Juoksuvuosi 2017 on ollut kertakaikkisen upea. Olen juossut läpi vuoden loukkaantumatta ja ilman pahempia sairasteluita. Olen juossut monipuolisia treenejä, niin lyhyttä kovaa kuin pitkää kevyttä. Juoksun ohessa olen hiihtänyt, vaeltanut, retkeillyt ja huolehtinut lihaskunnon ylläpitämisestä. Olen pitänyt huolta lepopäivistä ja antanut kropan myös levätä.
Olen osallistunut tänä vuonna neljään juoksutapahtumaan, joita on yhdistänyt teema "yhdessä".
Keväällä Helsinki City Runilla paukutin itselleni puolimaratonin enkan. Välillä juoksin yksikseni, välillä sain seurakseni miehen, jonka kanssa jutustelin niitä näitä. Hän kiristi jossakin vaiheessa vauhtia, jossa en enää uskaltanut pysyä. Olimme lopulta miltei samoissa ajoissa maalissa, joten törmäsimme maalialueella. Hän kiitti juoksuseurasta ja kertoi, että hänen suunnitelmansa oli lähteä juoksemaan vaimon kanssa, mutta samana aamuna olivatkin tehneet raskaustestin, joka oli positiivinen. Iloitsin hänen puolestaan niin juoksuennätyksestä kun uudesta elämän alusta. Eikö tämä kuvasta, että juoksuyhteisö on todellista, mikäli tällaisia asioita jaetaan täysin tuntemattomille?
Juoksutapahtumissa iloitaan myös toisten onnistumisista, joka on niin parasta. Kukin juoksee omaa juoksuaan, mutta saamme siitä iloita yhdessä. HCR:lla oli myös mahtava sometiimi, joiden halaukseen pääsin juuri maaliin päästyäni. :)
Puijon poluilla lähdin juoksemaan ystäväni kanssa hänen ihkaensimmäistä polkujuoksuaan. Puolimaratonin verran silkkaa polkunautintoa ihanissa kotimaisemissa, jotka tarjosi nousumetrejä tonnin. Parasta! Maaliin saavuimme käsikädessä, koska tällä reissulla ei kaveria jätetä. <3
Kesän mittaan juoksin paljon yksikseni, mutta sain myös ihastuttavia vieraita Kuopioon, joille pääsin näyttämään Kuopion parhaita paloja.
Syksyllä juoksin elämäni ensimmäisen ultramaratonin. Ultramaratonista olen haaveillut vuosia, ja tänä vuonna oli sen aika. Ultramaratonilta sain todella paljon kokemusta pitkäkestoisesta suorituksesta. Ymmärsin, ettei juoksussa ole kyse pelkästään siitä juoksuhetkestä vaan eniten minulla taisi olla pureskeltavaa juoksun jälkeisissä tunteissa, jotka yllättivät minut täysin.
Parhainta tässä juoksussa oli rakkaat kannustajat reitin varrella. Tietyt hetket jää ikimuistoisiksi ja saa yhäkin kyyneleet silmiin. Kaikki läheiset ja perhe tuki minua näissä juoksuhupatuksissani ja iloitsi kaikista saavutuksistani. En juossut yksin vaan yhdessä kaikkien rakkaiden ja tsemppareiden kanssa. <3
Syksyllä juoksentelin vielä puolimaratonin Jyväskylässä ystäväni kanssa. Autoin häntä juoksemaan oman ennätyksensä ja sekös oli mahtavaa!! :)
Kaikki nämä hetket muistuttaa siitä, miten jaettu ilo on parasta. Ja toisaalta siitä, kuinka onnekas olen kun elämääni on juoksuharrastukseni myötä tarttunut upeita ihmisiä. Parasta on myös, että voimme oppia toisiltamme. Voimme kannustaa ja tsempata toisiamme uusien elämysten pariin. Säilyköön vuonna 2018 samanlainen juoksemisen ilo ja se sama uteliaisuus, joka on ajanut minua upeisiin seikkailuihin.
Kiitos teille kaikille lukijoille ja ystäville
yhdessä kuljetetusta matkasta, tsemppaamisesta ja kannustuksesta!
Ette tiedäkään, miten kaikki kannustavat sanat on lämmittäneet mieltä ja saaneet hymyn huulille.
Jatketaan yhdessä! <3
Juoksukisat 2017 (postaukseen pääset klikkaamalla)
Toukokuu
Syyskuu
Tästä vuodesta on niin mahottoman kiitollinen mieli. Tältä pohjalta on hieno alkaa rakentaa uutta ja elämyksellistä
juoksuvuotta 2018.
Millainen oli sinun juoksuvuotesi? Mikä oli ikimuistoisin juoksuhetkesi?
Ihan mielettömän upea juoksuvuosi sulla on ollut! 💛Ilo on ollut seurata sivusta! Ja ihana teksti myös! Näitä on kiva lukea ja kirjoittaa aina vuoden lopuksi! Hurjaa, että taas on pian yksi vuosi paketissa! ☺️
VastaaPoistaOn ollut kyllä helmi juoksuvuosi <3 KIITOS, että olet ollut rinnalla tsemppaamassa. Sillä on ISO merkitys! <3 Ja sanopa muuta, hurjaa että vuosi lähenee loppuaan! Aika lentää :)
PoistaHienoja juoksuja sulla on takana. Oma juoksuvuosi on tiivistettynä täällä http://mywayofhealthyliving.blogspot.fi/2017/10/yhteenvetoa-vuoden-2017-juoksukisoista.html . Parasta oli juosta Pallas-Hetta välinen matka. :)
VastaaPoistaOli kyllä hieno vuosi! Sullakin mahtavia kokemuksia kertynyt tältä vuodelta! Tunturimaisemaa ei taatusti voita mikään, itsekin joskus haluan myös tuonne matkalle juoksemaan. Miksei vaikka jo ensi kesänä omatoimimatkalle :) Ihanaa juoksukautta myös sinulle Susanna! Mielenkiinnolla seuraan matkaasi ja KK:lla nähdään!
PoistaAi että nuo kesäkuvat näyttää kivalta!! Nyt onkin kiva valmistautua uuteen kauteen, eihän siitä muuta voi tulla kuin tosi upea. :)
VastaaPoistaJoo kesältä on ihania muistoja! :) Ja joo, olen innoissani ensi vuodesta! Kiitollinen joka askeleesta joka vie kohti uusia huikeita unelmia. :)
PoistaVähän meni kylmät väreet tätä lukiessa. Ja pelkästään hyvällä tavalla. Erityisesti tuo kertomus Helsingin puolimaralta oli mieleenpainuva. Se on tosiaan hassua, miten sitä voi jakaa elämäänsä ihan ennestään tuntemattomille ihmisille siinä juoksun lomassa. Se on jotenkin lempeä ja turvallinen ympäristö jakaa asioita luulisin. Ehkä siellä on muutenkin vähän herkässä tilassa :) Sinulla on ollut ihan mahtava juoksuvuosi. Tuota ilon kautta tekemistä on ollut mukava seurata täältä ruudun toiseltakin puolelta :)
VastaaPoistaOma juoksuvuosi oli ristiriitainen ja sitten kuitenkin upea. Mieleenpainuva Madeiran kisa ja sen jälkeen tulehtunut polvi, Karhunkierroksen DNF, kolmen kuukauden juoksukielto ja lopulta paluu Vaaroille, joka oli ihan mahtava kokemus. On tämä vain niin upea laji!
Parasta mahdollista vuotta 2018 sinulle Satu <3 Toivottavasti päästään ensi vuonna näkemään vihdoin myös livenä.
Ihana sinä, kiitos jälleen kommentista. <3 Ja kyllä vain, juostessa on herkässä tilassa. Muistan yhden jos toisenkin kerran, kun on ollut kyynel silmäkulmassa. Sun vuosi on tosiaan ollut melkoinen, uskon että oot oppinut paljon noina vaikeina hetkinä. Nyt sitten vahvempana ja viisaampana kohti vuotta 2018! Ja todellakin olisi helmeä treffata livenä, KK:lla? :)
PoistaKyllä :) KK: lla ehdottomasti treffataan!!!
PoistaJES!:)
Poista