"Sapattivapaan" ajatuksia

Olen ollut vuoden alusta opintovapaalla, kun heittäydyin hetkeksi irti oravanpyörästä ja päätin keskittyä pelkästään opintoihin. Työn ja opiskelun yhteen sovittaminen rassasi syksyllä kokonaisvaltaista ja tein päätöksen jäädä hetkeksi pois työelämästä. Tämä osoittautui niin täydelliseksi ratkaisuksi. 

On ollut aikaa opinnoille, ja ennen kaikkea myös ajatuksille. Tämä aika mahdollisti todellisen pysähtymisen. Tein jo päätöksen varhain tammikuussa, etten suunnittele juurikaan elämääni etukäteen, vaikka olisikin aikaa tehdä sitä ja tätä, nähdä ystäviä, matkustaa jne. Päätin, että erityisesti otan aikaa joutenololle, kotoilulle ja toisaalta myös extempore-ideoille. Unohtamatta tietenkään tietysti sitä oleellista, opintojen suorittamista. ;) Opinnot ovat edenneet hyvään vaiheeseen. Vielä viimeinen rypistys, mutta keväällä juhlitaan varmasti valmistumista. Yksi etappi pian takana. Jee!

Opintovapaan alussa oli innostus ja uskomaton tunne siitä, ettei ole aikataulutettua elämää. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin jo hivenen ahdistus seuratessani muiden työarkea. Sitäkö elämä on? Työntäyteistä elämää. Toisaalta työelämä tarkoittaa myös työyhteisöä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, upeita ihmiskontakteja ja uusia haasteita. Sitä olen alkanut jo vähän kaipaamaan. 

Olen kuitenkin iloinnut siitä, että olen saanut ulkoilla paljon ja nauttia lisääntyvästä valon määrästä. Luonto on erityisesti viime päivinä tykittänyt kauneudellaan. Upea, lumoava luonto. Olen ollut myös paljon kotona ja on ollut paljon yhteistä aikaa mieheni kanssa. <3 Olo on nyt levollinen.





Vielä on viikko jäljellä opintovapaata. Näin opintovapaan lähestyessä loppuaan, on ajatukset saattaneet lähteä harhapoluille "miksi en matkustellut enempää", toppaan tyystin ne ajatukset. Näin on ollut juuri hyvä. Pienet retket lähimetsään on saanut myös havainnoimaan lähiympäristön kauneutta. Aina ei tarvitse lähteä. Tänä aikana olen keskittynyt kuuntelemaan kirjoja, jotka ovat käsitelleet hyvinvointia. Tommy Hellstenin kirja  "Pysähdy, olet jo perillä."  kiteyttää paljon sitä, mitä olen viime vuosien aikana ja tänä aikana oppinut. Miten tärkeää on antaa aikaa ajatuksille. Oppia tuntemaan itseään. Aina syvimpiin tuntoihin ei pääse  kiinni hektisen arjen keskellä. Välillä onkin syytä pysähtyä, kysyä itseltään: mitä minulle todella kuuluu.


Innostus tarvitsee kasvualustakseen myös pysähtymisen ja levon,
oivalluksia jotka syntyvät vain tyhjässä tilassa,
hiljaisuudessa. 


Ihanaa viikonloppua!

Kommentit

  1. kIVA teksti! Oliko vaikeaa saada opintovapaata? Mitä sä opiskelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opintovapaa järjestyi oikein mainiosti. Opiskelen ylemmän amk:n tutkintoa. :)

      Poista
  2. Pitkästä aikaa kommentoimassa, eikä olla ehditty lenkillekään :) Ihana, että olet saanut pitää opintovapaata ja olla ilman aikatauluja, kuulostaa ihanalle. Itselläni kun tämä opintovapaa (ja töistä ihan virallinenkin opintovapaa kesti 2 vuotta) on kestänyt jo viitisen vuotta jälleen, niin kaipaan töihin kunnolla. Toisaalta, nytkin menen suorituksesta suoritukseen, en osaa hengähtää hetkessä, nauttia tästä. Haalin töitä ja muuta lisää. Mukamas pakko, mutta oikeasti valintoja. Enkä oikeasti kaipaa 8-16 työtä, samanlaisena toistuvia päiviä, turhaa kuvitelmaa siitä, että asiat on pakko tehdä just nyt ja on kiire. Jospa valmistuessa löytyy tasapaino, paremmin kuin ennen. Täytyy kyllä sanoa, että tässä opiskelussa parasta on vapaa-aika yllättävinä aikoina, jolloin lähteä jäälle koirien kanssa tai metsään hiihtämään. :)

    Minna Kuopiosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moiii Minna, mukavaa että kommentoit! :)

      Kuulostaapa varsin vauhdikkaalta arjelta. Tosin toki kukin tavallaan. Kunhan arjessa on sellainen seesteisyys myös kiireen keskellä, niin kaipa se hyvä niinkin. Toki suosittelen kokeilemaan myös täyttä rentoutumista, kun se on mahdollista. "Tylsät" hetket tekee kokonaisvaltaisesti hyvää!

      Ja Hei lenkkiseuraa kyllä löytyy täältä, jos kalenterissasi joku kerta jonkinlainen rakonen. Laitahan viestiä, jos lenkkiseuraa mielit :)

      Poista
    2. Olis kyllä kiva ehtiä lenkkeilemään ja toivottavasti pääsiäisen jälkeen vaikka jo. :) Olen siihen saakka ensin reissussa ja sitten töissä muualla. Ja kesällä olisi huippua saada seuraa avovesiuintiin. Ostin viime kesänä märkäpuvun, joka on jäänyt aivan liian vähälle käytölle.

      Ja joo, sain kuulostamaan arjen ehkä vähän turhan karulle. :D Mutta totuus on, että aikamoista sillisalaattiahan tämä on, mutta onneksi olen pyrkinyt siihen, että joka päivä ehtii levätä ja rentoutua. Ja urheilla. Ihanaa viikonloppua!

      Minna

      Poista
    3. Hei joo todellakin avovesiuintia! Jospa tästä kesästä tulisi hyvä uintikausi. Viime kesänä jäi uinnit kovin vähäiseksi.

      Ja arjesta - tärkeintä, että palaset on omalle itselleen sopivalla mallillaan. Tuo on hyvä sääntö, että ehtii päivittäin myös lepäämään ja rentoutumaan :) Mukavaa alkavaa viikkoa ja leppoisaa sunnuntai-iltaa!

      Poista

Lähetä kommentti