Vuosi 2020, melkoinen vuosikymmenen alku. Elämme erittäin erikoisia aikoja. Suomi ja koko maailma on myllerryksessä. Emme tarkoin tiedä, mitä tuleman pitää.
Mieli herkästi kuormittuu tänä aikana epätietoisuuden ja muuttuneiden tilanteiden vuoksi. On erittäin tärkeää antaa mielen levätä. Siispä tässä postauksessa keskityn puhtaasti hyviin hetkiin, luonnon kauneuteen. Tämän vuoden upeisiin muistoisiin luonnon sylissä. Luonto on edelleenkin voimapaikka, jossa voi virkistäytyä ja levätä.
Palaan hetkeksi näihin alkuvuoden tunnelmiin,
Hetkiin Riisitunturin kansallispuistossa ja lumikenkäretkeen.
Läskipyöräilyyn Pyhällä Tunturiaavan tunnelmissa
Maistuviin vohveleihin Pyhän huipulla Tsokassa
Näihin pakkasaamun tunnelmiin ja auringonnousuun
Näihin tunturimaisemien lumoon
Polkujuoksulenkkeihin Puijolla
Kotirataultra-tunnelmiin, jolloin juoksimme Mahti-tyyppien kanssa 50 km pitkin Kuopion polkuja
Lumoaviin auringonlaskuihin
Tai näihin auringonnousuihin
Kävin tänään retkellä tuijottaen tulta ja kaunista luontomaisemaa.
Tuuli tuiversi vastoin kasvoja.
Oli hyvä olla. Kaiken tämän keskellä. Luonto voimistaa.
Metsän jylhyys tuo turvaa.
Toi luottamusta, että tästäkin selvitään.
"Toivosta minä puhun,
niin kauan kuin sanani riittävät.
Ja kun vaikenen,
pääsköön luottamus.
Sillä mitä muuta
me tarvitsemme kuin
huomisen elääksemme tänään
Yhtä leveinä ja pitkinä kuin
sylimme sallii
Täyttäen tilalla ja hyvällä
jonka versot nousevat
vaikeimmankin yön yli."
Elina Kesken-Salminen
Lepoa mielelle näinä haastavina aikoina. Onneksi luonnon syli on aina auki.
Kommentit
Lähetä kommentti