Kotirataultra

Juoksin kolme viikkoa sitten kotirataultran, eli omatoimisen 50 kilometrin lenkin kotipoluilla. Miten kivaa se olikaan. 

Alkuajatuksenani oli lähteä ystäväni mukaan ainakin ensimmäiselle 30 kilometrille seuraksi. Sanoin hänelle, että pienellä varauksella jatkan koko matkan, mikäli juoksu on vahvaa ja fiilis on hyvä. Olin edeltävän viikon juoksennellut ja treenaillut ihan normaalisti, joten en halunnut asettaa liian isoa tavoitetta itselleni, mikäli kroppa olisi ollut toista mieltä juoksun pituudesta. Huomioin toki tulevan ultramatkan ravintopuolella ja söin edeltäväni päivinä reippaasti hiilihydraattia.

Mutta oikeastaan jo heti juoksuun lähtiessäni tiesin, että tänään on hyvä päivä. 

Meillä oli huoltopiste lämpimässä mökissä, ja ajatuksena oli tehdä muutamia lenkkejä, ja palata huoltopisteellä. Emme olleet suunnitelleet tarkkaa reittiä vaan enemmänkin lähdettiin tutkailemaan minkälaisia maastoja löytyykään. Reissua siis ohjasi hyvin seikkailuhenkinen ja spontaanimeininki, vailla sen tarkempaa suunnitelmaa. Juuri täydellistä minulle. 

Ensin kiersimme rantareittejä 13 km, jonka jälkeen palasimme mökille. Seuraava etappi oli 12 km mittainen, jonka jälkeen valitettavasti ystävälleni ilmaantui polvikipua, ja siitä syystä hän jättäytyi mökille huoltamaan kehoa. Nyt ei missään nimessä ollut järkevä jatkaa kipujen kanssa. Itse täytin reppua hieman enemmän, ja ajattelin että teen tästä loppuun pidemmän siivun. En tosin ollut vielä päättänyt menisinkö "päätyyn asti". Juoksin yksikseni 19 km, jonka jälkeen vielä pienelle huoltotauolle mökille ja hetken pohdin vielä juoksenko vielä viimeiset 6 kilometriä, jotta saan 50kilometriä täyteen. Ja noh, eipä sitä kauaa tarvinnut miettiä. Juoksu oli hämmästyttävän vahvaa koko ajan, ja minä uskon, että nyt onnistuin energian ottamisessa ja se tuntui niin mielessä kuin koko kropassa. Aloitin energian nauttimisen heti ja otin sitä säännöllisesti noin puolen tunnein välein. Lisäksi huoltopisteillä kunnolla energiaa. Mitään vatsaongelmia ei ollut koko matkan aikana. Huippua!! Juoksin 50km poluilla ja latupohjilla, vaihtelevassa maastossa, nousua tuli 1000m. Juoksuaikani oli 5:17, johon lisäyksenä huoltotauot, jotka kestivät yhteensä arviolta noin 20-30minuuttia,

Vaikka isommat juoksukisat on tältä kesältä peruttu ja myös Italian vuorivaellus on siirretty, juoksu jatkuu. Onneksi liikkumisen ilo on se minua eniten motivoiva tekijä lenkkipoluille. En ole koskaan ollut pelkästään tavoiteorientoitunut ihminen, enkä ole tarvinnut tiettyä kiintopistettä touhulleni. Elämyksellisyys, ilo, kestävyyshupailut ja rakkaus luontoon jaksaa liikuttaa minua tuntitolkulla. 

Itseasiassa juoksun aikana mietin sellaisiakin unelmia, mitä voisi nyt tämän kesän aikana toteuttaa. Olen haaveillut mm. useasti yöjuoksutapahtumista, mutta ne eivät ole sopineet aikatauluihini. Mutta nyt mietin, miksi sitä ei toteuttaisi omatoimisesti? Itse sain ainakin kokea tuossa kotirataultrassa sitä samaa, mitä useasti juoksutapahtumassakin. Valmistautumista, juoksun aikaisia tunnelmointia ja juoksun jälkeistä endorfiinipöllyä. Ihanuutta!

Tämä vuosi on ollut kertakaikkisen erilaista meille kaikille. Mutta onneksi tämän keskellä on myös paljon hyvää ja erityistä. Onneksi myös luonto on ollut koko ajan avoinna ja kutsunut meitä seikkailuun. 

Ei  unohdeta unelmointia, vaan nimenomaan pienet unelmat pitävät liikkeessä ja mielen virkeänä. Onneksi on ihana kesä tulossa! Tehdään siitä omannäköinen tässä vielä toistaiseksi erilaisessa elämänajassa. 

Tsemppiä kaikille! :)