Ajatuksia omasta arvokkuudesta

Kuinka monelle tuli kylmät väreet katsoessaan taannoin Vain elämää- sarjaa ja Chisun vetoa Anna Puun biisistä "Mestaripiirros". Miten kaunis onkaan tuo biisi ja miten ihanat sanat ovatkaan. Tätä kuulee laulettavan usein lasten ristiäisissä/nimiäisissä. Onhan pienet vauvat, suloisuudet - täydellisen kauneuden ilmentymiä kaikessa pienuudessaan.

Kuinka moni kuitenkin voi tänä päivänä laulaa biisiä siten, että Sinä päivänä kun Luoja teki Minut, Hän ei muuta tehnytkään.. Mestari valmisti Mut. Se kuva oli kaunis. Oi ihme suorastaan.." 

Jokainen meistä on ollut se pieni vauva, virheetön. Mestaripiirros. Mutta eikö me yhä olla? Jokainen meistä. Ainutlaatuinen. Erilainen. Yksilöllinen. Kaikkien piirteidemme kanssa kuitenkin niin täydellinen. 

Epäilen, että moni meistä häpeilee itseään, vartaloaan, ääntään, luonteenpiirrettään, tiettyä ominaisuuttaan, kropan muotoaan, elämäntilannettaan.. Haluaisi olla erilainen, toisenlainen. Vähemmän rasvaa. Enemmän lihasta.  Kevyempi. Painavampi. Nopeampi. Vahvempi. Mitä ikinä..

Entä jos kaiken tyytymättömyyden sijaan vakuuttaisikin itselleen.

"Minä olen ihme, ja Kiitän Sinua Luoja, siitä".

Nämä ajatukset nousivat oikeastaan eilen, kun kävin pitkästä aikaa vaa'alla. Paino oli itseasiassa enemmän kuin olin ajatellut. Mutta samanaikaisesti, jo pitkään mulla on ollut valtavan hyvä olo itseni kanssa, eikä lukema vaa'alla hetkauttanut. Muistan ajan, kun vaa'alla kävin joka ikinen aamu, ja määritin itseäni tiettyjen mittareiden kautta. Minulla ei ollut hyvä olla itseni kanssa, vaikka kuinka painoa sainkin alemmaksi. Ei hyvä olo johtunut ulkonäöllisistä seikoista, koska lopullinen itsensähyväksyminen tulee sisältäpäin. Oman arvokkuuden ymmärtämisestä. Armollisuudesta. Rakkaudesta ja lempeydestä itseään kohtaan. Ja juuri nyt on hyvä näin.

Tottakai, varmasti jokaiselle naiselle tulee aika-ajoin niitä hormonihöyryjä omasta ulkonäöstä, mutta enää ne ei saa suinkaan minkäänlaista otetta kuten vuosia aikaisemmin. Ajatukset täytti oma riittämättömyys tai mitä voi syödä tai mitä ei. Ja lopulta liiallinen kurinalaisuus johti iltaisin ahmimiskohtauksiin ja lopulta nukahtamiseen itkien. Huh niitä aikoja.

Onneksi nyt asiat on toisin. On hyvä olo, kaikinpuolin. 

Kun rakastaa itseään, on helppo rakastaa toisia. 

Ja uskoa siihen, että jokainen meistä on mestaripiirros.

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa

Sanon vastaukseksi vain

Että jos ne edes kerran näkis sinut

Ne rupeis uskomaan.

Mitä ihaninta päivää kaikille! Rakastetaan itseämme sellaisina kuin olemme. Tällöin me pystymme tekemään elämässä valintoja, jotka tukevat myös omaa hyvinvointiamme. Opimme asettamaan rajoja ja hallitsemaan mieltämme sekä omia ajatuksiamme. 

Postauksen kuvat on elokuiselta reissulta Lofooteille, joka oli aivan HUIKEA! Itsensärakastaminen ja hyvä olo luo myös uskalluksen tehdä enemmän, mikä tekee onnelliseksi.

Seikkailujen lisäksi ihan paras juttu on ollut oman kodin ostaminen, jossa ollaan vuoden päivät saatu asua ja elää. Oma koti, jossa on todellakin niiiin hyvä olla. Kiitollisuus huokuu! <3

Ihanaa marraskuista viikkoa! Juurikaan ei tässä lumisessa maisemassa ei ole tarvinnut kaamostaistella, koska lumi on tehnytkin maisemasta niin valoisan ja kauniin. Nautitaan tästä! <3

Ps. Muista, että JUST SÄ oot huippu tyyppi - ainutlaatuisen arvokas, Mestaripiirros!