On juoksuja ja on juoksuja. Jälkimmäisellä tarkoitan niitä hetkiä, kun aika katoaa ja voi elää täysin siinä hetkessä, kulkea askel askeleelta eteenpäin, tuntea hengityksen vaihtelu maaston mukaan ja aistia metsän tuoksut. Voi kuulla, nähdä, haistaa ja tuntea luonnon ihanuuden. Näitä hetkiä ei voi "tilata". Nämä hetket syntyvät.
Voin niin allekirjoittaa ne lukuisat tutkimukset, jotka osoittavat luonnon hoitavan mieltä. Tästä polku-pitkiksestä tuli elämys. Kolme tuntia metsän hoivaa. Parhaita arjen yllätyksiä. <3
Toisinaan kuuntelen myös lenkeillä musiikkia tai podcasteja, joista tulee myös monenlaisia mietteitä. Kuuntelin sunnuntaina Mikael ja Sari Heermanin polkuporinaa, jossa käsiteltiin stressiä. Podcast päättyi kehoitukseen ottaa askel, joka on tässä ja toisen, joka on nyt.
Näillä sanoilla toivotan sinulle upeaa alkanutta viikkoa! Sanat ovat joskus vähissä, mutta puhukoot nämä luontokuvat puolestaan. Nautitaan tästä hetkestä, sillä tämä hetki on nyt.
Voin niin allekirjoittaa ne lukuisat tutkimukset, jotka osoittavat luonnon hoitavan mieltä. Tästä polku-pitkiksestä tuli elämys. Kolme tuntia metsän hoivaa. Parhaita arjen yllätyksiä. <3
Toisinaan kuuntelen myös lenkeillä musiikkia tai podcasteja, joista tulee myös monenlaisia mietteitä. Kuuntelin sunnuntaina Mikael ja Sari Heermanin polkuporinaa, jossa käsiteltiin stressiä. Podcast päättyi kehoitukseen ottaa askel, joka on tässä ja toisen, joka on nyt.
Näillä sanoilla toivotan sinulle upeaa alkanutta viikkoa! Sanat ovat joskus vähissä, mutta puhukoot nämä luontokuvat puolestaan. Nautitaan tästä hetkestä, sillä tämä hetki on nyt.
Upeita kuvia !
VastaaPoistaNyt on todellakin ihanaa seurata ja haistella luonnon heräämistä ja kevään etenemistä. Metsäpoluilla juostessa ei ole ollenkaan niin kiire kuin asfaltilla, itse huomaan vähän väliä pysähtyväni katselemaan jotain hienoa maisemakuvaa tai hetkeä. Huomaamatta myös lenkki venyy kun ei kiirehdi minnekään ja koko ajan tulee vastaan houkuttelevia pieniä polkuja.
Kuvia tulee paljon otettua mutta useinkaan ei saa ikuistettua sellaisia hetkiä kameralla. Silloin pitää vain katsella ja nuuhkia...ehkä noista syistä usein lenkillä huomaan että olenkin jo metsäpolulla vaikka piti mennä ihan jonnekin muualle :)
Metsässä kyllä ajantaju katuaa paljon herkemmin kuin asfaltilla, ja kiire tosiaan kaikkoaa. Tuo on myös totta, ettei kameralle saa täysin ikuistettua sitä luonnon kauneutta. Ne upeat hetket on myös koettava.
Poista