Puolimaraton Puijon poluilla

Olin lauantaina elementissäni Kuopiossa, Puijon polut- juoksutapahtumassa tutunomaisella tyylilläni, fiilistelytaktiikalla, nauttimassa matkanteosta vailla aika- tai kilpatavoitteita. Suunnitelmana oli lähteä nauttimaan hymyhuulilla keväisestä luonnosta ja juoksemaan polkupitkistä. Ja voi miten nautinkaan!! Vain viikko ennen olin jahdannut ennätystäni maantiepuolimaratonilla, joten ei olisi ollut järkeä lähteä repimään. En ollut edes lainkaan varma, mitä reidet tuumaisivat juoksusta ja olin valmistautunut myös siihen, että keskeyttäisin juoksun jos jalat eivät olisi vielä iskussa. Kävi mielessä olisinko siirtänyt osallistumisen lyhyempään sarjaan, mutta puolimaraton kutkutti kuitenkin enemmän. Olinhan saanut tämän osallistumisen Tehy-ammattiliiton kautta, joten mennään nyt koko rahan edestä, minkä he ovat puolestani maksanut. :)

Puijon polut on polkujuoksukisa, joka järjestetään nimensä mukaisesti Puijon poluilla. Tänä vuonna sarjoja oli kaksi, 7km tai 21 km. Uutuutena oli myös joukkuekisa, jossa kukin kolmen hengen joukkueesta juoksi 7km reitin ja ajat laskettiin yhteen. Tällä tavoin saatiin kannustettua mm. työporukoita mukaan touhuun. 21 km-sarjassa juostiin 7km.n reitti kolmesti. Trailrunning-kisakalenterissa reittiä kuvattiin näin: Komeat maisemat, jylhä metsä, reilusti nousua ja reilu meininki. Teknisesti vaihteleva, osin vaativa reitti, josta löytyy sekä rentoa rullausta että röllijuurakkoa.

Reitti starttasi Puijon tornin juuren tuntumasta. alkuun lähdettiin laskettelemaan alas, ja sitten noustiin takaisin Puijon tornin läheisyyteen, kunnes lähdettiin taas alas, noustaakseen jossain vaiheessa ylös ennen menoa takaisin alas, jotta pääsee vielä Puijon laskettelurinteen ylös. Olivatpahan reitin keksineet. ;) Vertikaalimetrejä puolimaratonille kertyi noin 1000m.

Rettitarkennus fb-sivuilla: Lähtö laskettelurinteen ylätasanteelta, Puijon Polku (sininen) juostaan vastapäivään, Antikkalan kautta Kokonmäen kierrolle vastapäivään (vihreä), Konttilan niitty, Konttilan kiertoa vastapäivään lähelle laskettelurinnettä, alas valkealla merkittyä polkua ja portaita laskettelurinteen kulmaan ja rinteen vasenta reunaa ylös maaliin laskettelijoiden lähtökoppiin tai huoltoon ja uudelle kierrokselle. Reitti noin 7,1km. 

Puijolla lähtöalueella oli mukava pöhinä, positiivinen fiilis, hymyssä suin oli jengi liikkeessä. Tällä tavalla oli mahtava aloittaa Luonnon päivien vietto. Juoksukaverina oli pitkäaikainen, lapsuuden vuosista lähtien ollut ystäväni, joka oli ensikertaa polkujuoksutapahtumassa. Olimme sopineet, että  yhdessä juostaan ja nautitaan matkanteosta. Ja niin tehtiinkin!!:)  Me päästiin vähän yli kymmenen matkaan. Kaikki osallistujat lähtivät samaan aikaan. 7 km:n ja 21 km:n vauhdikkaat menijät menivät menojaan ja me jäimme etenemään alamäkeen kyllä varsin reippaasti mutta rennosti. Ajatuksena oli mennä ensimmäinen kierros varsin iisisti kuulostellen reisien kuntoa, yhtään repimättä. Reitti oli kokonaisuudessaan todella monipuolinen, se sisälsi niin ylä-ja alamäkeä. Upeaa maastoa, helppokulkuista polkua ja myös hyvin juurakkoista teknisesti haastavampaa polkua, portaita niin ylös kuin alaskin. Välillä mentiin Puijon pururadoilla, mutta pääosin liikuttiin poluilla. Kaiken kruunasi vielä reitin lopussa oleva Puijon rinteen nousu. Siinä otettiin viimeiseksi luulot pois. Ja koska 21 km:n reitti koostui kolmesta kierroksesta, me saimme kipittää (laahustaa) rinnenousun kolmesti. :)

Olipa vaan niin upea juoksu. Olen edelleen ihan juoksueuforiassa! Polkujuoksu oli todellakin täynnä nautintoa. Pitkän ja lumisen talven jälkeen tuntui kuin nuori varsa olisi kirmannut kesälaitumella. Siltä se ei ehkä näyttänyt ulospäin, mutta mieli oli kuin nuorella varsalla. Olinhan ensi kertaa tälle vuodella poluilla. Aikaisemmat yritykseni oli päätyneet munahangessa kahlaamiseen. Nyt sentään kevät on tullut Kuopioonkin. Miten ihanaa oli päästä juoksemaan poluille, metsään, luontoon. Saatiin juosta raikkaassa, upeassa metsässä, hiljaisuudessa, lintujen visertäessä. Rinnallani kulki vielä yksi pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista ystävistäni, jonka kanssa on niiiin monenlaista elämänvaihetta koettu. Maastonvaihtelevuus osoitti elämän kulkua, välillä on ylämäkeä, välillä alamäkeä. Välillä vehreyttä ja huikeita maisemia. Välillä vain muta ja rapa lentää eteenpäin mentäessä. Välillä rinne on niin jyrkkä, ettei voi kuin laahustaa eteenpäin. Mutta kaikissa näissä vaiheessa, rinnalla, puolin jos toisin on ollut juurikin tämä ihminen. Ja voi että, jaettu elämys, jaettu ilo on todellakin jotain niiiin parasta. Meillä oli kyllä hauskaa. Välillä laulettiin, välillä naurettiin. Itkua ei kyllä missään vaiheessa tullut, vaikka sekin oli lähellä. Ei suinkaan siksi, että olisi se juoksu jotenkin itkettänyt vaan se hetki, kun alettiin muistella ystävyyttä. Kyynel tuli silmäkulmaan ja todettiin, että parempi varmaan nyt vain keskittyä tähän juoksuun ettei mene itkuksi. :) Miettiessäni vielä tuota juoksua oon niin fiiliksissä, menee ihan parhaimmiksi juoksuelämyksiksi.

Puijon polkujen reittikin monipuolisuudessaan oli todella mahtava. Kunnon polkujuoksua, erilaisia maastoja, metsää, niittyä, jonkin verran pururataa, ylä-ja alamäkiä, portaita ylös ja alas. Tiukkaa ja loivaa laskua, tiukkaa ja loivaa nousua. Reitillä oli vielä paikoin jäätä ja myös paljon mutaa, mutta sehän kuuluu vain asiaan. Lyhyeen 7 km:n reittiin oli saatu kyllä tosi hyvin monipuolista reittiä, puun yli kipuamisineen. Vaikka saman reitin toistikin kolmesti, ei jäänyt tylsäksi, vaan aika hujahti kyllä huomaamatta. Ja olihan se kotikaupungin tapahtumissa ihanaa, kun tutut tsemppasivat ja kannustivat. Mieltä lämmitti, kiitos. <3

Matka sujui ongelmitta. Reidetkin oli näemmä palautuneet, kun kestivät hyvin. Toki me ylämäissä aika ajoin käveltiinkin. Viimeisessä rinnenousussa ystäviltäni kramppasi pohje. Onneksi vasta siinä. :) Rohkenin vain todeta, että kyllä se sieltä mukana tulee vaikka kramppaakin. (Reilu.) Tartuin lopussa kädestä kiinni ja sitten me mentiin, sulassa solussa, yhdessä edeten, käsikädessä maaliin. Iloa ja hymyä oli juoksu täynnä, mutta kyllähän se hymyilytti myös maaliin tullessa. JEIJ! Eritoten kun pääsi heti palautteluhierontaan, jonka jälkeen suoraan saunaan. Saunan jälkeen oli tarjolla vielä keittolounas Puijon majalla ja korvapuustikahvit. Täydellistä.

Maalisuora oli aika tiukka. :)

Maalissa, ajalla 2:38:48.

Ainut negatiivinen miete oli tästä tapahtumasta, miksi ihmeessä en ole osallistunut tähän tapahtumaan aikaisemmin. Ensi vuonna ehdottomasti mukana, jos vain tapahtuman järjestäminen jatkuu.

Tämän kokemuksen jälkeen yhä vakuutun, vaikka maantiejuoksu on ihan kivaa, on polkujuoksu niin parasta! Tätä ehdottomasti lisää!! :) Myös juoksuttaa-blogin Piia oli tapahtumassa mukana ja hänen kokemuksia 7 kilometrin matkalta voit lukea täältä.

Mukavaa toukokuun loppua ja juoksuiloa kaikille! Hurjan iso tsemppi kaikille ensi viikonlopun NUTS-Karhunkierroksen juoksijoille. Nauttikaa matkanteosta ja upeista maisemista!