Kevät menee käsittämätöntä vauhtia ja vuoden ensimmäiset juoksutapahtumat alkaa lähestyä. Puolentoista kuukauden päästä juostaan pitkin Kuusamon polkuja 31 kilometriä. Tähän polkujuoksutapahtumaan voisi alkaa valmistautua. Tänä vuonna juoksukilometrejä ei ole kertynyt nimeksikään, ja juoksukerrat on jääneet kerraksi (jos siksikään) viikossa. Minä kunnon juoksuintoilija olen löytänyt itseni useammin heiluttamasta tankoa punttisalilta kuin juoksemasta. Miten se on näin päin kääntynyt?
Toivon kuitenkin, ettei tämä monipuolinen liikkuminen ole tehnyt hallaa juoksukunnolleni, vaan päinvastoin antaa lisää puhtia kinttupoluille. Juoksukunto kuitenkin tulee vain juoksemalla, näin sanotaan.. joten onhan sitä lenkille lähdettävä jatkossa hitusen enemmän, jotta selviää rukalla maaliin.Toivottavasti näiden räntäsateiden jälkeen alkaisi kauniit kevätkelit, jotka suorastaan houkuttelee lenkkipoluille.
Viime viikonloppuna saimmekin jo vähän esimakua tulevasta, eli juoksentelusta kauniissa kevätsäässä. Luntahan ei ollut Etelä-Suomen suunnalla enää laisinkaan, joten tämä vähän pohjoisemmassa elävä likka oli siitä suorastaan hämmästyksissään. Olimme puhuneet pitkään serkkuni kanssa, että olisi mukava juosta yhdessä. Nyt tähän tuli mahdollisuus "etelän lomallani". Menin serkkuni tykö vierailulle ja lähdimme juoksemaan kauniiseen maalaismaisemiin. Serkkuni on ollut minun juoksuidolini jo vuosien ajan ja muistan pienenä tyttönä ihailleeni, kun hän juoksi naistenkymppejä ja lopulta osallistui maratoniin. Muistan miettineeni, että wow on siinä nainen, ehkä joskus minäkin.
Meillä oli ihana yhteinen sunnuntai-ilta juoksulenkin, saunomisen ja syömisen merkeissä. Ihana oli jakaa ajatuksia juoksusta, bloggaamisesta, elämän keveistä sekä kipeistä asioista. Serkkuni kirjoittaa myös blogia "Juoksupolun varrelta", käykää ihmeessä tutustumassa. Viisaita ajatuksia upealta naiselta.
Sunnuntain lenkin jälkeen tuli fiilis, että tahdon jo heti huomenna jo juoksemaan, kunnes seuraavaan aamuun heräsimme jäätävän lumiloskan ja räntäsateen keskelle. Iki-positiivisella Satullakin oli vaikeuksia saada hymyä huulille, kunnes kummityttöni huikkaisi riemuissaan. "Jee lunta, talvi on tullut takas." Samanmoisia riemunkiljahduksia ei aikuisväeltä kuulunut, mutta onpahan hyvä, että edes lapset innostuu. Toisaalta ihania nämä pikkuiset, jotka löytävät juuri sen oikean asenteen vaihtelevien sääolosuhteidenkin keskellä. :)
Pääsiäisen ajalle minulla oli alkuun suunnitteilla lähteä kohti pohjoista, mutta päädyin jäämään kuitenkin kotiin. Aikataulu olisi ollut turhan tiukka, eikä aikaa joutenololle olisi jäänyt. Lopulta sairastuin vielä flunssaankin. Olin haaveillut omasta pääsiäistreenileiristä, johon olisi kuulunut uintia, pyöräilyä ja juoksua, mutta ne treenailut saavat jäädä odottamaan tervehtymistä. Nyt olen sen sijaan levännyt, lukenut ja kirjoittanut. Ihanaa toisaalta, että on ollut aikaa myös vain olla. Tosin toki lenkkipolut jo houkuttelevat, mutta pitää malttaa vielä hetki.
Nyt kuitenkin kevättä kohden pitää salitreeniä jättää vähemmälle, ja lisätä juoksun, pyöräilyn ja uinnin määrää, jotta ei tarvitse startissa pelätä selviääkö koitoksesta. Kunhan tästä tervehdytään, niin jaan hyvää juoksufiilistä myös täällä blogissani! Tällä hetkellä kyllä ihmettelen, miksi ihmeessä olenkin juossut viime aikoina niin vähän.. eiköhän siihen tule näin keväällä muutos ja voi jakaa juoksunhurmaa täällä blogissakin! :)
Mites siellä suunnalla? Onko siellä juoksenneltu vai onko joku toinen laji vienyt voiton?
Satu näitä sun sujuvia ja pohdiskelevia tekstejäsi on aina ilo lukea! Kivasti välittyy myös juoksukutkutukset tänne ruudun toiselle puolelle :) Varmasti salitreeneistä on ollut hyötyä juoksuunkin, varsinkin jos olet tehnyt myös lajia tukevia harjoituksia! Itse kävin tänään kätköilemässä hölkäten ja olin aivan ällistynyt miten kevyeltä se tuntui, vaikka viime kuukausien treenit ovat koostuneet lähes yksinomaan kuntosalista, joogasta ja jonkin verran tanssista. Jotenkin kun sen juoksun yhdisti kätköilyyn, niin ei tullut sellaista juoksupainetta, että kuinka paljon ja nopeasti jaksan. Suorastaan nautin!! Ehkä mulle sopii juuri tällainen juoksentelu, johon on yhdistetty jotain muutakin kuin vain se itse juoksu. Ehkä yritän elvyttää suunnistusharrastusta tulevana kesänä ;) Pikaisia paranemisia ja nautinnollisia lenkkejä sinulle! <3
VastaaPoistaIhan mahtavaa kuulla kätköily-juoksentelusta. Juuri tuollaista sen pitäisikin olla, nauttimista. Juoksuun kyllä liittyy aivan liikaa aika- ja matkavahtaamista. Kunpa jokainen voisi löytää sen rentouden, silloin juoksu on parhaimmillaan.
PoistaJa näin tosiaan minäkin toivon, että puntista olisi hyötyä.. Enhän sentään kokonaan ole juoksua unohtanut vaan pyrkinyt tekemään lajinomaisia lihaskuntoharjoituksia. Katsellaan. :)
Ja kiitos muuten ihanasta kommentista. On ollut niin kivaa, kun on ollut aikaa kirjoittaa..
Mulla myös lajit vaihtuvat milloin mitenkin; välillä olen ihan intona pitkistä juoksulenkeistä, välillä salitreenistä ja sitten taas vaikkapa joogasta. Nyt kun mulla ei ole enää kilpailullisia tavoitteita,niin on ollut huojentavaa, etei tarvitsekaan ressata siitä että tekisi tietyt reenit viikossa vaan voi menä fiiliksellä, ja sitä kautta on löytynyt ihan erilainen liikunnanilo :) okei, nyt kun HCR häämöttää muutamien viikkojen päässä, niin hieman oon kylä lisännyt juoksua ja yrittänyt saada vaihtelevuutta reeneihin :)
VastaaPoistaTsemppiä juoksenteluun ja Rukalle valmistautumiseen!
Kiitos Ninni kommentista -hyvä kuulla, että muillakin lajit vaihtelee. Tärkeintähän tässä onkin, että säilyy liikunnanriemu. Oli se laji sitten mikä tahansa. :)
PoistaSamoin sinne tsempit! HCR koittaa ihan pian. :)