Viikon päästä Swimrunia

Niin se on vuosi vierähtänyt siihen ajankohtaan, kun viikon päästä lähestyy ensimmäinen kesän urheilutapahtuma, johon olen ilmoittautunut yhdessä Sporttaillaan Hannan kanssa. Kyseessä on Porkkalassa järjestettävä Swimrun. Alkuun innostuksissamme ajattelimme ilmoittautua pitkälle matkalla, mutta onneksi sentään järki voitti ja päätimme lähteä näin täysin aloittelijoina lyhyemmälle matkalle. ;)  Swimrunissahan nimensä mukaisesti uidaan ja juostaan, tosin  duathloniin tai triathloniin verrattuna laji eroaa siten, ettei ole tiettyjä pitkiä etappeja vaan reitti etenee saaristossa, joten edetään pikku etapein joko juosten tai uiden. Tämän vuoksi edetään myös koko ajan samoilla varusteilla, juostaan märkkäri päällä ja puolestaan uidaan lenkkarit jalassa. 


Swimrun lajina on minulle täysin uusi. Muistan pienen kipinän syttyneen jo viime kesänä ja syksyllä, kun luin toisten swimrun-kokemuksia, ja pohdin että tuossa voisi olla laji minun makuuni. Viime vuonna uusin lajini oli triathlon, mutta jostain syystä en syttynyt pyöräilylle ja siksi tältä vuodelta jätin triathlonhumputukset väliin. Ehkä sitten joku toinen vuosi annan pyöräilylle uuden mahdollisuuden. Triathlonharjoittelussa parasta oli kuitenkin vapaauinnin oppiminen ja erityisesti avovesiuinti! Olenkin erittäin onnellinen siitä, että asetimme viime vuonna tavoitteeksi triathlonin perusmatkan, koska tuskin ilman sitä haastetta olisin opetellut vapaauintia, ja mitä olisikaan menettänytkään.  Tänä vuonna olen nauttinut avovesiuinnin vapaudesta ja luonnon läheisyydestä täysillä jo miltei toukokuun puolesta välin asti! Varsinaista swimrunia kuitenkaan en ole kuin testaillut pariin otteeseen kotopuolessamme. Ensi viikon tapahtumaan lähdetään siis täysin seikkailumielellä ja elämyksiä hakemaan. 





Täysin uutta swimrun-tapahtumassa minulle on mm. se, että tässä lajissa edetään pareittain. Eipä tainnut minun kauaa miettiä, kun Hanna etsiskeli itselleen paria swimruniin, ja se olikin viimeinen syötti tapahtuman ilmoittautumiseen. Olen tutustunut Hannaan muutama vuosi sitten blogin kautta, ja voi miten olenkaan kiitollinen, että tuttavuus ei ole jäänyt blogiystävyydeksi vaan syventynyt todelliseksi ystävyydeksi. On ollut hämmästyttävää huomata, miten samanlaisia ajatuksia ja samanlaisia innostuksia meillä onkaan, ja siksipä lähdetäänkin matkaan tiiminimellä Sielunsiskot. Kumpikaan meistä ei ole lajia harrastanut, tai mitenkään erityisellä tavalla valmistautunut, joten samalla viivalla lähdetään kohti tuntematonta, uutta elämystä. Hannan kanssa meillä on ollut tapa touhuta yhdessä urheilullisia juttuja, kun ollaan nähty. Meillä on ollut tosi hauskaa! <3




Uutta lajissa on myös varustepohdinta. Lähden swimruniin tavallisella märkäpuvulla ja joillakin polkujuoksukengillä. Kenkien valinta vielä mietityttää, koska vedestä nouseminen märällä kalliolla voi olla haasteellista ja tarvitsisi kenkiin pitoa. Pohdin jopa, josko lähtisin nastallisilla suunnistuskengillä? Myös kaikki nesteiden kuljettaminen matkan aikana ja energiageelit yms. laitetaan ilmeisesti märkkärin alle joillakin DIY-ratkaisuilla. Ei olla sen kummemmin näitä mietitty, mutta ensimmäisen tapahtuman jälkeen ollaan sitten viisaampia. :P Onneksi menen Hannan tykö edellisenä iltana, jolloin voidaan miettiä vähän taktiikkaa matkalle. Ja uskoisin että meidän motto voisi olla seuraava: "Nauti joka hetkestä". Mielestäni meitä Hannan kanssa yhdistää juuri seikkailumielisyys, positiivisuus, rentous ja uskallus kokeilla uusia juttuja, ja erityisesti nauttia matkasta. 

Ensi viikon Swimrun tarjoaa kyllä meikäläiselle savolaislapselle taatusti uusia elämyksiä jo senkin puoleen, että viimeeksi olen meressä uinut vuosi sitten Havaijilla. Toisekseen en ole koskaan käynyt Porkkalan saaristossa ja ja enpä ole tosiaan koskaan tuota lajiakaan varsinaisesti harratanut, muutamia testikertoja lukuunottamatta. Siispä tsemppipeukut pystyyn meille sielunsiskoille!! Ja lajia jo aikaisemmin kokeilleet voisi antaa viime hetken vinkit varustevalintoihin. ;)  

Tähän loppuun kuitenkin muutamat kuvat Linnansaaren kansallispuistosta, jossa viettelin pari päivää julmettoman kauniissa maisemissa nauttien tästä huikean kauniista kesästä. Linnansaaren kansallispuisto sijaitsee Rantasalmella. Kansallispuistoalueeseen kuuluu pääsaareen lisäksi lukuisia pikku saaria ja vesistöä saimaan sydämessä. Maisemat olivat huikeat. Vesillä olisi viihtynyt pidempäänkin. Hiljaisuus, luonnon läheisyys ja tämä kauneus sai todellakin sielun ja mielen lepäämään. Avovesiuinti näissä maisemissa oli myös todella hienoa. Olen lumoutunut luonnon kauneudesta ja suomen kesästä! Nautitaan siitä ihan täysillä. 








Odotan jo malttamattoma, että pääsen saaristomaisemiin ensi viikolla! Jeij. <3

Tsempit kuitenkin tänään kaikille puolimatkan triathlonisteille Joroisissa ja kaikille ultrajuoksijoille Pallaksella! Nautinnollista menoa ja hyvää mieltä! :)

Kommentit

  1. Ah nämä sun kaikki vesikuvat! Suomen luonto on ihan maaginen ja kesä kyllä ihan mun lempparielementti ❤ Melkein tuntuu, ettei ehkä tulevina kesinä oikein edes raaskisi reissata täältä minnekään, ettei yhtään kesäpäivää mene ohi ;) Jännältä kuulostaa teidän swimrun-suunnitelmat! Itsekin olen uinut (tarkemmin: pulikoinut) tänä kesänä enempi kuin aikoihin! Kemijoessakin uin, vaikka vesi oli vain 16-asteista.. hyvin siihenki tottui! Tsemppiä swimrunille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Tiina! Kesällä veden äärellä oleminen on kyllä ihan ykkösjuttu. Maisemat lumoaa! Sama homma, että mieluummin sitä matkustaa talvella koska suomen kesä nyt vaan on niin ainutlaatuinen. <3 Vaikkakin maailmalla matkaaminenkin on mukavaa! Hyvää reissua siis teille ja pian jo nähdään!! :)

      Poista

Lähetä kommentti