan! Tsemppiä toipumiseen sinnekin!:)
Poista