Yksi ikimuistoisimmista hetkistä on auringonlasku Senjan saarella Stormoan huipulla. Voin palata siihen hetkeen, kun taivas oli värjäytynyt vaaleanpunaiseksi ja pilviharso lipui meren yllä. Oli syvä hiljaisuus, ympärilläni luonnon ääretön kauneus. Muistan, kuinka silmäkulma kostui kyynelistä ja mietin, miten luonnon keskellä ihmisen on niin tavattoman hyvä olla. Toisaalta muistan miettineeni myös sitä, että näitä hetkiä varten minä liikun. Jotta olisin fyysisesti niin kestävä, että uskallan lähteä kohti uusia elämyksiä ja jotta psyykkisesti niin vahva, että siedän erilaisia olosuhteita ja kykyä käsitellä erilaisia tunteita. Jotta opin tuntemaan yhä paremmin itseäni.
Nämä muistot nousivat mieleeni, kun mietin niitä asioita mikä saa minut liikkumaan. Miten yksi askel on johtanut toiseen. Viime vuosina itselleni tärkeät asiat: juoksu ja vuoret ovat yhdistyneet. Miten siitä iloitsenkaan.
Ajattelin, että kirjoitan ensi kesän alppireissuun valmistautumisesta ja treeneistä. Vaivuin kuitenkin kirjoittaessani niin moniin muistoihin, ajatuksiin ja tunnelmiin ettei tässä hetkessä pystykään.
Päätän vain tekstini syvään kiitollisuuteen siitä, että saan jälleen kulkea kohti yhtä unelmaani, askel kerrallaan.
Tänään elämä tuntuu.
Minä olen täällä ja ympärilläni maailma.
Olen kulkenut suuren mäen päälle,
katsomaan aurinkoa.
-Joel Jyrinki
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Palataan pian alppitreenitunnelmiin!
Kommentit
Lähetä kommentti