Hetkiä ja ajatuksia

Lueskelin Hillan blogista juttua: 15 puhelinkuvaa ja ajatukset niiden takaa. 

Sen inspiroimana ajattelin itsekin julkaista muutamia puhelinräpsyjä, ja hetkiä joista niistä muistuu mieleen. Hilla mainitsi blogissaan kuvailevansa melko usein, niin teen minäkin. 

Tallentaakseni hetkiä, joihin voi myöhemmin palata.  

Kuvat ikäänkuin tallentaa "tavallisia" arjen hetkiä muistoiksi, usein kuviin kuitenkin löytyy joku tunne tai ajatus. Joku sellainen syy, mikä on saanut ottamaan kuvan. 

Kaksi puuta. 

Juoksulenkkini aikana pysähdyin katselemaan tätä maisemaa. Pakkasta oli reipas pari kymmentä ja maisema oli sykähdyttävän kaunis. Tässä hetkessä kuitenkin mietin kuvassa olevaa kahta kelopuuta, jotka seisovat ylväinä - säässä kuin säässä. Paukkuvassa pakkasessa, syysmyrskyn riepoteltava ja kesähelteiden kuumuudessa. Puhutteleva kohta. Kaiken ne kärsii, kaiken ne kestää. 

Lumoava maisema.

Tämä on juoksulenkkini varrella kohta, jossa en malta olla pysähtymättä ja kuvaamatta. Kaiken lisäksi tähän "huipulle" on miltei kilometrin mittainen nousu, joka myös pistää herkästi puuskuttamaan ja niin kroppaa kuin mieltäkin on hyvä lepuuttaa näissä maisemissa. Niin usein, tämänkin kuvan ottohetkellä tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että saan elää näin kauniissa maisemissa. 

 

Aikaa ystävien kanssa. 

Viime viikonloppuna tapasin muutamaa ihanaa ystävää brunssin parissa. Olipa ilo vaihtaa kuulumisia ja virkistyä iloisessa seurassa. Ja mikäpä mukavampaa kuin nautiskella maistuvaa brunssia kuulumisten lomassa. :)

Rauhoittumisen hetki. 

Viime aikoina kokonaiskuormitus on ollut varsin kovilla, ja erityisesti mielen kanssa on pitänyt tehdä töitä. Työelämän haasteet ja jatkuva uuden oppiminen toisaalta motivoi, mutta myös kuormittavat. Tärkeää on oppia "itsensä johtamista". Tapoja työskennellä ja pitää erityisesti huolta omasta jaksamisesta. Nämä teemat toistuvat varmasti missä tahansa työelämässä. Palautuakseen tarvitaan lepohetkiä ja unta. Paukkuvien pakkasten keskellä olen nauttinut rauhoittumisesta takkatulen ääressä. Samanaikaisesti olen puntaroinut kokonaiskuormitusta yhdistettynä myös liikkumiseen. Tällä viikolla olen pitänyt enemmän lepopäiviä kovien liikuntasuoritusten sijaan. Kroppaa pitää kuunnella ja pitää opetella, milloin on parempi jättää lenkki väliin. 

Olen miettinyt myös omaa rooliani "somevaikuttajana". Haluan olla esimerkkinä tsemppaamassa aktiiviseen liikkumiseen ja luonnosta nauttimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Samalla haluan olla myös muistuttamassa riittävän levon merkityksestä. Aina ei tarvitse jaksaa lähteä lenkille. Aina ei tarvitse olla reipas ja lähteä liikkumaan. Joskus on ehdottoman parempi maata takkatulen ääressä ja olla tekemättä mitään. Tärkeintä on oppia tasapaino. Osata höllätä silloin, kun tarvitsee. Ja toisaalta oppia tsemppaamaan niissä hetkissä, kun "vain kehtuuttaa".

Luonnossa sielu lepää. 
Viimeiseksi kuvaksi maisema Puijon huipulta. Kyllä meidän kuopiolaisten kelpaa!

Levollista ja voimistavaa viikonloppua!