tiistai 13. tammikuuta 2015

Kun suksi ei luista

Nyt muistan taas miksi rakastaankaan niin paljon juoksua. Vaatteet päälle, kengät jalkaan ja ulos. Juoksu on helppoutensa vuoksi kyllä vain niin mahtava harrastus, ainakin meikäläiselle, jolle tekniset vempeleet tuovat omanlaisensa haasteensa. 

Testasin pitkästä aikaa Pudasjärvellä hiihtoa. Sää oli kaunis, kuutamo valaisi iltalenkkiämme ja puitteet hiihtolenkille olivat suorastaan mainiot. Olisi mahtavaa kertoa upeasta hiihtoflowsta ja liikunnallisesta elämyksestä. Enemmän se taisi olla sitkeää eteenpäin menemistä ja  ajatuksissa pyöri "juosten olisit jo perillä". 

Hiihtoon liittyy mielestäni aivan liikaa välineurheilua. Pitää olla oikean kokoiset sukset ja sauvat, monot ja siteet. Hiihtääkö vaparia vai pertsaa. Millainen sää, millaiset voiteet. Huoh. Kyllähän siinä ärsytyskynnys jo herkästi nousee, kun joutuu miettimään ennen hiihtoreissua, että miten ihmeessä nämä siteet oikein toimii. 

Ei sillä, olihan se hiihto sentään ihan kivaakin. Ainakin hetkellisesti. Ihanan pirstakka pakkanen ja lumoava kuutamo. Ja jos osaisi tekniikkaa, niin taatusti olisi upea harrastus. Harmittaa ihan ettei meille ala-asteella opetettu laisinkaan vapaata hiihtotyyliä. Nyt sen opettelu tuntuu haastavalta. Ladulla on vähän hessuhopo-olo, kun joka raaja menee ihan eri suuntaan. ;) Mutta en sentään luovuta. Kyllä ajattelin vielä laduille mennä, kunhan pääsee jäälle. Siellä voi rauhassa harjoitella hiihtoa ilman pikkuistakaan mäennyppylää, joka tuottaa amatöörille vaikeuksia.

 Pudikselta käytiin pari kertaa hiihtämässä. Toinen hiihtoreissu tehtiin Iso-Syötteellä ja se oli aivan liian haastavaa maastoa. Tuli vain fiilis, että jospa pääsisi jo perille ja lähettäisiin juoksemaan. Ja niinhän me vielä hiihtoreissun päätteeksi pistettiin uudet tiimitöppöset jalkaan ja lähdettiin kuutamoon juoksemaan. Ja voi siskot sentään, tuntuikin niin mukavalle. Juoksu vaan on sitä jotakin.




 Tänä vuonna olen kuitenkin asettanut itselleni uudenlaisia tavoitteita ja kova halu on oppia uutta. Vaikka hiihto ei ollutkaan ihan euforinen kokemus, uskoisin että ajan mittaan se alkaa kyllä sujua. Ei kannata heti luovuttaa. Oli kyse sitten mistä harrastuksesta tahansa. Minulla on herännyt kiinnostus myös kokonaisvaltaiseen kehonhallintaan ja käsilläseisonta olisi kova juttu oppia. Syytän kuitenkin siinäkin (ja leuanvedossa) näitä tolkuttoman pitkiä koipiani. Minussahan ei sentään mitään heikkoutta ole. Jos ei osaa, on aina kyse välineistä tai pituudestani. Haha;)

Tuntuuko kenties tutulta? Mitkä on sinun sellaiset lajikokemukset, jotka alkuun ei sujunut kovin hyvin, mutta sitten syttyi flow? 

Tulipahan vaan mieleen, ettei se juoksukaan ole tainnut alkuun minullakaan mahtavalta tuntua. Alku on kyllä haastavaa, kun hengitys salpaantuu jo hetken juoksun jälkeen. Kylkeen pistää, käsiin koskee. Ryhti on väärä ja juoksuaskelkin outo. Kengätkään ei tunnu sopivan ja vaatteitakin on päällä aivan liian paljon. Olin unohtanut kokonaan, mitä kaikkea siihen aloittamiseen liittyykään. Mutta rohkeasti vain, askel askeleelta eteenpäin. :)

Ja muistutuksena itsellenikin. Viime kesänä aloitin vapaauinnin opettelun ja hädintuskin pääsin altaan puoliväliin ennen kuin puuskututti niin kovin. Nyt menee jo huomattavasti paremmin. Jeij. 1,5km "testiuintikin" jo omatoimisesti suoritettu. Se matka menee jo. Nyt vaan tekniikkaa hiomaan paremmaksi ja uintia vielä jouhevammaksi. Kyllä siis tälläkin iällä vielä uutta oppii. :)

10 kommenttia:

  1. Heh, paljon samoja ajatuksia. Mä tosin hiihdän pertsaa, mutta on kyllä tekniikka pahasti hakusessa.. eilen olin mäkisessä maastossa, ja en meinannut vaan päästä ylämäissä eteenpäin :D Mutta harjoittelun puutetta! :) Luisteluhiihto se vasta hauskaa oliskin, mutta sitä tekniikkaa en osaa yhtään.. mutta tuosta tuli mieleen, että täytyypi käydä luistelemassa myöskin :)

    Jei, kiva että uinti on mennyt eteenpäin! Mielenkiinnosta, kauan sulla meni tuossa sun "testiuinnissa"? ;)

    Mulla on kirjoitusjonossa postaus uinnistakin. Sieltä kurssilta kun sai kivasti uutta infoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän meistä vielä jonkinlaisia hiihtäjiä tule, kunhan maltetaan opetella:)

      Oi uintipostaus olisikin mielenkiintoinen! Odottelen :) mulla meni 35minuuttia..

      Poista
  2. Heippa! Tää nyt ei liity tähän postauksen aiheeseen, mut pakko kysyä, et mistä toi matto on? :D:D se on kiva!
    Hyvää alkanutta (urheilu)vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh pitääpä kysäistä kaverilta! Kuva ei ole kotoani. Infoan myöhemmin:) Samoin sinne mukavaa vuoden jatkoa!:)

      Poista
  3. Ihana! :D Eka hiihdot on mulla vuodesta toiseen aika kammottavia kokemuksia. Lähden aina itsetunto "hippusen" liian korkealla hiihtämään vaparia ja puolen tunnin jälkeen reidet, sydän ja keuhkot huutavat apuaa. :') Parin kerran jälkeen kroppa kuitenkin tottuu ja sen jälkeen jaksaa hiihtää pitkiäkin lenkkejä. Vapari on oikeesti todella kivaa, kunhan vain malttaa opetella sen tekniikan! Matka taittuu vauhdilla ja koko kroppa saa hyvää harjoitusta. Aikanaan kuntoutin polvenikin hiihdolla, kun juoksutaukoa tuli useampi kuukausi...

    Mutta samanlaisia kokemuksia oon nyt lähiaikoina potenut noiden loikkien kanssa. Perushypyt menee leikiten, mutta kyllä muuten on saanut kärsivällisyys (miehen ja oma) olla koetuksella. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa kuitenkin hyvä tulee! ;) Kamppailulajit ovat kans aina alkuun turhauttaneet, mutta oivaltamisen kokemusten myötä niihinkin jäi ihan koukkuun!

    Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että lajin taitajillakin on ekat hiihtolenkit haastavaa. Pitäisi tosiaan saada ihan tekniikkaopetustakin. Itseoppimalla kun ei kaikkea oivalla. Mutta sen verran kiehtovaa olisi oppia hiihtämään, että kyllä minä yritän ainakin :) Tuon monipuolisuuden takia hiihto olisikin niin huippu harrastus..

      Mutta näinhän se usein on, että harva sitä mitään oppii hetkessä vaan työtä ja kärsivällisyyttä se vaatii. :)

      Iloa viikkoosi myös sinulle ihanan monipuolinen lahjakkuus!:)

      Poista
  4. Uutta kannattaa kyllä opetella aina! Aloitin opettelemaan luisteluhiihtoa muistaakseni 39-vuotiaana (! En siis ollut koskenutkaan minkäänlaisiin suksiin yli 20 vuoteen...) ja alkuhan siinä oli tuskaa kun sykkeet nousi enkä edennyt mihinkään. Hyvä kun pystyssä pysyin. Harjoittelin vaan. Hiihtolenkeille ei paljon mittaa alussa tullut, muistan tuulettaneeni oikein facebookissa kun olin hiihtänyt viisi kilometriä =) Pikkuhiljaa se siitä lähti sujumaan. Nykyään tykkään vapaan hiihdosta valtavasti ja se on koko ajan helpompaa. Vapaan suksien kanssa pelaaminen on niin paljon helpompaa, en mä tee niille juuri mitään. Joskus (kerran tai 2 talvessa?) laitan lisää luistoa :) Vapaalla pääsee etenemään niin kivasti ja vauhdikkaasti.
    Vapaan uintityylinkin opettelin neljä vuotta sitten ihan alkuaamenesta kun en ensin uskaltanut laittaa päätä veden alle.
    Olen siis sitä mieltä että ihminen kyllä oppii mitä haluaa, toki tekemiseen pitää olla innostus. Kannustan kyllä ehdottomasti opettelemaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Soile kun jaoit nämä omat kokemuksesi. Esimerkkisi luovat kyllä luottoa siihen, että opettelu kyllä kannattaa. Mahtava kuulla myös tuo uinnin oppiminen. Todellista itsensä voittamista!! :)

      Kyllä muakin vähän turhautti mun tuntivauhti hiihdossa, mutta eipä sellaisia lienee kannata tuijotella. Opettelemaan vaan. Kiitos kannustuksesta!:)

      Poista
  5. Mullakin on vähän ristiriitainen suhtautuminen hiihtoon. Olisi kiva ajatus hiihdellä tuolla pitkin latuja menemään, mutta todellisuus on yleensä sitä että sukset luistaa liikaa tai liian vähän ja muutenkin on paljon häiritseviä tekijöitä. Tuntuu että se onnistuminen on liian sattumanvaraista kun ne välineet on niin suuressa roolissa! Mun viimeisimmästä hiihtokerrasta on jo yli 5 vuotta aikaa enkä edes omista enää suksia, mutta saa nähdä josko sitä joskus innostuisi... Nimenomaan järven jäällä tasaisella olis parasta mennä, mielellään kun olisi vielä hankikanto niin mikäs siinä :)

    Hmm, asiat urheilun saralla jotka ei heti sytyttänyt oli esim. juoksu ja salin puolella kyykky. Edellä mainitussa kärsin aluksi sen verran paljon kylkeen pistämisestä enkä osannut pukeutua oikein, joten meni aikaa ennen kuin alkoi sujumaan - nykyään juoksu on yksi parhaista endorfiinin lähteistä mitä liikunnassa on! Kyykyssä sen sijaan tein aikoinaan liian suurilla painoilla ilman kunnon tekniikkaa, joten se oli tosi nihkeetä kunnes pari vuotta sitten alotin treenamisen sen suhteen ihan alusta, pelkällä tangolla ja siitä hyvin varovasti edeten. Nykyään tykkään siitä paljon, kun se on niin kivan kokonaisvaltainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, samoilla ajatuksilla vällilä minäkin. Pitäisi saada huolellista opastusta välineisiin. Itsekään en omista suksia, vaan olen lainaillut niiltä kavereilta. Ehkä joskus voisi sijoittaa tai ostaa nyt kevään alennusmyynneistä tulevaa varten. :)

      Hienoa, että alun jälkeen on niin juoksu kuin kyykkykin alkanut tuntua mukavalta. Pitää itseäkin muistuttaa, ettei ne lajien aloittaminen aina helppoa ole, mutta etenemistä tapahtuu:) Ja jooo, juoksu on kyllä mahtavaa! Edes pakkasella ei tarvitse älyttömästi vaatetta päälle. Sen verran hikistä hommaa, että hyvinkin vähällä pärjää:) Ja mitä tuohon kyykkyyn tulee, itsellä vähän liikkuvuusongelmaa joten teen kyykkyjä nyt myös pelkällä tangolla. Kunhan liikkuvuus paranee, voi laittaa sitten lisää painoa:)

      Mukavaa viikonloppua!:)

      Poista