Menneiden juoksutapahtumien tunnelmia

Katselimme eilen kylään saapuneiden vanhempien kanssa pari videokoostetta meidän reissuista amerikan mantereelta. Näytettiin viiden vuoden takainen kooste Kalifornian reissultamme ja nyt viimeisin Hawaiin reissu. Itsekin siinä fiilisteli kaikkea reissutunnelmia yhä uudelleen, ja siitäpä tuli idea heittäytyä throwback-tunnelmiin myös urheilujuttujen osalta.

Monestihan sitä miettii, että mitähän seuraavaksi haluaisikaan kokea ja nähdä, mutta lienee syytä välillä pysähtyä miettimään, mitä on jo saanut kokea. Tästä tulikin idea vastata muutamiin kysymyksiin koskien nimenomaan järjestettyjä tapahtumia..

Mieleenpainuvin tapahtuma.

Vuorijuoksu Tahkolla, v.2014. Tämä oli ensimmäinen maastossa/poluilla juostava puolimaraton, johon osallistuin..  Tapahtuma järjestetään lokakuun puolessa välissä, jolloin yöllä oli ollut jo pakkasta. Maa oli kauniin kuuraan peitossa, aurinko alkoi paistamaan ja Tahkon rinteiltä näkyvät huikean kauniit syysmaisemat sai sieluni lepäämään ja ajantajun myös täysin katoamaan. En katsellut laisinkaan kelloa ja kilometrit vain taittuivat toinen toisensa jälkeen siellä kirmaillen pitkin polkuja ja maastoteitä. Muistan edelleen sen fiiliksen, että tää on se juttu, mistä todella nautin. Luonto, rauha, maaston vaihtelevuus ja syksyn kirpsakka keli. Ihana muisto!

Paras extempore-kokemuksesi.

Kuopion puolimaraton, v.2013. Olin suunnitellut jo jättäväni tämän juoksutapahtuman väliin seuraavana päivänä olevan salibandyturnauksen vuoksi. Lopulta kuitenkin se tunne siitä, että kohta Kuopion kadut täyttyy juoksijoista sai minut suorastaan kävelemään seinille aamupäivän aikana. Muistan vielä istuneeni aamupäivää siinä koneella, ehkä bloggailemassa ja samalla tsekkasin moneenko kilpailukanslia on vielä auki. Se oli auki 12:n ja 11.45 päätin että ei veljet, mä lähden kyllä juoksemaan. Puin äkkiä juoksukamat päälle ja lähdin juosten autolle, muistan rukoilleeni koko matkan että löydän vielä läheltä autolle parkkipaikan, jotta ennätän vielä ilmoittautumaan. Löysin paikan ja ehdin ilmoittautua. Olin yhtä hymyä startista maaliin asti. Juoksu oli niiin nautinto kuin olla voi. Juoksin silloisen ennätykseni ja fiilis maalissa ja pitkään sen jälkeen oli aivan huikea! Kannatti lähteä. :) 

Tunteellisin tapahtuma.

Tukholman maraton, v.2014. Tähän tapahtumaan liittyi niin monenmonta tunnetta, että se on tunteellisin kaikista. Pitkä valmistautuminen ensimmäiseen maratoniin toi toki jo itsessään paljon erilaisia tunnetiloja matkan varrella. Sen lisäksi sairastuin pari viikkoa ennen flunssaa, ja mietin kuinkahan juoksun käy. Juuri pari päivää ennen Tukholman reissua sain tietää isäni joutuneen sairaalaan ja se sai minun todellisen tunnemylläkän aikaan, ja aiheutti lienee myös sen, että juoksuristeilyllä edellisenä iltana oli aivan kuumeinen olo, ei kuitenkaan onneksi kuumetta. Ihanat ja rakkaat juoksukaverit sai kuitenkin valettua minuun uskoa ja tsemppasivat hurjasti. Hyvin nukutun yön jälkeen olo oli onneksi maratonaamuna paljon parempi ja pääsin starttiviivalle. Siinä matkan aikana kelasin vaikka minkämoista tunnetta läpi, tuli ärsyyntymistä jäätävästä ruuhkasta jossa jouduin alkukilometrit juoksemaan, kun ensikertalaisena päätyi viimeiseen lähtöryhmään. Kompastuin vielä omiin jalkoihini kymmenen kilometrin kohdalla, ja polvet menivät verille asti. Siitä jännitystä, että toivottavasti ei pahemmin käynyt, jotta selviää vielä seuraavasta 30 kilometristä. Puolimaran jälkeen alkoi kunnon juoksuflow ja vauhti alkoi kiihtymään loppua kohden. Matkan aikana kelaili monenlaista mietettä ja lopulta maalissa kuitenkin kaikkien näiden vaiheiden jälkeen oli hivenen pettynyt olo. Sitäkin oloa piti miettiä, että miksi ihmeessä olen pettynyt juuri juostuani ensimmäisen maratonini.. Ihmisruuhkassa juokseminen ei ollut nautinto, enkä tavoittanut neljän tunnin rajapyykkiä, MUTTA juoksin siltin ensimmäisen maratonini. ja siitä saa ja pitää olla ylpeä!! Onneksi taas ihanat ja rakkaat juoksukaverit saivat minunkin hymyn uudelleen nousemaan ja lopulta meillä oli aivan mahtava reissu pitkine illallisineen ja tanssipalautteluineen. Mutta olipahan tunnetta kerrakseen yhdelle tapahtumalle. ;)

Mikä tapahtuma on ollut pettymys?

Tapahtumassa ei sinänsä mitään huonoa ollut, mutta juoksukokemuksena vuoden 2014 Kuopion puolimaraton oli pettymys. Juoksin kyllä ennätykseni tuolloin, mutta se ei saanut minulle mitään erityistä tunnemylläkkää aikaa. Ehkä silloin aloin jo ymmärtää, että minun nautintoni tulee jostakin muusta kuin ennätysten tavoitteluista, ja silloin juoksutiet alkoivatkin viedä enemmän metsään ja luonnon rauhaan..

Minkä tapahtuman haluaisit kokea vielä uudelleen?

Haluan juosta vielä uudelleen jonain päivänä maratonin, en Tukholmaa, mutta vielä maratonin jossakin päin Suomea taikka maailmaa. :) ..ja voisin suorittaa uudelleen vielä viime heinäkuisen triathlonin perusmatkan uintiosuuden kauniissa kirkasvetisessä Valkjärvessä! Se oli niin huippua!:)

Mitä tapahtumaa suosittelisit ja miksi? 

Voisin nostaa tähän triathlonmaailmasta pikamatkan. Osallistuttiin pari vuotta sitten polttariporukalla triathlonin pikamatkalle, joka oli ihan ykkösjuttu. Morsian sai tietää sinä aamuna, että ollaan lähdössä kisailemaan ja tämä porukan heittäytyminen lajin pariin sai hurjan hyvää mieltä aikaan. Suosittelisin siis lähtemään triathlonin pikamatkalle sellaisella hyvällä tyttöporukalla, vähän heittäytymistä kehiin ja uskaltautumista uusien lajien pariin.

Mistä tapahtumasta vielä haaveilet?

Ei lienee tule yllätyksenä minua pidempään seuraaville, mutta maastossa tai jopa vuoristoissa järjestetyistä ultramatkoista. Some day. :)

Ps. Postauksen kuvat sieltä täältä urheilullisista tunnelmista, ei minkään mainitun tapahtuman yhteydestä. :)

Millaisia throwback-tunnelmia siellä suunnilla on? Vastailkaahan omat muistonne kommenttiboxiin, taikka tehkää ihan omakin postaus blogiin. Linkkaa sitten alle, jos olet väsännyt oman blogipostauksen, niin käyn mieluusti lukemassa tunnelmia. :)