Tampere Countryside Marathon - juoksin maalla puolimaran

Viime lauantaina oli maalla säpinää, kun Tampereen Teiskossa järjestettiin ensimmäistä kertaa juoksutapahtuma, Tampere Countryside Marathon. Tapahtuman yhtenä tarkoituksena oli tarjota perinteisten kaupunkimaratonien rinnalle erilaista maastoa ja erilaista juoksuympäristöä maaseudun maisemissa. Maalaismiljöö oli todella kaunista ja maalaisteema näkyi kaikkialla ympäristössä lähtöaluetta, maalisuoraa, lavaa, kisakansliaa ja pukutiloja myöten. Tämän lisäksi järjestäjien hymyt, hyvä tsemppi ja sellainen positiivinen tekemisen meininki huokui kaikessa. Tämän tapahtuman ideointi ja toteuttaminen on lähtenyt sisarusten toimesta, ja tätä touhua on järkätty perheen, sukulaisten ja ystävien kesken, sekä koko kyläläisten voimin. Ihailtavaa yhteisöllisyyttä (ja osaamista)!! Tätä Suomi kaipaa. :) 

TCM - facebook

Saavuimme kisapaikalle noin tunti ennen starttia fiilistelemään tapahtumatunnelmaa. Ihastelimme yhdessä maalaismiljöötä ja jo heti nähtävillä ollutta tsemppimeininkiä. Oli ilo tavata somen kautta tutuksi tulleita kasvoja ja jakaa juoksufiiliksiä. Itselläni ei startissa ollut mikään paras fiilis ja koetinkin tsempata itseäni ja Hannaa tuttuun tapaan semmoiseen hyvään fiilikseen ja hyvään pöhinään. Minua kuitenkin arvelutti sää, joka oli paahtava helle ja tuntui ettei ollut tuulen virettäkään. Onneksi sentään jonkin verran oli pilvisyyttä, ettei aurinko sentään paistanut täydeltä terältä. Hellejuoksut ei tosiaan ole minun juttu, ja oikeastaan vähän pelkäänkin helteellä juoksemista, koska se on petollista ja uuvuttavaa. Siispä päätin, että pitää kuulostella koko ajan omaa kroppaa ja asettaa vauhti sen mukaisesti, tänään ei ole "puskemiselle" tässä säässä varaa. 

 

Hiukan ennen starttia heitettiin tsempit toisillemme ja itse asetuin hieman muita tyttöjä edemmäksi, lähelle starttiviivaa. Torven töräyksellä startattiin kaikki puolimaratonilaiset ja myllynlenkkiläiset matkaan. Juoksu tuntui onneksi alusta lähtien onneksi varsin hyvältä ja kipsuttelin eteenpäin hyvältä tuntuvaa vauhtia. Onneksi juoksureitti suuntasi varjoisille hiekkatieosuuksille, jossa oli hivenen helpompi hengittää. Reitti kulki vaihtelevalla alustalla, hiekkateillä ja maalaismaisemissa, ja kuten luvattukin oli ylä- ja alamäissä. Juoksu eteni koko ajan mukavasti juomapisteeltä toiselle. Pysähdyin joka ikiselle juomapisteelle kunnolla, join lasin urheilujuomaa ja vähän vettä, ja loput vedet kaadoin kasvoille viilennykseksi. Huoltopisteillä selkeästi huudettiin jo etukäteen, mitä juomaa on missäkin, jos kiireen vilkkaa olisi juomapisteet pitänyt juosta läpi. Tällä kertaa ei minulla ollut siihen tarvetta, vaan pidin huolta riittävästä nesteytyksestä. Reitti kulki tosiaankin maalaismaisemissa ja myös kauniiden järvien rannalla. Kävi mielessä, että olisipa kyseessä swimrun-kisa, jolloin voisi pulahtaa välillä järviveteen. ;) 

Puolimaratonilaisia oli startannut matkaan vajaa sata, ja hajaannusta oli tapahtunut. Juoksin siis varsin yksikseen. Reitti oli hyvin viitoitettu, mutta kilometrikyltit puuttuivat tyystin. Tämä olisi varmasti tärkeä kehittämisen paikka ensi vuoteen, koska voi olla että on liikkeellä moniakin, jolla ei ole omaa sykemittaria, josta voisi matkaa seurata. Minut saavutti puolessa välissä juoksija, joka kysyikin paljonko ollaan jo juostu ja siitäpä jatkettiin sitten yhteistä taivalta eteenpäin. Oli itseasiassa oikein kiva saada seuraa matkalle ja useampi kilometri hurahti huomaamatta jutellessa. Tapaamani juoksija oli kesäasukas täällä Suomessa, lähtöisin muistaakseni Skotlannista. Hän oli luullut, että suomi on "lättänä". Noh, tämä reitti osoitti että sitä se ei ole. Sääkin kyllä oli kaikkea muuta kuin tyypillinen suomalainen sää.. Etukäteen oli sanottu, että reitti olisi kumpuileva, mutta siltikin mäkisyys yllätti, jopa minut, mäkiseen juoksumaastoon tottuneen. Minusta ainakin tuntui, että reitti oli siis koko ajan yhtä ylä-ja alamäkeä. No positiivista kuitenkin tällaisessa kumpuilevassa maastossa on, että ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, joita oli sitten mukava rullailla. :)

TCM - facebook

Matkan varrella oli todella kivaa, kun reitille oli tullut kannustajia, jotka tsemppasivat jokaista juoksijaa hymy huulilla. Tuntui tosi hyvältä kaikki tsempit niin huoltopisteillä kuin reitinkin varrella. Iso kiitos! Tämmöinen juoksupöhinä on niin siistiä ja itsekin taas muistin miksi tapahtumissa juokseminen on niin kivaa. Tsemppihenki ja juoksuilo näkyy niin osallistujissa, järkkääjissä kuin kannustajissakin. JEIJ! :)  

Juoksu sujui helteessä kuitenkin varsin hyvin, mutta viimeisillä kilometreillä ei uskaltanut kyllä revitellä yhtään. Jalat tuntuivat hyvältä, mutta koin pieniä vilunväreitä, joka ei ole todellakaan mikään hyvä juttu juoksun aikana. Vaikka jalat tuntuivat hyvältä, ei olo ollut helteen vuoksi ollut paras mahdollinen, mutta ei onneksi myöskään niin paha kuin olin alkuun pelännyt. Pystyi kuitenkin juoksemaan hyvällä fiiliksellä. Loppumatka taivallettiin yhdessä toisen juoksijan kanssa, ja se teki menosta vielä entistä mielekkäämpää. Maalisuoralla hurautettiin vielä pienimuotoinen loppuspurtti ja saavuttiin molemmat hymy huulilla maaliin. :)

 Maaliin tullessa sai heti mitalin ja otettiin tottakai heti fiilistelykuvaa. Vastassa oli Myllyn lenkin juosseet Elisa ja Hanna, joiden kanssa päästiin jakamaan heti juoksufiiliksiä. Totesinpa muuten matkan varrella jollekin kannustajalle, että "onpahan teillä täällä maastot", johon hän vastasi naurahtaen: "se on hyvää kuntoilua". Ja näinpä juuri, flat is boring ja sitä rataa. Tämä oli kaikkea muuta kuin flat ja se kyllä osaltaan teki tästä tapahtumasta entistä paremman.. Tämän puolikkaan juoksin ajassa 1:56 ja rapiat, ja sillä ajalla olin kolmas nainen maaliintulleista. Oho. :) 

TCM - facebook

TCM - facebook

Ei päässyt polkujuoksijatkaan helpolla tästä reitistä,näin me tuumasimme Hannan kanssa. ;) Tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja voin lämpimästi suositella tätä maalaismaratonia ensi vuoden kisakalenteriin! Vaikka sainkin osallistumisen tapahtumaan blogin kautta, on kaikki nämä ajatukset täysin rehellisiä. Erittäin positiivisesti yllätyin sellaisesta ME-hengestä, joka välittyi osallistujille kyllä toden teolla. Hymyä ja hyvää tuulta - juuri sitä mitä itsekin peräänkuulutan, oli ilo olla osana tätä hyvää juoksupöhinää! Tapahtuma oli järjestetty viimeistellysti, mutta toki muutamia kehitettäviäkin asioita löytyy. Uskon, että ensi vuonna reiteillä on kilometrikylttejä, merkkejä huoltopisteiden lähestymisestä ja myös biomajoja sekä suihkukoppeja lisää. Eikö niin järjestäjät?:)

Erityisen hyvää on myös tämä somefiilistely, joka on myös tosi kivaa. Juoksijat haluavat jakaa sitä endorfiinipöllyä ja fiilistellä juoksuhetkiä yhdessä muiden kanssa, ja blogit, facebookit, instatilit täyttyvät voitonriemuisista fiiliksistä - ja syystäkin. Jokainen meistä on voittaja.

Kiitos maalisuora- ja tästä yhteiskuvasta Kunnolla-blogin Hannalle, joka kirjoitti myös vastikään rapsaa tapahtumasta ja omasta myllynlenkistään. Käykääpä ihmeessä kurkkaamassa Hannankin tunnelmat.

Muita tapahtuman fiilistelyjä voit löytää
Curiouser & Curiouser-blogista "Voittajafiilis"
Hirveetä menoa blogista - "Tampere Countryside Marathon osa 1 "
ja toki tapahtuman facebook-sivuilta.

Oikein mainiota elokuun jatkoa! Ja juoskaa vastedeskin maalla.