Kesän ihanuus - lähiretkeilyä lasten kanssa

Olen viime päivinä hykerrellyt tyytyväisenä, että nyt se taas alkaa. Kesän kauneus, vehreys ja valoisat yöt. On aika, kun taivaan värikirjo tykittää jälleen mitä parhaimmilla väreillä ja se jatkuu pitkälle syksyyn asti. Ai että! Luonto on todellakin herännyt täysillä eloon. Vaikka kesän vietänkin töissä, aion nauttia kesän ihanuudesta. Ja se onneksi onnistuu pienistä hetkistä iloitsemalla. Kesässä kun on tunnetusti ihanaa taikaa.

Kesänmakua saatiin kokea jo viime viikonloppuna, kun oltiin viettämässä tyttöjen viikonloppua Vierumäellä, josta Karkki kirjoittikin oman postauksen. Minä palaan myöhemmin Vierumäen tunnelmiin, mutta nyt kirjoitan löytöretkestä lapsuusmaisemiin. Paluumatkalla Vierumäeltä poikkesin vielä Mäntyharjulle, jonne siskokin oli saapunut lastensa kanssa. Päätimme lähteä etsimään lapsuusmaisemien retkipaikkaa, Haukkavuorea. Mukaan lähti innokkaat siskon tytöt, 3- ja 7-vuotiaat rakkaat murut. Tyttöjä on hauska seurata, koska ovat samalla ikäerolla mitä mekin siskoni kanssa. Samanlaista rakkautta ja kinailua on varmasti meilläkin ollut. Siskot. <3

Pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme etsimään lapsuusmaisemia. Selvitimme vähän kohdesijaintia, kun viime kerrasta oli yli kymmenen vuotta. Näillä ohjeilla sitten mentiin "sieltä tieltä jostain kohtaa lähtee pieni polku.."  ;) Leikimme lasten kanssa olevamme sudenpentuja, jotka lähtee vuorta valloittamaan.

"No niin tulkaa, minä johdan.."

Maasto oli kumpuilevaa ja välillä paikoin haastavaakin, todellista ketteryysrataa etenkin 3-vuotiaalle pikkuiselle. Pieni meni kyllä vauhdilla eteenpäin, mutta järki ei ihan aina ole tuossa vauhdissa mukana. :D Täytyi kyllä paikoin pitää tiukasti kädestä kiinni.  Erityisesti silloin, kun saavuimme Haukkavuoren laelle, josta oli kyllä huima jyrkänne, ja maisemat kerrassaan valloittavat. 

Mietimme siskoni kanssa, miksihän ihmeessä ei olla vuosiin käyty. Niin sitä läheltä löytää upeita elämyksiä. Haukkavuoren päältä on mahdollisuus laskeutua järven rantaan, jonne reitti olikin vähän haastava lapsosten kanssa. Mutta hienosti me rohkeat sudenpennut selvittiin, vaikka pienimmäisen lippis lensikin yhdessä välissä järveen. Voi sitä huolta, mikä pienelle tuli. Olisin hakenut sen vaikka uiden, mutta nyt onneksi saimme pelastettua sen lopulta hyvinkin helposti. :) Pienen lippiksessä oli Frozenin Elsa ja Anna, sanoin että halusivat vain käydä järvessä vähän virvoittumassa.

Mutta olipahan ihanaa, ihanaa retkeilyä rakkaiden kanssa. Hymyilyttää vieläkin. 

Paluumatkalla tytöt vähän valittelivat, että olipa tylsää. Epäilenpä kuitenkin, että sitä jännityksen määrää, kiipeilyä, laskeutumista ja innostuneisuutta seuratessa reissu oli kaikkea muuta kuin tylsää. ;) Takaisin tullessa tytöt lauleskeli Antti Tuiskua. Minua nauratti, siskoni oli ehkä luritusta saanut sen verran kuunnella, että kehoitti kuuntelemaan luonnon ääniä. Ja niin me tehtiin, hämmästeltiin ja ihasteltiin luonnon kauneutta. Pienimmäinen taisi simahtaa samantien päästessään autoon. Ihana pieni kesäretki. Toivottavasti vastaavaa on paljon lisää.

Ihanaa kesäkuuta kaikille! Nauttikaa tästä kesän ihanuudesta - luonnon kauneudesta, retkeilystä, auringonvalosta, yöttömistä öistä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta, mansikoista ja monista pienistä, mutta niiin ainutlaatuisista hetkistä. <3

Ps. Olethan huomannut, että ensi viikolla

 Suomen Latu haastaa Luonnonpäivänä, lauantaina 17. kesäkuuta 2017 suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Majoitteena voi olla teltta, tarppi, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla.

Millaisia kesäkuulumisia siellä on? Olen sen verran fiilistelijä, että kirjoitapa kommentiosioon jokin kesän ihanuus. Ja onko jo suunnitelmia, missä aiot nukkua yön ulkona? :)