Eilen rantautui myrskyaalto Suomeen. Tuuli tuiversi todella kovaa ja hetken ulkona ollessa hämmästelin vain luonnon voimaa. Kyllä kovin pieneksi tuntee itsensä, kun valtavan kokoiset puut huojuvat ympärillä ja talon rakenteetkin paukkuu. Samaa kunnioitusta luontoa kohtaan havaitsee luonnossa liikkuessa, kun ihmettelee sitä kauneutta, jota ihmiskäsi ei ole pilannut. Koskematonta luontoa, erämaata, vuoria, vuonoja. Hämmästyttäviä luonnonihmeitä, joita saimme syyslomallamme pohjoisessa kokea.
Norjan reissua emme olleet juurikaan tarkasti suunnitelleet, vaan matkalla ollessamme googlettelin, mitä kaikkea Altassa voisikaan kokea. Monessa kohtaa oli maininta kauniista Sautso-kanjonista, johon kannattaa käydä tutustumassa. Myös majapaikkamme isäntäpari suositteli patikointia kanjonille. Niinpä me lähdettiin tutustumaan tähän Pohjois-Euroopan suurimpaan kanjoniin.
Kanjonille pääsee ilmeisesti kahta kautta, me valitsimme reitin Gargian kautta. Autolla pääsi tiettyyn pisteeseen, josta kanjonin reunalle oli noin seitsemän kilometrin patikointireitti.
Ja voi valtavaa, miten kauniissa ja upeassa erämaassa tämä reitti menikään. Taustalla näkyi jylhät, lumihuippuiset vuoret ja ruska koreili koko alueella. Polku oli pääosin hyväkulkuista, jota voisi mennä myös esimerkiksi maastopyörällä. Paikoin oli kuitenkin kivisempää ylitystä ja useampikin joen ylitys. Parissa kohdessa ylitettiin myös suoaluetta, joka oli todella märkää. Säästyin kuitenkin kuivin jaloin, kun mieheni osoitti herrasmiehen elkeitä, ja kantoi repparissa minut yli pahimman kosteikon. Hän kun oli päätynyt lähtemään liikkeelle saappaissa, joka ei ollut lainkaan huono vaihtoehto moiseen maastoon.
Tämä pohjoisen reissu sai minut kyllä kerta toisensa jälkeen hämmästelemään tätä uskomattoman upeaa luontoa. Sielu todellakin lepää näissä maisemissa. Saapuessamme kanjonin reunalle, suu loksahti suorastaan auki. Luonnonihmeet on niiiin vaikuttavia. Harmiksi vain mikään kuva ei saa talletettua sitä maisemaa, mitä silmin näkee ja mikä fiilis kanjonin reunalla seisoessa oikein onkaan. Ja jälleen ymmärtää, miten pieni onkaan ihminen.
Sautso-kanjoni on noin 12 kilometriä pitkä ja 400 metriä syvä, joten kyse varsin vaikuttavasta luonnon nähtävyydestä. Tuolla melominenkin voisi olla todella huikea elämys. Söimme eväitä kanjonin reunalla ja jatkoimme matkaa jo auringon laskiessa takaisin autollemme. Ihastelimme, hämmästelimme ja olimme varsin vaikuttuneita tästä patikointikokemuksesta.
Näin tunteikkaana luontoihmisenä yksi Maaria Leinosen runo kolahti syvästi.
"Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle.
Opin hengittämään sen tahtiin.
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt missä tahansa,
mutta kotona tässä maisemassa."
Aurinkoista viikonloppua! Nautinnollisia luontoretkiä, polkujuoksuja & patikointeja!
Kerätään aurinkoenergiaa vielä talteen ennen kuin tulee pimeä talvi..
Kuinka moni aikoo "mennä metsään" vielä tänä syksynä?
UPEAT maisemat <3!! Ja vitsit miten aurinkoinen päiväkin teille on osunut! On toi ruska vaan kaunista, voi vitsit sentään :)! Tänään olin aurinkoisessa suunnistusmetsässä ja huomenna olis tarkoitus mennä retkeilemään, jee!
VastaaPoistaEikö, upeaa oli!:) Meitä kyllä siunattiin tosiaan lämpimällä ja aurinkoisella päivällä. Nuotiotakin väsättiin jopa t-paidassa. Näitä viimeisiä lämpimiä syyspäiviä:)
PoistaOi ihanaa retkipäivää teille! Ja suunnistuksessa pääsee kyllä tosiaan metsään nautiskelemaan:)
Ai vitsi! Ihania tunnelmia, ihania kuvia ja ihana tuo runo! ❤ tosi hieno sää osunut teille ja huippua kun pääsit reppuselkään ;) Kuulas ja rauhallinen fiilis näissä kuvissa.
VastaaPoistaIhanuutta kokonaisuudessaan, reppuselkä oli vielä kruunaus. En ole oikein tottunut moiseen palveluksen osoitukseen aikaisemmilla patikointireissuilla. ;) Tuolla tosiaan huokui rauha, ja hiljaisuus. Niin vaikuttunut, että en malta olla hypettämättä:)
Poista